♡Blind Channel In The World ♡

Luku 123.

Pov: Aleksi
Herään johonkin epämääräiseen huutamiseen. Kroppaani sattuu. Avaan silmäni ja huomaan Ollin seisovan edessäni. "M-mitä..?" Sanon käheällä äänelläni ja painan silmäni takaisin kiinni väsymyksen iskiessä. "ALEKSI MATIAS KAUNISVESI!", Säikähdän Ollin huutoon. Avaan äkkiä silmäni ja katson tuota kysyvästi.

Tunnen käden vyötärölläni alkavan liikkua. Katsahdan itseäni ja tajuan vaatteiden olevan jossakin muualla kuin missä niiden pitäisi olla, eli päälläni. Kurottaudun katsomaan taakseni, jossa näen kaikeksi yllätykseksi Kirilin. Illan tapahtumat alkavat palautumaan muistiini, jotka alkoholi oli pyyhkinyt hetkeksi aikaa pois. Silmäni kostuvat kyyneleistä.

"Aleksi mitä helvettiä tää on?" "M mä en jaksa nyt..", änkytän Ollille ja nousen istumaan samalla kurottaessa vaatteitani lattialta. Olli ottaa kuitenkin kädestäni kiinni ja pudottaa juuri napanneet vaatteeni takaisin lattialle.

"Mä luulin et sä rakastat mua!" "Niin mä rakastanki. Ihan helvetisti", saan lauseen juuri sanottua ja purskahdan sitten itkuun. "Miks sä sitte petit mua?!" "OLLI MÄ EN PETTÄNYT SUA, OKEI?!", huudan ihan täyttä kurkkua ja nappaan nopeasti vaatteeni lattialta ja juoksen vessaan samalla laittaen oven lukkoon. Romahdan vessanlattialle ja itken käsiäni vasten. Minun ei olisi pitänyt juoda mitään eilen. Jos olisin ollut selvinpäin, olisin saanut tilanteen pysäytettyä. Nyt on kuitenkin jo liian myöhäistä.

Henkisen romahdukseni jälkeen pyyhin kyyneleet käsivarsiini. Nappaan edestäni  vaatteeni, jotka puen päälleni. Ne haisevat ikävästi alkoholilta, mutta tällä hetkellä ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Nousen seisomaan ja avaan vessan oven sitten kun olen valmis.

Astun ulos vessasta ja yllätyksekseni Olli ei ole oven takana. Hän on varmaan lähtenyt. Katseeni suuntaa Kiriliä kohti, joka nukkuu yhä sohvalla. Silmäni alkavat taas kostua, mutta yritän olla itkemättä. Se on melko hankalaa, mutta enköhän pysty siihen edes hetkeksi aikaa. Kävelen peremmälle olohuoneeseen ja nappaan pöydältä puhelimeni ja avaimet. Laitan ne taskuihin ja lähden suoraan kohti eteistä. Vaikka kehooni sattuu, kipitän nopeasti, koska haluan nyt vain olla ihan missä vaan muualla kuin täällä.

Harhailen kohti Joelin ja Carlan asuntoa. En halua olla nyt yksin, joten seura tekisi terää. Olli voidaan heti laskea pois vaihtoehdoista, koska hän tuskin haluaa nähdä minua. Joel ja Carla ovat olleet ennenkin tukenani, joten heihin luotan. Luotan toki myös Nikoon ja Joonakseen, mutta veikkaan Ollin olevan heidän luonaan tällä hetkellä. Vaikka en olekaan tehnyt mitään väärää, ymmärrän Ollia. Kyllä minäkin saisin sellaisen kuvan koko tilanteesta, että olen pettänyt häntä. Onko se pettämistä, jos tekee sen haluamattaan?

Koputan varovaisesti Joelin ja Carlan asunnon oveen. Pyyhin valuvat kyyneleet poskiltani. Ovi avautuu hetkessä ja huomaan heti Carlan huolestuneet kasvot. En saa sanaa suustani. Katsomme vain toisiamme hiljaa, kunnes kyyneleet alkavat taas virrata poskiani pitkin. Miksi ne eivät lopu?

Carla tulee halaamaan minua. Lämmin ja pitkä halaus on nyt juurikin sitä, mitä tarvitsen. Kävelen Carlan saattamana peremmälle asuntoon ja istahdan sohvalle. Kuulen oven menevän takaani melko kova äänisesti, jota säpsähdän. Käännyn katsomaan ja näen Joelin. Hän näyttää yhtä huolestuneelta. Käännön katseeni takaisin pois päin ja tunnen kuinka sohva painautuu alas päin.

Joelin käsi menee selkäni päälle, joka aiheuttaa minulle heti pakonomaiset refleksit. "Älä koske!", huudahdan. Säikähdän hieman itsekin reaktiotani ja sitten hautaan kasvoni käsiini.
"Aleksi, mitä on käynyt?"

En vastaa kysymykseen. En vain pysty siihen.
"Hei jos kävisit suihkussa ja vaihtaisit vaatteet." Nyökkään tuolle ehdotukselle ja nousen sohvalta ylös. "Saat lainata mun vaatteita", Joel katsoo minua ystävällisesti. Hymyilen tuolle pienesti takaisin. Harmittaa kun huusin hänelle, mutta en vain voinut sille mitään. "K kiitos.."

Kävelen hitaasti heidän asuntonsa kylpyhuoneeseen samalla laittaen oven perästäni kiinni. Alan hitaasti riisumaan vaatteitani. Ahdistaa olla ilman niitä, mutta enhän minä suihkuun vaatteet päällä voi mennä. Kävelen suihkun luokse ja laitan sen päälle. Annan veden valua ihoani pitkin. Katseeni siirtyy rintakehääni, joka on aivan täynnä fritsuja. Purskahdan itkuun ja hajoan taas lattialle. Nojaan suihkun seinään ja annan vain suihkun veden ja kyyneleideni virrata.

Joel koputtaa vessan oveen. En kuitenkaan kuule sitä, koska olen täysin uppoutunut ajatuksiini. Ovi aukeaa hitaasti ja Joel astuu peremmälle. Pian tunnen suihkun veden menevän kiinni, jolloin kohotan katseeni kohti tuota. Joel nappaa kaapista pyyhkeen ja käärii sen ympärilleni. Syrjäytän ajatukset pois mielestäni ja nousen hitaasti seisomaan. Tiedän Joelin nähneen fritsuni, toivon vain ettei hän alkaisi kyselemään. Vastauksia ei olisi nimittäin tulossa. Ei ainakaan nyt. Ehkä joskus. "Pärjäätkö sä?" Nyökkään pienesti vastaukseksi. Joel jättää vaatteet vessan kannen päälle ja poistuu sitten.

Kuivaan itseni ja alan pukemaan vaatteita päälle. Ne ovat minulle hieman isoja, koska onhan Joel minua ainakin 10senttimetriä pidempi. Jätän pyyhkeen naulakkoon ja astun sitten ulos vessasta.