♡Blind Channel In The World ♡

Luku 135.

Pov. Joonas
Herään siihen, kun lääkäri astuu huoneeseen. Niko nukkuu vieressäni. "Niko herätys", tökkään tuota kylkeen. Niko herää ja katsoo minua väsyneenä. Sitten tuo siirtää katseensa kohti lääkäriä, joka tulee lähemmäksi.

"Mikäs on vointi?" "Ihan hyvä oikeestaan, vähän sattuu kylkee mut eiköhän se siitä", hymyilen pienesti. "Joo se on ihan normaalia, siihen voi sattua vielä pari viikkoakin. Buranaa pari kertaa päivässä sitten vaan ja annan sulle vielä pari reseptilääkettäkin." Nyökkään lääkärille.

Nousen istumaan sänkyni reunalle lääkärin kävellessä Nooran viereen. Tuo ottaa taskustaan pienen taskulampun ja avaa hieman Nooran silmiä. Hän katsoo niitä valolla ja pudistaa päätään. "No?", katsomme Nikon kanssa jännittyneenä kohti lääkäriä. "Kyl Noora selviää, mutta siinä kestää aikansa." Huokaisemme helpotuksesta. Niko tulee luokseni ja nappaa minut haliin. "Mutta Nooran verikoe kyllä huolestuttaa.."

Irtaannun halista ja katson lääkäriä ihmeissäni. "Miten nii? Oliks siin jotai?"
"Nooran verestä löytyi suuri määrä amfetamiinia. Onko hän pitkäänkin käyttänyt huumausaineita?", hän ottaa Nooran käsivarresta kiinni, jossa näkyy pistojälki. Katson lääkäriä järkyttyneenä. En voi uskoa kuulemaani. "Ei, ei, ei, ei Noora käytä huumeita!" "Oletteko nyt ihan varmoja?" "Joonas sä oot ollu tosi pitkää pois Nooran elämästä. Muistaks ku sun vanhemmatki sano et Noora on muuttunu?"
"Ei se käytä huumeita, okei? Ne verikokeet on varmaa sekottunu tai jotain?", katson toiveikkaana lääkäriä. "Se on kyllä todella epätodennäköistä ainakin noiden jälkien takia.." Purskahdan itkuun ja hautaan kasvoni Nikon paitaan tuon silittäessä samalla selkääni.

"Mitä jos Viljami huumas sen?" "Emme voi sitä vaihtoehtoa pois lukeakaan." "Mun sisko ei ikinä pistäis myrkkyjä sen kehoon."
"Selvitetään asia sitten kuin Noora herää." Niko nyökkää lääkärille tuon poistuessa huoneesta.

Itken edelleen Nikoa vasten. Miksi näin piti koskaan edes käydä? Miksi kaikki ei voisi olla hyvin? Mitä Noora on tehnyt, että joutuu kokemaan tuollaista kohtelua?

Nousen hitaasti ylös sängyn reunalta. En ole pariin päivään ollenkaan kävellyt, joten parempi olla varovainen. Niko ottaa minusta varmuuden vuoksi kiinni, etten menetä tasapainoani. Kylkeeni sattuu paljon, mutten välitä siitä. Kävelen Nooran luokse ja otan hänen kädestään kiinni. Silitän sitä hieman ja katson tuon kauniita kasvoja itkuisilla silmilläni.

"Noora, ethän jätä mua?"

.