♡Blind Channel In The World ♡

Luku 128.

Pov: Aleksi
Makaan Joelin ja Carlan sängyllä kohti kattoa. Kukaan ei ymmärrä minua. Ehkä he uskovat, mutta eivät tajua siitä mitä koin. Olen ihan yksin.

Pian kuulen oven avautuvan. Nousen istumaan ja suuntaan katseeni kohti Ollia, joka laittaa perästään oven kiinni.

"Anteeks rakas.." Hän istuu viereeni ja pyyhin kyyneleeni. "Mä oon sun tukena, voit aina puhua mulle ihan mistä vaan..", hän hymyilee minulle. Purskahdan uudelleen itkuun ja halaan Ollia. Hän silittää selkääni samalla, joka tuo minulle turvallisen olon.
"Mä rakastan sua Olli." "Niin mäkin sua Allu."
——
Herään puolen tunnin päästä Ollin kainalosta. Tuo silittelee hennosti hiuksiani, joka saa huulilleni aikaan hymyn. "Tota mä oon odottanukki." Punastun pienesti ja painan pääni Ollin rintakehää vasten. Tuo on lämmin.

Kuulemme koputuksen ovesta, jolloin suuntaamme molemmat katseemme sitä kohti.
Carla avaa oven ja hymyilee. "Tääl ois kyyhkyläiset lämmintä ruokaa.." Olli pompahtaa samantien ylös sängyltä ja kipittää keittiöön. Tuolla on varmasti ihan järkyttävän kova nälkä. Niin on kyllä minullakin. Nousen ylös sängyltä ja olen kävelemässä ulos makuuhuoneesta.

"Hei Allu venaa muuten.." Pysähdyn ja suuntaan katseeni kohti Carlaan. "Jos sä ikinä haluut puhua tai jotain ni mä oon tässä. Vertaistuki auttaa joillekki." "Ai onks sutki..?"
"Joo.. mut älä mieti sitä nyt, siitä on jo aikaa."
"Mä oon pahoillani." Tulen lähemmäksi Carlaa ja halaan tuota. Aina ei voi tietää mitä toinen on voinut kokea. Sitä ei näy ulospäin.

Istun Ollin viereen pöydän ääreen. Tuo on ehtinyt ottaa jo ruokaa lautaselleen. "Mikäs kesti?" "Kävin vaa nopee vessas eka." Olli nyökkää ja alkaa syömään. Katsahdan kohti Carlaa, joka hymyilee minulle kiitollisen näköisenä. Vaikka en haluaisi valehdella Ollille, kunnioitan Carlaa. Alan kasaamaan omallekin lautaselleni ruokaa. Maha kurnii jo ikävästi.

Vähän lyhyempi luku mutta sen kunniaksi ens luvussa smuuttia..