♡Blind Channel In The World ♡

Luku 124.

Apua nää luvut vaan lisääntyy mutta niin myös tekstit ja ideat. Nyt haluisin vähän teiän mielipidettä, haluutteko et jatkan tätä kirjaa tässä tälleen yhteen putkeen niiku oon tehny aina vai alotanko uuden kirjan, joka on jatko osa tälle? Ja ainii, yritän ehtiä kirjottelee teille mahdollisimman usein, mut nyt oon ainaki koko viikonlopun koulussa ni kattoo miten ehtii:)

Pov: Olli
Istun Joonaksen ja Nikon kämpän sohvalla. En ole viimeisen tunnin aikana itkenyt enää yhtään, en vain pysty siihen enää. Kyyneleitä on tullut vuodatettua tänään yhtä paljon kuin valtameressä on vettä. Joskus vain se loppuu. Vettä ei ole loputtomiin.

Joonas ojentaa minulle teemukin. Kiitän häntä ja otan mukin käteeni. Sen lämpö huokuu käsiäni vasten. Hörppään hieman mukin reunasta, mutta kuumuuden takia meinaan polttaa suuni. Parasta odottaa hetki, että se hieman jäähtyy. Matelan suu ei saisi nyt sanoa itseään irti, meillä olisi parit haastattelut tällä viikolla, johon minäkin nyt vihdoista viimein pääsen osallistumaan. Onhan minua suinkin pyydetty haastatteluihin mukaan, mutta olen kieltäytynyt niistä. Tuskin heräisin niin aikaisin.

Lasken mukin lasiselle olohuoneen pöydälle, jota korostaa parit kahvitahrat. Nappaan samassa Nikon tuomasta nenäliina-paketista yhden ja niiskutan siihen. Viskaan käytetyn nenäliinan lattialle piittaamatta sen enempää.

"Olli miks oot noin rikki?" "Mieti." "Vaikka sua hajottaa joku asia ni älä oo meille ilkee, halutaan vaan auttaa sua." "Joo sori.. Ale petti mua kai." "Mitä?! Ja miten niin kai?" "No mä heräsin Kirilin luota ja näin sitte Alen ja Kirilin makaamas sohvalla lusikas ja vaatteet lepäs ihanasti lattialla. Ja ainii, Alen rintakehä oli täynnä fritsuja joita mä en kyllä tehnyt..", purskahdan taas itkuun. Joonas tulee halaamaan minua ja painan pääni hänen olkapäätään vasten. Sori jo valmiiksi paita, tulet olemaan kohta läpimärkä.

"Mä en ymmärrä miten Ale on voinu pettää sua, ei se oo sellasta tyyppiä et se pystyis satuttaa omaa rakastaan." "No me juotiin ihan vitusti ni se ei ehkä tajunnu. Mut ei se silti oikeuta pettämää." "No ei nii. Mut ehkä ois parempi vaan jutella Alen kanssa, tää voiki olla vaan iso väärinkäsitys?" "Väärinkäsitys? Miten sen tilanteen voi ymmärtää väärin. Näin ihan omilla silmilläni mitä niiden kahden välillä oli käyny." "Jutelkaa silti."

Nyökkään pienesti Nikolle, joka on kyykyssä edessäni ja lohduttaa minua silittämällä kättäni. Nappaan toisella kädelläni teemukin pöydältä ja hörppään siitä. Enää se ei ole niin kuumaa, että voisin polttaa suuni. Juurikin sopivaa.

"Onneks mulla on teidät. En tiiä mitä mä tekisin ilman teitä." "Totta kai me ollaan sun tukena ja autetaan, oot meille tärkee." Hymyilen jo pienesti ja otan puhelimeni käteen. Avaan minun ja Aleksin whatsapp-keskustelun. Naurahdan hieman meidän viimeisille viesteille. Juttelimme edellispäivänä jostain teletapeista ennen nukkumaan menoa. Se tuli jostain tiktokista, jonka Allu lähetti minulle ja joku oli editoinut meidät teletapeiksi. Taino Joonas oli nuunuu ja Tommi aurinko, me muut sitten niitä itse teletappeja.

"Noin." Lasken puhelimeni lähetettyäni Aleksille viestin, jossa ehdotin tapaamista. Hetken päästä siitä kuuluu klingahdus. En kuitenkaan uskalla katsoa mitä hän on laittanut minulle vastaukseksi, joten ojennan puhelimeni jätkille.

"Missä ja millon?", Joonas lukee puhelimelta ja katsoo minua kohti. Hän kirjottaa jotain ja ojentaa sitten puhelimen takaisin minulle. Katson keskustelua, josta huomaan, että Joonas on sopinut minulle ja Aleksille tapaamisen huomiselle tänne Joonaksen ja Nikon luokse. "Kiitti jätkät, ootte kultasia." "Mä teen sulle pedin ni saat nukkuu tän yön täällä. Parempi ettet oo nyt yksin."