♡Blind Channel In The World ♡

Luku 76.

Hyvää huomenta!🥰
——
POV: Niko
Herään Joonaksen vierestä. Ja vieläpä omasta sängystä. Silitän hänen hiuksiaan. Tuo vielä nukkuu. Tänään olemme Joonaksen kanssa vain kotonamme lepäämässä, Tommi lupasi käydä nyt aamulla puolestamme kaupassa.

Silitän Joonaksen hiuksia, jotka tuoksuvat hyvälle. Oikeastaan samalle kuin minun hiukseni, koska käytämme samoja shamppoita ja hoitoaineita, mutta silti hyvälle. Joonas alkaa siristelemään silmiään ja hän huomaa minun olevan hereillä. Tuo kietoutuu päälleni makaamaan ja sulkee uudelleen silmänsä. Nyt olen jumissa tässä. Ei siinä muu auta kuin nukkua itsekin, vaikka minua ei enää hirveästi väsytä.

|3h päästä|
Herään uudelleen siihen, kun kuulen puhelimeni soivan. Joonas mumisee päälläni jotain, en saa oikein selkoa, että mitä. Otan puhelimeni, joka on yöpöydällä laturissa. Vedän laturin pään irti puhelimestani ja heitän johdon lattialle. Näytössä lukee "tuntematon numero."

Kurtistan kulmiani ja vastaan pienen epäröinnin jälkeen puheluun. Joonas edelleen makaa päälläni. "M-moi..?" Vastaan väsyneenä luuriini. Pian alkaa kuulumaan ystävällisen naisen ääntä. Hän kertoo olevansa poliisi ja auttoi tuossa hotelli jutussa. "Kannattaa nyt lopettaa kaikki tekeminen hetkeks aikaa ja kuunnella." Hän selittää. Nyökkään, vaikka tuo ei näekään sitä.

"M-MITÄ?!" Huudahdan ja pomppaan ylös sängystä. Joonas katsoo minua ihmeissään. Lopetan puhelun ja lasken sitten puhelimeni pöydälle. "Mulla soitti poliisit. Ne sano et ne oli löytäny 56 ruumista sieltä hotellilta.."
"Mitä?! Oikeesti?" Joonas kysyy kauhistuneena peittäen samalla käsillä suunsa. "Joo, eikä siinä viel ees kaikki.. Luultii et se hotellin omistaja oli se joka meit yritti tappaa mut oikeesti se omistaja oli itekki tapettu. Joku etsitty sarjamurhaaja sit esitti omistavansa sen hotellin. Ilman Ollia, Aleksia, Jenniä ja Juusoa me ei oltais tässä ja sit ois vaan lisää ihmisiä kuollu.." selitän.

Joonas tulee halaamaan minua. "Onneks se on loppu elämänsä vankilassa." "Ei oo." "Ai miten nii ei oo..?" Joonas kysyy ihmeissään ja irtaantuu halista katsomaan minua silmiin. "Se tappo ittensä."

Pian kuulemme ovikellon soivan ja menen avaamaan sen. "Moro Tommi!" Sanon hieman iloisempana jo ja päästän Tommin sisälle, jolla on kädessään kauppakassi. "Täs on ne ruuat mistä sovittii.." "Kiitos ihan sikana Tomppa. Oot korvaamaton." Hymyilen tuolle ja alan laittamaan ruokia jääkaappiin. "Tota sunki ois varmaa ihan hyvä tietää et se joka meit yritti tappaa oliki joku sarjamurhaaja ja se oli tappanu 56 ihmistä sinne hotellii." Sanon samalla järjestellen meidän jääkaappiamme.
"Nii että mitä että." "Jos se ei ois ite exposannu itteensä ni Joonas ei varmaa ois tossa enää." Katsahdan häntä päin surullisena. "Mut onneks se oli nii tyhmä ja Joonas on turvassa nyt."

Tommi lähtee hetken päästä, koska hänen pitää kuulemma studiolla harjoitella rumpujen soittoa. Emme ole pitkään aikaan pitäneet treenejä. Ehkä parin päivän päästä sitten, kun palaamme takaisin normaaliin arkeen.

POV: Joonas
Minulla on hirveä hinku soittaa kitaraani, joten nappaan sen seinältä ja alan soittamaan sillä jotakin biisiä. Omaa tuotantoa. Niko tulee viereeni ja pussaa minua poskelle. Sitten hän ryhtyy laulamaan biisin mukana ja yhdyn myös hänen mukaansa laulamaan.

"Vitsi oli kiva soittaa pitkästä aikaa." Hymyilen leveästi ja vien kitarani takaisin paikoilleen saatuani soitettua. Menen Nikon syliin istumaan ja katson tuon silmiin. Emme kumpikaan sano mitään.

"Onko noin hyvät silmät." Niko naurahtaa, kun olen tuijottanut kohta kymmenen minuuttia niitä räpäyttämättä. "Ihan helvetin hyvät."
"Katotaaks leffaa?" "Joo mut ei kauhu. Tää elämä on ollu muutenki jo melkee yhtäpaha ku ne." "Joo katotaa vaikka komediaa tai jotain."

Niko nousee ylös ja menee keittiöön. Avaan netflixin ja alan seilailemaan leffoja. Pian löydän jonkun random leffan ja laitan sen pyörimään. Niko tulee takaisin olohuoneeseen kaikenlaisten herkkujen kanssa. Hän laskee ne pöydälle ja istuu sitten taas sohvalle viereeni. Kapuan uudelleen tuon syliin ja sitten alamme katsomaan elokuvaa. Taino. Niko katsoo vain sitä. Minä nimittäin nukahdan kesken elokuvan..
———————————————————————
Sanoja: 611
Sori oli vähän tylsä luku tällä kertaa mut en viitti kokoaikaa laittaa kaiken näköstä tapahtuu näihi lukuihi. Parempi vetää tälläsii rauhallisii perus lukui välil.