♡Blind Channel In The World ♡

Luku 77.

POV: Niko
Joonas nukkuu sylissäni vielä. Pian tuo alkaa liikahtelemaan ihmeellisesti ja mumisemaan jotain. "Eih... lopeta!" Saan selvää hänen huuliltaan. "Joonas herää!" Ravistelen tuota. Tuo aukaisee silmänsä varovasti mistä alkaa tulemaan kyyneliä. "Näiks painajaista?" Joonas vain nyökkää minulle. "Voi sua.." silitän hänen selkäänsä. "E-en uskalla nukkua enää.."
"Valvotaan hetken aikaa." Hymyilen.

Nousen sohvalta Joonas sylissäni ja menen kohti eteistä. "Mitä sä teet?" Joonas naurahtaa jo hieman pirteämpänä. "Nyt mennää kävelylle." Hymyilen ja alan laittamaan kenkiä tuon jalkoihin. "Mä osaa itekki laittaa kengät."
"Ai eiks nikon palvelut kelpaa?" "Kelpaa kelpaa."

Saan laitettua Joonakselle kengät jalkaan pienen säätämisen jälkeen. Ojennan tuolle takin naulakosta. "Ai nytkö se palvelu loppu.."
Joonas virnuilee minulle. Otan takin hänen kädestään ja puen sen tuon päälle. Vedän lopuksi vielä vetoketjun kiinni ja nappaan kaulahuivin, jonka kiedon hänen kaulansa ympärille. Ulkona on varmaan aika kylmä, sillä on syys yö. Otan vielä lopuksi mustan ja keltaisen pipon hyllyltä ja laitan Joonaksen päähän mustan ja itselleni keltaisen. Laitan samanlaisen varustuksen kuin Joonaksella ja sitten lähdemmekin jo ulos.

Ulkona on pimeä. Ei ole kyllä ihme. Kello on puoli kaksi yöllä. Kävelemme käsikädessä tietä pitkin jota valaisee vain katulamput.
"Hei Niko!" Joonas huudahtaa ja katsoo minua päin innoissaan. "Mitä?" Sanon hieman huvittuneena. Joonas näyttää kättään missä on lumihiutale. "Ensilumi."

Pian alkaa satamaan hieman enemmän pieniä lumihiutaleita. En kyllä ymmärrä, että miten syyskuussa voi sataa jo Helsingissä lunta. Okei, tämä on Suomi, joten mikä vaan on mahdollista. Hyppelehdimme Joonaksen kanssa tietä pitkin, sillä tuolle tuli ihan järkyttävästi energiaa yhtäkkiä. Minua hieman väsyttää jo, mutta eiköhän se siitä kohta helpota.

Istumme puiston penkille. Joonas katsoo minua syvälle silmiin. Hän nojaa päällään olkapäälleni. Lumihiutaleita alkaa tulemaan pikkuhiljaa vain enemmän ja enemmän. Onneksi laitoimme paljon vaatetta päällemme.
Taino minä laitoin kummallekin.

Pian Joonas nousee ylös. "Ai lähetääks jo..?" Ihmettelen hiukan. Joonas ei sano mitään. Hän ottaa takkinsa taskusta sormusrasian ja aukaisee sen. Hän polvistuu eteeni. "Niko, mun rakas, haluun viettää sun kanssa mun loppuelämän. Jakaa ilot, surut ja hyvät muistot. Tuuks sä mun kans naimisiin?"

Yllätyin totaalisesti. En saa sanaa suustani. Onnen kyyneleet virtaavat poskiani pitkin.
"T-tuun!" Huudahdan ja tuo nousee ylös seisomaan. Hyppään ylös penkiltä ja suutelen tuota. Onko romanttisempaa kuin kosiminen ensilumessa. Suutelu ulkona yöllä kauniiseen aikaan. Naimisiin meno.

"Mä rakastan sua ihan helvetisti." Sanon irtauduttuani suudelmasta. Istumme takaisin penkille ja Joonas ottaa vasemmasta kädestäni kiinni. Hän ottaa sormuksen pois rasiasta ja laittaa sen nimettömääni. Sormus on kaunis.
"Just sopiva." Hän hymyilee saatua laitettua sormuksen sormeeni. Katson sormusta lumoutuneena. Olen nyt kihloissa. Tämä todellakin yllätti minut, positiivisesti. En osannut yhtään odottaa ja hetkikään ei ollut mikään överi, mutta silti todella romanttinen. Joonas tietää kyllä, että mistä pidän. Ja hän otti sen huomioon.

Lunta alkaa satamaan enemmän ja enemmän. Huomaan Joonaksen ilmeestä hänen onnellisuutensa. "Oliks sen takii nii innoissas tästä lumesta ku se kruunas kaiken?" "Joo. En ollu ees yhtää varma et teenkö sen nyt. Tuli itellekki yllätyksenä ku nappasin vaa sen rasian taskuu sun huomaamatta. Olin ostanu sen ennen sitä venäjän juttuu jo. Tää lumisade todellakin kruunas kaiken." Hän hymyilee minulle.

Painan huuleni tuon omille. Suudelma on täynnä rakkautta. Emme välitä nyt siitä, että näkeekö joku meidät. Tärkeintä on se, että meillä on toisemme. Nyt melkein virallisesti.
Joonas nousee ylös penkiltä ja ottaa kädestäni kiinni. Nousen myös ylös ja lähdemme kävelemään kotiin päin. Kaivan takkini taskua ja otan puhelimeni käteen. "Mein pitää ikuistaa tää hetki." Sanon ja Joonas vain nyökkää minulle. Otamme paljon kuvia. Pusu kuvia, sormus kuvia yms.. otan myös ensilumesta kuvia ja laitan siitä instagram storyyni kuvan. Laitan puhelimeni taskuuni. Kello on nyt kolme.

Juttelemme matkalla meidän nimistämme. Päätämme, että kumpikin pitää oman sukunimensä, sillä näin julkisuudessa se olisi niin helpompaa kun sukunimi pysyy samana. Toimittajien ja haastattelijoiden olisi vaikea pysyä perässä ja kokoajan sanottaisiin väärin. Parempi näin. Kaksi Porkoa olisi ehkä liikaa bändissä. Ja Joonas ei halua luopua omasta sukunimestään, en kyllä minäkään luopuisi jos olisin hän. Olemme Porko ja Moilanen. Kohta naimisissa..
———————————————————————
Sanoja: 668
Yllätyin itekki ku yhtäkkii vaa laitoin nää kihloihi, ei mun ees pitäny mut toi hetki oli vaa nii ihana ni sain sellasen päähänpiston😂