♡Blind Channel In The World ♡

Luku 157.

Pov. Joonas
Kävelemme vakkari baariimme. Onneksi sinne ei ole kovinkaan pitkä matka, joten matka taittuu ihan hetkessä. Sitä paitsi emme edes olisi voineet mennä autolla, ellei joku meistä pysy selvinpäin. Tai Olli luultavasti pysyy, mutta emme voi häntä pyytää kuskiksemme. Tuo tuskin on ajokunnossa, vaikka ei mitään alkoholia otakaan.

Huomaan takana yhden vapaan pöydän, ja lähden suuntaamaan sitä kohti. Pöydässä on jo valmiiksi parit tyhjät shottilasit, joten nostan ne vain syrjään pois tieltä. Tänään tulee varmaan juotua paljon, parempi että pöydällä on valmiiksi jo tilaa tuleville laseille. Emme ole hetkeen käyneet ulkona viettämässä iltaa, joten täytyyhän tästä nyt ottaa kaikki ilo irti. Taino.. ei tämä Aleksin tilanne ole mitenkään iloinen, mutta välillä olisi kiva päästä pois todellisuudesta. Saada ajatukset nollattua.

Istahdan sohvalle Nikon viereen. Muut jätkät ilmeisesti ovat hakemassa juomia, paitsi Olli, joka istuu toisella sohvalla vastapäätämme. Hetken kuluttua Tommi ja Joel tulevat luoksemme parin tarjottimen kanssa, jotka ovat ihan täynnä juomia. Mitenköhän me neljä jätkää voimme vetää nämä kaikki? Tässähän menee ikä ja terveys. Varsinkin se jälkimmäinen. Onneksi Joel kestää meistä alkoholia parhaiten, joten hänen kurkustaan tulee menemään tuplasti enemmän alas kuin meidän muiden.

"Joonas mee toiselle sohvalle istuu", Joel kehottaa. "Miks?" "Alat kuitenki nuolee Nikoo." "Enkä ala." "No sä teet kännissä mitä vaa." Pyöräytän vain silmiäni ja nousen ylös sohvalta. Joel on loppujen lopuksi oikeassa, minun ja Nikon on parempi istua toisistamme kaukana. Varsinkin nyt, kun aiomme kaikki juoda sammumispisteeseen saakka. Säälin Ollia. No itsehän tänne lupautui tulla, vaikka aluksi olikin skeptinen asiasta. 

Istun tyhjälle paikalle Ollin viereen. Tässä ei ainakaan tule edes vahingossa tehtyä mitään tyhmää. Ehkä ei kannattaisi sanoa ennen kuin tipahtaa. Joel ja Tommi istuvat samalle sohvalle Nikon kanssa, jossa juuri itsekin istuin.

Nappaan pöydältä käteeni yhden oluttuopin. Otan siitä vähän turhankin ison kulauksen ja lasken sen sitten takaisin pöydälle. "Oho, meinaaks Jonsku vetää oikee kunnol ekanki kierroksen?" "Totta kai. Eihän toi ees ollu paljoo", naurahdan ja katson lasia, josta on ehtinyt jo kadota yli puolet sisällöstä. "Ai ei paljoo? Vedit melkee koko tuopin ykkösel."
"No se oli liian pieni." "Joonas rakas.. ei koolla ole väliä. Sitä paitsi toi oli kaikista isoin bisse." "Mein Jonskulle on aina kelvannu vaa kaikkein isoin. Säälin Nikoa. Taitaa olla kovat paineet", Tommi naurahtaa ja hörppää omasta tuopistaan. "Onneks Nikolla on iso." "Anteeks mut miks vitussa puhutte mun.." "Joo mä en kestä teitä enää", Olli tuhahtaa ja nousee ylös sohvalta. "Olli hei c'moon." "No anteeks mut mua ei hirveesti kiinnosta kuunnella tein tyhmii juttui." "Okei me pidetää turpamme kiinni." Olli pyöräyttää vain silmiään ja istuu takaisin viereeni. Se kävi läheltä. Täytyy ilmeisesti jatkossa valita sanat paremmin. En kyllä minäkään Ollin tilanteessa meitä kestäisi.

"Pitäiskö mein sittenki vetää vaa tänä iltana parit bisset?", Tommi ehdottaa fiksuna.
"Miks?" "No ei oo varmaa Ollille hirveen kiva jos on ainut selvinpäin tääl." "No joo totta.."
Katson muita vain vierestä tympääntyneesti. Odotin koko illan tätä, että saan tehdä itselleni totaalisen nollauksen. No se taitaapi sitten jäädä ensi kertaan, toivottavasti olisi mahdollisimman pian. Viinaa ei ole nimittäin hetkeen tullut vedettyä. Turhan pitkä aika viime kerrasta.

Puolen tunnin päästä olemme kaikki ehtineet juomaan parit tuopit ravitsevaa vehnäolutta.
"Pitäiskö lähtee kotii?", Niko kysyy samalla laskien tyhjän lasin tarjottimelle. "Joo, Olli tuuks mun luokse yöks?", Tommi suuntaa katseensa kohti tuota brunettea basistia. Olli nyökkää ja nousee ylös. Ilmeisesti siis tämän yön olemme Nikon kanssa kahdestaan. Pitkästä aikaa..

Sanoja: 579
Ens luvussa pitkästä aikaa smuuttia. Alan varmaa lähiaikoina korjailemaa edellisii lukui koska ne on aika huonosti kirjotettuja, eli älkää ihmetelkö jos kokoajan näyttäis et tulis uutta osaa tähän tarinaa.