♡Blind Channel In The World ♡

Luku 67.

T I I S T A I
POV: Joel
Tulimme eilen Carlan kanssa takaisin kotiin. En mennyt treeneihin, sillä olin aika väsynyt tuosta reissustamme. Kerrankin Carla heräsi ennen minua. Tuo katseli minua, kun heräsin. Saatoin hieman pelästyä, sillä onhan se aika pelottavaa, kun joku tuijottaa sinua ihan läheltä heti kun heräät. Carla nousee pian sängystä. Hänellä on aikainen työvuoro. Itse vielä jään makaamaan sänkyyn, treenit alkaa joskus kahdeltatoista. Kello on siis nyt kahdeksan.

*skip 2h*
Herään uudelleen. Olen ilmeisesti nukahtanut. Katson puhelimeni näyttöä, jossa lukee 10:14. Huokaisen ja nousen ylös sängystä. Carla on jo töissä, joten olen ihan hiljaisessa asunnossa. Hieman outoa olla taas yksin pitkästä aikaa, sillä olin juuri melkein viikon putkeen Carlan kanssa. Olemme muuten kohta viikon asuneet yhdessä ja jokainen hetki on ollut kuin kultaa.
Ennen treenejä söin aamupalan, kävin suihkussa ja vaihdoin vaatteet. Sitten lähdinkin jo pian kohti treenistä.

*studiolla*
Avaan treeniksen oven ja laitan kenkäni riviin. Kyllä, riviin. Täällä on jo 3 muuta minun lisäkseni kengistä päätellen. Laitan nahkatakkini naulakkoon ja kävelen muiden luokse. "Moro!" Huudan iloisesti. "Kato Joel! Aleksi huutaa ja tulee heti katsomaan sormeani. "Onneks olkoon nyt sit." "Kiitos."

"Hei missä muuten Joonas ja Niko on?" Huomaan yhtäkkiä heidän puuttuvan. Kukaan ei vastaa mitään. He vain katsovat toisiaan.
"Missä ne on?" kysyn uudelleen. Sen ku tietäis, varmaan siellä Venäjällä vieläki." Olli naurahtaa. "Olli älä naura pliis. Öö tota Joel.." Aleksi aloittaa. "Niin..?" "Nikoon ja Joonakseen ei olla saatu pariin päivään mitään yhteyttä. Viimisin niitten some juttu on se niitten kuva ja sit se loppuu siihen." Aleksi nielaisee ja katsoo minua. "Täh?" Avaan puhelimeni ja menen katsomaan Joonaksen instagram tiliä. Painan viimeisimmästä kuvasta, joka on tosiaan laitettu kaksi päivää sitten, sunnuntaina. "Nii millon niitten piti tulla takas Suomee?" "Maanantai aamulla niillä piti olla lento. Kävin niitten asunnonki ovella mut kukaan ei avannu." Tommi tulee mukaan keskusteluun. "no mennää uudestaa! Jos ne oli vaan niin kiireisiä toistensa kimpussa."

Laitamme kaikki kenkämme jalkaan ja takit päälle. Astumme ulos treenikseltä ja menemme kohti parkkipaikkoja. Aleksi avaa autonsa ovet ja menemme kaikki tuon auton kyytiin. Minä ja Olli istumme takapenkillä, Aleksi kuskinpaikalla ja Tommi hänen vieressään edessä. Aleksi käynnistää auton ja lähtee sitten ajamaan kohti Joonaksen ja Nikon asuntoa. Onneksi minulla on avain nipussani heidän kotiinsa vara-avain, minkä Joonas antoi minulle jo kauan sitten silloin, kun hän asui vielä yksin tuolla.

Saavumme hetken kuluttua heidän kerrostalonsa pihalle. Joonas puhui jostain muutosta vähän aika sitten, kun hänkin sai häädön liiallisesta metelistä. Samasta syystä kuin minä. Ymmärrän kyllä, sillä täällä ollaan todella tarkkoja kaikesta. Aleksi parkkeeraa autonsa parkkipaikalle. Hyppäämme kaikki ulos autosta ja suuntaamme kohti ovia. Avaan oven, sillä olen ainut, jolla on nämä avaimet tänne. Kävelemme hissin luokse ja menemme kaikki neljä jätkää sisälle. Olemme aivan hiljaa koko matkan ajan. Hissi saapuu oikeaan kerrokseen ja menemme ulos. Etsin avain nipustani oikeaa avainta. Avaimia on kertyny aika paljon. Tunnistan avaimen siitä, että joonas on laittanut siihen vaaleanpunaista kynsilakkaa. Kuulemma niin löytää avaimet nopeasti, jos merkitsee ne.

Ensiksi koputan oveen, mutta vastausta ei kuulu. Toivoimme, että ovi oltaisiin avattu, mutta kuitenkin sisimmässämme tiesimme, ettei se tule avautumaan nyt Nikon tai Joonaksen toimesta. Sujautan avaimen oven lukkoon ja käännän sitä hiukan. Ovi aukeaa ja menemme kaikki peremmälle. "Joonaaas? Nikoo?" Kutsun heitä. En saa vastausta takaisin. Lattialla on monen päivän postit. He eivät ole olleet täällä hetkeen. Käymme vielä koko heidän asuntonsa läpi, että meiltä ei jää mitään huomaamatta.

Istahdan turhautuneena heidän sohvalleen.
"Vittuhh.." huokaisen ja hautaan kasvot käsiini. "Missä helvetissä ne oikee on?" Tommi ihmettelee. Aleksi fiksuna poikana menee katsomaan molempien instagram ja facebook tilejä. "Hei jätkät!" Hän huudahtaa. "No mitä?"
"Tän uusimman kuvan on ottanu joku ulkopuolinen selvästikki, ku ne istuu molemmat tossa penkillä ja ne on ainoot siel."
"Lukeeks siin kuvatekstis kuvan ottajaa?" "ei."

Olli nappaa Aleksin puhelimen tuolta ja alkaa tutkia tarkemmin kuvaa. "Jonkun random tyypin ne on tägänny tähän." Hän yhtäkkiä huomaa. Menemme kaikki hänen ympärilleen ja katsomme Aleksin puhelinta. Olli painaa tuosta merkinnästä ja se heittää meidät jonkun instagram tilille. Katsomme hänen julkasujaan. Viimeisimmässä kuvassa on nainen, mies ja..
"Hei tossa on Joonas ja Nikoki!" Tommi huomaa. Olli painaa kuvasta ja katsomme kuvaa, missä on selvästi mukana myös Niko ja Joonas. "Tää nainen voi tietää jotain."

Olli avaa directin ja laittaa heti viestiä. Edelleen Aleksin tilillä ja puhelimella.

"Moi. Huomasin sun viimisimmästä kuvasta mein kaverit Nikon ja Joonaksen. Niistä ei oo kuulunut nyt mitään pariin päivään ja ollaan tosi huolissaan. Tiiätkö sä mitään niistä?"

Olli lähettää viestin. Nyt vain pitää odottaa. Sillä aikaa katselen ympäriinsä Nikon ja Joonaksen asuntoa. Täällä on hieman muuttunut viime kerrasta. Katseeni suuntaa tv:n vieressä olevaan kehykseen. Siinä on kuva Nikosta ja Joonaksesta. He näyttävät niin söpöiltä yhdessä. Istahdan sohvalle ja katson kuvaa. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin.
———————————————————————
Sanoja: 795
Oikeesti alan itekki itkee kohta😢 mutta muistakaa lapset rakkaat et tää tarina ei oo totta<3