♡Blind Channel In The World ♡

Luku 148.

Pov. Joonas
"Niko tää ei oo sitä mitä ajattelet!", huudahdan ja lasken hihani alas. "No mitä toi sitte on muka?" Kyyneleet alkavat vierimään poskiani pitkin. "Viilteleks sä?!", Niko korottaa ääntään. En saa sanaa suustani. "Vastaa mulle."

"Hei Niko rauhotu, Joonasta ahistaa ku huudat", Olli sanoo yhtäkkiä vierestäni. Nousen ylös Nikon sylistä ja kävelen makuuhuoneeseemme. Paiskaan oven kiinni ja purskahdan itkuun. Menen makaamaan sängyllemme ja kietoudun peittoon.

Kuulen oven avautuvan varovaisesti, mutten kiinnitä siihen enempää huomiota. En halua jutella kenenkään kanssa nyt. Ei Niko minua koskaan uskoisi. Tunnen sängyn painautuvan alas päin. En tiedä olenko enemmän vihainen vai surullinen. Molempia. Tunnen käden selälläni, joka silittää sitä hennosti. "Niko on vaan huolissaan susta", Olli sanoo. Olli? Luulin häntä Nikoksi. Kohotan katseeni ja pyyhin kyyneleeni. Nousen istumaan ja tuo kaappaa minut haliin. Painan pääni Ollin olkapäätä vasten ja suljen silmäni.

Parin minuutin päästä irtaannumme halista.
"Joonas mä tiiän et sulla on nyt rankkaa varsinkin sen Nooran jutun jälkeen, mut älä pura sitä viiltelyy." "Olli, mä en viiltele." "Mistä noi jäljet on sitte tullu?", hän kysyy varovaisesti. Jotenkin Ollin seurassa tulee aina rauhallinen olo. Olemme tunteneet jo niin pitkään, että hän kyllä tietää miten saa minut rauhoittumaan. "Nikon exä teki ne mulle siellä baarin vessassa." "Mitä?! Tai siis miks ihmees?" "Koska en halunnu panna sitä."
Olli katsoo minua vain hiljaa ja nyökkää.
"Näytät tosi väsyneeltä, mee nukkumaa." "Mut entä Niko?" "Älä huolehdi nyt siitä, mä voin kertoo sille." Hymyilen pienesti ja menen sitten peiton alle. Suljen silmäni ja saan välittömästi unen päästä kiinni.
- - - -
Niko silittää hennosti hiuksiani. Raotan silmiäni ja huomaan olevan jo valoisaa.
"Huomenta rakas", tuo antaa pusun poskelleni.
"Eks sä oo vihanen mulle?", ihmettelen. Niko pudistaa päätään. "Olli kerto mulle kaiken, anteeks ku huusin. Mä vaan pelästyin niin paljon." "Saat anteeks." Niko hymyilee minulle leveästi ja suutelee minua. Vastaan totta kai suudelmaan. "Mä rakastan sua." "Niin mäkin sua."

"Mä käyn suihkussa", ilmoitan ja nousen ylös sängystä. "Okei, mä teen meille sillä aikaa aamupalaa." Nyökkään ja lähden makuuhuoneestamme kohti kylpyhuonetta.
Matkalla näen Ollin ja Aleksin nukkuvan vielä sohvalla lusikassa. Voi kun he ovat söpö pari.

Laitan kylpyhuoneen oven lukkoon ja riisun vaatteeni. Katsahdan käteeni, joka oikeasti näyttää melko hurjalta. Toivottavasti ei jää pysyviä arpia. Laitan suihkun päälle ja menen sen alle. Käteeni kirvelee ikävästi. Peseydyn
nopeasti ja kietoudun sitten pyyhkeeseen.
Avaan kylpyhuoneen oven ja kipitän makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Nappaan kaapista jonkun Nikon hupparin ja collarit. Vien pyyhkeen takaisin kylpyhuoneeseen kuivumaan ja menen sitten keittiöön, josta tuleekin jo hyvät tuoksut.