♡Blind Channel In The World ♡

Luku 113.

POV: Aleksi
"Mä luulin et Carla halus pitää sen lapsen.." "Niin mäkin, mut se ei ollu valmis vielä äidiks. Se on kuitenki sen keho ni sen päätös. Ehkä me joskus sit hankitaan lapsi ku ollaan valmiita siihen", Joel pyyhkii kyyneleensä hupparinsa hihaan. Samalla Carla avaa huoneen oven jälleen ja tulee peremmälle kahden kahvin kanssa. Hän ojentaa toisen Joelille. "Kiitos rakas, mut mua ei tee nyt mieli kahvia." "Aa okei. Aleksi?", Carla kysyy ja suuntaa katseensa minua kohti. Nyökkään hänelle ja otan kahvin tuon ojentaessa sitä minulle.

"Mä kerroin pojille", Joel sanoo ja siirtää katseensa kohti Carlaa." "Ai. Vihaatteks kaikki mua nyt ku menin tappaa sen lapsen." "Hei älä sano noin. Et sä tappanu sitä lasta, se oli vasta pieni sikiö, joka ei tajunnu mistään mitään. Ei me tietenkään sua vihata", Tommi hymyilee Carlalle ja hörppää omasta kahvistaan. "No niih.. mut kaikki ois halunnut sen lapsen." "Mut se on sun päätettävissä oleva asia, ei kenenkään muun." Carla nyökkää pienesti ja istuu sitten tuolille Joelin viereen. Katselen tuota kun hän leikkii kynsillään. Huoneeseen laskeutuu syvä hiljaisuus.

Hetken kuluttua Niko ja Joonaskin ovat ennättäneet vihdoin paikalle. Veikkasin Tommin kanssa siitä, että tulevatkohan he ollenkaan tänään. Laura alkaa myös availemaan silmiään ja hän katselee ympärilleen. "Missä on muuten Olli?" "Nukkumas." "Niinpä tietysti." Puhelimeni kilahtaa yhtäkkiä äänekkäästi. Otan sen taskustani ja avaan viestin, joka on tullut ilmeisesti meidän herra Matelalta. Yllätyksekseni viesti tuli yksityisesti eikä meidän whatsapp-ryhmään.
———
Olli Matela

Heii voiks tulla auttaa yhen jutun kaa ku en ite osaa.

Joo, totta kai. Tuun heti

———
Suljen puhelimen ja laita sen takaisin taskuuni. "Mun pitää mennä ku Olli tarvi apuu jossain." "Aa okei. Sano terveisii!" "Joo sanon" Nousen ylös tuoliltani ja laitan sen huoneen sivuun, jotta se ei olisi sitten ikävästi kenenkään tiellä. Lähden huoneesta laittaen perässäni oven kiinni. Suuntaan kohti sairaalan pääovia. Olli ei asu ihan tässä lähellä, mutta tulin onneksi autolla, joten matka taittuu nopeasti.

Saavun Ollin kerrostalon pihalle alle kymmenessä minuutissa. Liikennettä ei juurikaan ollut. Parkkeeraan sujuvasti autoni parkkipaikalle ainoaan tyhjään ruutuun. Nousen ulos autosta ja painan ovet lukkoon. Missäköhän Olli tarvitsee apua? Pudistan vain päätäni ja menen kohti rakennusta. Eiköhän se kohta selviä.

Koputan Ollin oveen. Olisi vieressä ovikellokin, mutta se on usein rikki. Veikkaan, että Olli pyysi minua korjaamaan sen tänne, koska olen ennenkin häntä auttanut, mikäli Tommi ei ole ehtinyt tulemaan. Tommi on siis meidän vakkari korjaaja, koska hän sai puukäsitöistä aikoinaan kympin. Paras mahdollinen korjaaja siis meidän porukasta. Ja luotettavin sellainen.

Ovi aukeaa ja näen ensiksi Ollin hymyilevät kasvot. Väläytän itsekin tuolle hymyn ja tulen peremmälle asuntoon. Jätän kengät Ollin eteiseen, joka näyttää paljon siistemmältä ja hiekattomammalta kuin viime näkemältä. Hän on siis siivonnut. Laitan takkini naulakkoon ja menen peremmälle asuntoon. "Miks et soittanu ovikelloa", Olli naurahtaa ja istahtaa sohvalle. "Ai eiks se ollukkaa rikki.." "Tällä kertaa ei oo mikään rikki", Olli sanoo ja taputtaa sohvaa vieressään merkiksi, että haluaa minun istuvan tuon viereen.

Hymähdän ja istun hänen viereensä. "Miks mä oon sitten täällä?" "Mä haluun jutella." "Ai okei. Olisit voinu vaa sanoo heti et haluut jutella." "Vedin varman päälle et tuut." Katson Ollia hieman kysyvästi. Häntä näyttää hieman jännittävän, joten otan hänen kädestään kiinni ja silitän sitä pienesti. "Ei tarvii jännittää mun seurassa", hymyilen. Olli väläyttää pienen hymyn omille kasvoillensakin, mutta sitten vakavoituu. "Mä vähän selvittelin mun tunteita." "Ja..?" "Ja tajusin ettei mulla oo tunteita Kiriliä kohtaan enää." "Ai.. harmi." "Mut mä tykkään susta." Olli katsoo minua suoraan silmiin. Olli tykkää siis minusta? Nielaisen ja siirrän katseeni Ollin huuliin, jotka näyttävät niin pehmeiltä ja täyteläisiltä. en vai voi vastustaa niitä. Siispä painan huuleni tuon vastaaville ja liikutan niitä varovasti.

Olli vastaa suudelmaani. Tuo maistuu ihan hammastahnalta. Kaadan Ollin makaamaan sohvalle ja tulen tuon päälle makaamaan. Suutelemme edelleen. Irtaannun hetken kuluttua kuitenkin siitä hapen loppuessa. Katson Ollin kauniita silmiä ja hymyilen leveästi. "Mitä me nyt sit ollaan?" "Haluisin kutsuu sua mun poikaystäväks." "Sopiihan se." Annan Ollin huulille vielä pienen pusun ja sitten piirtelen tuon rintakehään sydäntä. Tätä olen odottanut pitkään.

"Ainii jätkät lähetti terveisii", muistan yhtäkkiä ja naurahdan. Olli katsoo minua ja pörröttää sitten hiuksiani. "Jäätkö yöks?" "Tietenkin."
"Kerroiks jo Kirilille?" "Joo sanoin aamulla. Sil on kuulemma joku uus muija jo." "Ai olinko mä se vara vaihtoehto?" "Mitä? Et tietenkään ollut. Mun tunteet sua kohtaan on aitoja, Kirilistä en enää välitä siinä mielessä."
——————————————————————
Sanoja: 709
Sellasta sitte😀