♡Blind Channel In The World ♡

Luku 12.

POV:Niko
Herään aamulla auringon valoon, joka tulee sisään olohuoneeni ikkunasta. Tajuan nukahtaneeni Joonaksen kanssa sohvalle. Tuo hattarapää nukkuu vielä allani. Katselen tuota hetken aikaa, kunnes Olli soittaa minulle.

Olli: "Niko missä hemmetissä sää oot, treenit alko puol tuntii sitte." Olli kysyy ihmetellen.
Niko: "Voi vittu, nukuin ilmeisesti pommiin!" Huudahdan. Samalla Joonas herää, mutta peitän tämän suun, ettei Olli tajuaisi olevamme nukkuneet yhdessä.
Olli: "Ootko muuten Porkoo nähny? Sekää ei oo viel tullu treeneihin eikä vastaa puhelimeen. Ei oo yhtää sen tapasta?"
Niko: "Ei oo näkyny, mut voin käydä kurkkaas sen kämpällä, ku mul on vara-avainki sinne"
Samalla Joonas yrittää avata suutaan, kun puhelu on vielä käynnissä. Hän ei tajua, että Olli on toisessa päässä.
Joonas: "Nikohh mitä sää teet??" Joonas änkyttää.
Lopetan äkkiä puhelun ja toivon, ettei Olli kuullut tai tajunnut mitään.

Lähdemme äkkiä studiolle Joonaksen kanssa vielä eiliset vaatteet päällämme. Joonaksen hiukset pörröttävät joka suuntaan. Ennen kuin astumme studioon sisään, korjaan tuon hiuksia ja annan pusun. Sitten menemmekin treeneihin. Tulimme n. tunnin myöhässä sinne.

"On aika raju ilta ollu!" Kuulen Ollin äänen takanani. En edes jaksa vastata tuolle.

*skip treenit*

POV: Joonas
Joel ehdotti kaikille baari-iltaa, johon kaikki tietenkin suostuivat. En olisi halunnut mennä, mutta jos minä, Joonas jätän menemättä baariin, niin kaikki huolestuisivat. Menemme baarissa vakkari pöytäämme nurkkaan. Joel alkaa jo tuomaan juomia pöydälle. Ei yhtään huvittaisi juoda. Olen yhden bissen ottanut, mutta en muuta. Muut ovat tosin jo ihan hiprakassa. Lähden kävelemään ulos päin, jossa haukkaan vähän raitista ilmaa. En nyt edes viitsi tupakkaa sytyttää. Oloni on hirveä, vaikken ole mitään vetänytkään. Kävelen takaisin sisään baariin, jossa huomaan Nikon suutelemassa jonkun naisen kanssa. Lähden juosten pois baarista.

Istahdan autooni, joka on baarin pihassa. Kyyneleet virtaavat poskiani pitkin. Miksi Niko tekee näin. Tajuan, etten pysty nyt ajamaan autoa. Olen juonut vain yhden bissen, mutta oloni on silti kaamea. Päätän nousta autostani ja lähden juoksemaan. Juoksen niin pitkään, kunnes jalkani eivät enää jaksa. Lyyhistyn maahan ja alan itkemään. Tällä hetkellä ei kiinnosta yhtään, jos joku nyt näkee minut. Huomaan Joelin soittavan minulle. Heitän puhelimeni sillalta alas veteen. En halua puhua nyt kenenkään kanssa.

*Skip 3pv*

POV: Joel
Baarissa taisi mennä pari päivää sitten vähän liiankin lujaa. Kukaan meistä ei muista mitään siitä illasta. Meillä on ollut sen jälkeen parit treenit, mutta Joonas ei ole ilmestynyt paikalle eikä hän vastaa viesteihin. Olemme kaikki huolissamme tästä. Kun Porko katoaa, se löytyy seuraavana päivänä aina jostain. Mutta nyt on kulunut jo päiviä tapahtuneesta, eikä siltikään Joonaksesta ole kuulunut mitään. Olemme käyneet hänen kämpälläänkin useaan kertaan, mutta tämä ei ole kotonaan.

Päätämme kuitenkin pitää tänään treenit Joonaksen katoamisesta huolimatta. Olemme kaikki paitsi jonsku studiolla, kunnes kuulemme ihme kolahduksen. Joonas kävelee kitaransa luokse ja alkaa virittämään sitä. Kaikki katsomme ihmetellen tuota.

Joel: "Missä helvetissä sää oot ollu?" Kysyn huolestuneena.
Joonas: "En missää, olin vaa pienellä kävelyllä, ei mitää sen ihmeellisempää" tuo tuhahtaa.
Olli: "harvoin ne kävelyt kestää 3 päivää." Olli ihmettelee.
Joonas ei enää vastaa mitään takaisin, vaan alamme treenaamaan täysillä. Joonas näyttää todella väsyneeltä, ja hänen soittamisensakin on hieman väsynyttä. Päätämme lopettaa treenit tältä päivältä.

POV: Joonas
Kävelen kohti kotiani studiolta. Autoni on edelleen baarin pihalla. Yhtäkkiä havahdun käteen olkapäälläni ja huudahdan "Miks sä seuraat mua!". Niko katsoo hämmästyneenä minua. "Eikö sulle riitä vaan yks suhde, ku pitää muitaki samalla" änkytän tuolle itkuisena. "Mistä sä oikeen puhut?" Niko kysyy minulta ihmetellen. "Mä näin sut nuolemassa baarissa jotain toista. Se sattuu mua, vaikka me ei olla sovitti mitään vakavempaa vielä!" Huudan. Niko katsoo minua ihmetellen "siis häh mistä sä oikeen puhut? Ei mulla oo ollu ketään muuta. Näit varmaan jonkun saman näkösen miehen ku mä ja luulit sitä muks" sanon rauhallisella äänellä. Jähmetyn ja kyyneleet virtaavat poskiani alas. Eikö se ollutkaan Niko? Niko halaa minua ja olemme pitkään kiinni toisissamme. Lopulta lähdemme kohti asuntoani. Kuulemme läheltä ambulanssien pillit, ilmeisesti jotain on sattunut jollekin. Tuohan on Tommin auto!
———————————————————————
Sanoja: 636
Unohin nyt ihan kokonaa sen Joonaksen pyörätuolin taas kerran, ni sovitaa vaikka ettei se oo enää siinä xdd
Tänää ei enää tuu tarinaa ku jouduin sairaalaa.