♡Blind Channel In The World ♡

Luku 127.

Pov: Joonas
Olemme kaksistaan Nikon kanssa treeniksellä. Aloimme juuri kirjoittamaan uutta biisiä, joka menee albumiin 5. Vaikka nelostakaan ei ole vielä julkaistu, niin silti aloitamme jo seuraavankin tekoa.

Ovi kolahtaa ja Tommi astelee peremmälle.
"Moro! Ai oot viel Helsingis?" "Joo mun piti eilen jo lähtee mut päätinki jäädä vielä pariks päiväks." "Aa okei, alettii just kirjottelee Nikon kaa uutta biisiä." "Let me see.."
Hymyilen ja näytän Tommille sen mitä olemme saaneet parissa tunnissa aikaan. Ei siinä ole vielä hirveästi mitään, mutta alku näyttää jo melko lupaavalta. "Vaikuttaa jo iha vitu hyvältä."

"Tommi Tapio Lalli", kuulen tutun naisäänen eteisestä. "Oh shit.." "Mitäs me ollaan puhuttu tästä kiroilusta. Ei lasten lähellä", Laura sanoo ja tulee peremmälle kaksosten kanssa. "Ai moi säki tääl" "Joo tultii vaa saattaa nopeesti Tommi ja ruokkii ku jatketaan kohta mein ulkoilua." Nyökkään pienesti ja Laura istuu kaksosten kanssa sohvalle.

"Hei haluuks et mennää hetkeks aikaa jonnekki muual et saat rauhas syöttää..?", Niko kysyy ihanalla rauhallisella äänellään. Tuo on aina niin huolehtivainen. "Ei tein tarvii, oon tottunu jo syöttää kaikkien ees", hän hymyilee meille ja alkaa imettämään kaksosia. Alan selaamaan puhelintani samalla.

"Eiks sulla ja Ollil ollu tänää se joku iltasanomien haastis?", Tommi muistelee ja katsoo minua kohti. "Ainii voi helvetti.. Niko tuuks Ollin tilalle?" "Juu." "Miks Olli ei tuu?", Laura ihmettelee laittaessaan kaksosia takaisin lastenvaunuun. "Sil tuli yllättäen muuta menoo." "No mut se tein haastis alkaa kalenterin mukaa puolen tunnin päästä" "No voi helvetti."

Nousemme äkkiä Nikon kanssa sohvalta ylös ja ryntäämme eteiseen. "Hei avaimet jäi!" Kipitän takaisin Tommin ja Lauran luokse. Tommi nappaa avaimet pöydältä ja heittää ne minulle. Otan sujuvasti kopin ja sujautan ne sitten taskuuni. "Noni Porko hopihopi" "Joojoo!" Juoksen takaisin eteiseen ja laitan kengät jalkaan. Nappaan takin naulakosta ja otan sen mukaani. Ehdin ihan hyvin pukemaan sen päälleni hississä.

Pov: Joel
"Okei okei eli menitte baarista Kirilin luokse ja sit..", alan toistamaan juuri kuultuani tarinaa uudelleen, mutta Aleksi keskeyttää minut. "Joojoo ei tarvii uudellee sanoa." "Eiku halusin vaa varmistaa et ymmärsin oikein." "Joo tiedän että kuulostan tosi epäuskottavalta.." "En mä sitä tarkottanu." "No ihan sama."

Aleksi nousee ylös sohvalta ja kävelee makuuhuoneeseemme samalla paiskaten oven kiinni. Katsahdan Carlaan, joka istuu vieressäni. Pudistan olkapäitäni ja siirrän sitten katseeni Olliin. "Vittu mä tapan Kirilin.." "Älä, se vaan pahentaa tilannetta. Eks muista ku Allu sano ettei Kirilkää tajunnu mitä se teki?" "Ei mua kiinnosta tajusko se vai ei, teki kuitenki." "Olli nyt rauhotut ja mee lohduttamaan miestäs", Carla liittyy mukaan keskusteluun. Otan hänen kädestään kiinni ja hymyilen. Olli tuhahtaa ja nousee ylös sohvalta. Tuo kävelee makuuhuoneeseen laittaen oven kiinni perästään.

"Ihan hirveetä tollanen.. Aleksi ei olis ansainnu tollasta kohtelua." "No jep. Mut miltäköhän Kirilistä tuntuu nyt? Mä ainaki katuisin koko loppu elämäni jos tekisin noin." "Se selviääpi sitten myöhemmin. Pitäiskö mennä tekee pojille jotai ruokaa? Ne ei oo varmaa syöny kunnolla hetkee." "Mennään vaan."