♡Blind Channel In The World ♡

Luku 48.

Juu vähän taas innostuin kirjottaa ku oli tylsää, joten saatte nyt taas pitkän luvun:D Onnea tän lukemiseen ja hyvää viikonloppua!
——
POV: Niko
"No olit ehkä vähän kännissä." naurahdan.
"Ai vähän? Mä vittu aloin syömää jotai kiviä ja syljin ne sun naamaa päi. Vittu jos tää video päätyy jonnekki ni oon kyllä kusessa!"
"Hei Joonas rauhotu, se on vaa meiän whatsapp ryhmässä, ei missään iltasanomissa." Silittelen tuon selkää. "Ei jätkät niin tyhmiä ois et laittais sen videon nettii.."

Joonas nyökkää minulle ja sitten menemme takaisin makaamaan sänkyyn niin, että minä olen tällä kertaa Joonaksen päällä. Nukumme jonkun pari tuntia, kunnes Joonaksen on pakko päästää vessaan. En olisi halunnut liikahtaa tuon päältä mihinkään:(
——
POV: Joel
Herään Carlan vierestä tuon asunnolta. Hirvee hedari. Nousen ylös sängystä ja vaeltelen kohti keittiötä. Otan lasin kaapista ja laitan siihen vettä. Sitten alan etsimään kaapeista särkylääkettä. Tunnen Carlan halaavan minua takaapäin. "Etitkö särkylääkettä.." Carla kuiskaa. Hymähdän ja nyökkään tuolle. Sitten hän avaa yhden kaapin oven ja antaa minulle särkylääkepurkin. "Otaks sä..?" "En tarvii, en juonu eilen ku vaa pari." "Aa okei.."

Nappaan särkylääkeen purkista ja laitan sen suuhuni. Juon päälle vettä, että saan sen alas. Menen sohvalle istumaan ja sillä aikaa Carla tekee meille molemmille vohveleita aamupalaksi. Pian tuo tulee huikkaamaan minulle aamupalan olevan valmis ja istahdam pöytään. Katson lautastani missä on vohveli, jonka päällä on kermavaahtoa ja suklaasta tehty sydän. "Rakas.. tää on ihana." Hymyilen.
Alamme molemmat syömään vohveleitamme ja sen jälkeen päätämme mennä ulos kävelylle. Laitamme kengät jalkaamme ja takit päällemme, sillä alkaa olla jo hieman viileä ulkona ainakin näin aamuisin. Astumme ulos Carlan asunnosta ja sitä ennen tuo nappaa mukaansa avaimet. Suljemme oven ja menemme hissillä alas, sillä Carla asuu viimeisessä kerroksessa.

Avaamme kerrostalon oven ja vedän viileää ilmaa keuhkoihini. Lähdemme kävelemään katua pitkin käsikädessä. Pian kuulenkin puhelimeni soivan taskussani. Pysähdymme ja päästän Carlan kädestä irti. Otan puhelimeni taskusta ja katson ketä soittaa. "Mun äiti soittaa mulle." Carla nyökkää ja vastaan puheluun.
"Moi äiti." "Moi Joel kulta! Mitä kuuluu?"
"Hyväähän tässä, tuli just uus biisi ulos."
"Joo kuuntelin sen, se oli hyvä! Ootko muuten millon tulossa kotiin meitä moikkamaan. Ollaan isän kanssa ikävöity." "Voishan sitä tässä näi tulla vaikka viikonloppuna, ei pitäis olla mitään erikoista." "Okei, nähdään sitten, Heippa!" "Moikka."

Lopetan puhelun ja laitan puhelimeni takaisin taskuuni. "Hei Carla, kiinnostaisko sua mennä huomen tapaamaa mun vanhempia Ouluu?"
"Onks ne kivoja..?" "On" "Tietääks ne musta?"
"Ei, voidaa yllättää ne." "Okei, voin mä lähtee."

Jatkamme kävelyämme ja pian vastaamme tulee kauppa, josta haemme meille molemmille redbullit ja suklaata. Maksan ostoksemme ja sitten kävelemme takaisin Carlan luokse samalla juoden redbullia. Saavumme pian tuon rappukäytävään ja painamme hissinappia. Odottelemme hissiä hiljaisuudessa, kunnes hissi saapuu ja menemme sisään. Carla painaa nappia 7 ja sitten hissi lähtee liikkeelle. Ovet avautuvat ja kävelemme hissistä ulos edelleen käsi kädessä. Carla ottaa taskuistaan avaimet ja on laittamassa niitä oven lukkoon. Sitten kuulemme naapuriasunnosta kovaa riitelyä. Katsomme Carlan kanssa toisiamme hiljaa ja kuuntelemme, kunnes alkaa kuulumaan hakkauksen ääniä. Menen tuon asunnon oven eteen ja koputan. "Onks kaikki hyvin..?" Huudahdan samalla koputtaessani. Äänet loppuvat kuin seinään. Ja pian ovi avautuu aika lujaa. Onneksi tajuan nopeasti ottaa pari askelta taaksepäin, sillä muuten tuo ovi olisi ollut naamallani. Oven avaa joku mies, joka katsoo minua vihaisesti. Nielaisen ja avaan sitten suuni: "o-onks kaikki hyvin..?" "Joo joo, vittuako se teille kuuluu." Mies tuhahtaa. Yritän kurkkia asunnon sisälle, mutta tuo mies tönäsee minua taakse päin. "Mähän sanoin että kaikki on hyvin!" Tuo huutaa. Pelästyn tuota, mutta en siltikään usko häntä. "Toi kuulosti aika pahalta kyl.." sönkötän. Carla katsoo minua vieressääni hämmentyneenä. "Voitteko painua nyt helvettiin mun silmistä!" "Onks Marialla kaikki kunnossa..?" Carla avaa suunsa. Maria on ilmeisesti varmaan tämä hänen naapurinsa, joka tuossa asunnossa asuu. Mies menettää hermonsa ja on hyökkäämässä Carlan kimppuun. Hyppään kuitenkin eteen ja tuo lyö minua turpaan. "Joko menee perille..? Painukaa vittuun." Mies murahtaa. Pian kuulemmekin poliisiauton sireenit. "Soititteks kytät?!!!" "Ei! Varmaan joku naapuri, ei me tässä oitais mitenkään ehditty!" Carla huutaa. En ole varmaan ikinä kuullut hänen huutavan noin lujaa. Pian poliisit tulevat ja mies lähtee karkuun. Poliisit lähtevät seuraamaan häntä. Carla ryntää Marian asuntoon sisälle ja minä menen hänen perässään. Näen Carlan istuvan lattialla keittiössä jonkun bruneten naisen vieressä. Kävelen heidän viereensä ja huomaan Carlan pitelevän naista hereillä. Tuo nainen on yltä päältään veressä. Näen puukon tuon vieressä ja hänen vaatteissaan on juuri puukon terän pituisia reikiä. Soitan heti ambulanssin enempää mukisematta.

Ambulanssi tulee ja he vievät Marian sairaalaan. Jäämme Carlan kanssa vielä tuon asuntoon. "M-mitä jos se ei selviä.." Carla itkee. "Rakas älä ajattele noin, kyllä se selviää!"
Halaan Carlaa ja tuo itkee rinnuksiani vasten. Nostan hänet syliini ja vien tuon kotiinsa sängylle lepäämään. "Rakas lepää nyt, mennään myöhemmin käymää siellä sairaalalla, jooko?" Carla nyökkää minulle vastaukseksi. Lähden ulos tuon makuuhuoneesta sulkien oven perässäni. Menen takaisin Marian asuntoon, joka on ihan Carlan asunnon vieressä. Siivoan kaikki veri jäljet keittiön lattialta ja pistän hänen kämppänsä muutenkin kuntoon, koska kaikki tavarat olivat heitettynä ympäriinsä. Parin tunnin siivoamisen jälkeen nappaan Marian avaimet pöydältä, sillä pitäähän tuon päästä sitten takaisin kotiinsa, kun pääsee sairaalasta. Lähden tuon asunnolta ja laitan oven perässäni kiinni. Käännyn ja nään pari poliisia tulevan minua kohti. "Hei, oletko Joel Hokka? Se joka oli silminnäkijänä?" Ystävällinen nuori poliisi kysyy. Nyökkään "Joo oon mä, mun tyttöystävä Carla oli kans siinä." "Tein pitäis tulla tänään vielä asemalle jossain kohtaan antamaan lausunto, ei mitään kiirettä." "Joo me tullaan."

Poliisit lähtevät ja avaan Carlan asunnon oven. Otan Carlan matkalaukun ja pakkaan tuon tavarat sinne, sillä menemme huomenna sinne vanhempiemme luokse ja Carla ei välttämättä nyt itse jaksa pakata. Vilkaisen myös peiliin, ja nään mustan silmän itselläni. "Voi vittu.." Haen pakastimesta hernepussin ja pistän sen silmääni vasten.

Hetken kuluttua menen herättämään Carlaa, että tuo saisi yölläkin nukuttua. Tuo herää ja lähdemme sitten kohti sairaalaa, mutta ensiksi poliisiaseman kautta. Poliisit kyselevät meiltä parit kysymykset kummaltakin. Kerron myös silmästäni heidän kysyessään liittyikö mies asiaan. Poliisiaseman jälkeen menemme sairaalalle.

Sairaalalla menemme suoraan vastaanotolle.
"Hei, onko ystäväni Maria Nummela jo siinä kunnossa, että häntä pääsee tapaamaan?" Carla kysyy. "Odotas, katsotaan." Pieni naishoitaja sanoo. "Joo, voitte mennä katsomaan häntä, huone 237" kiitämme hoitajaa ja lähdemme sitten etsimään tuota kyseistä huonetta. Hetken etsinnän jälkeen seisomme tuon oven takana. "Rakas ootko valmis..?" Katson tuon ruskeisiin silmiin.
"Joo.." Avaan oven ja menen peremmälle. Carla seuraa minua perässään. Lääkäri tutkii häntä sillä hetkellä. "Onks Marialla kaikki hyvin?" "Oletteko te heidän läheisiään?"
"Maria on mun isosisko." Katson Carlaa hetken aikaa. Sisko? En tiennyt että hänellä on sellaisiakin, tosin en ole ehkä kysynyt asista.. hups. "Maria on ollut leikkauksessa, häntä on puukotettu 6 kertaa ja hänellä on aivotärähdys. Ilmeisesti hän on puukotuksen yhteydessä lyönyt päänsä jonnekin. Yksi jäljistä oli syvä, ja se rikkoi maksan. Teimme hänelle elinsiirron, sillä tänään joku toinen nuori nainen kuoli onnettomuudessa ja hänellä oli sama veriryhmä kuin Marialla. Ilman häntä Maria ei olisi välttämättä selvinnyt." Lääkäri kertoo.
Carla purskahtaa itkuun ja halaan häntä. Silitän hänen hiuksiaan. Pian kuulemme pientä muminaa vierestämme. Vetäydymme halista ja katsomme Mariaa. "Maria kuuletko minua?" Lääkäri kysyy ja katsoo taskulampun kanssa tuon silmiä. Maria avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen. "Missä mä oon.." kerromme Marialle hänen tilanteensa ja jäämme tuon seuraksi vielä illaksi sairaalalle. Lopulta meidän on pakko lähteä takaisin kotiin.

"Kulta, ei mein oo pakko mennä huomenna sinne mun vanhemmille.." "eiku mennää vaan, saan muuta ajateltavaa." Nyökkään ja lähdemme kohti Carlan asuntoa. Nappaamme hänen matkalaukkunsa mukaan ja sitten ajamme minun asunnolleni, joka ei ole onneksi kaukana. Pakkaan myös omat tavarani ja sitten menemmekin jo nukkumaan. Ensiksi teimme tietenkin iltatoimet. Otan Carlan lusikkaan tuon pyytäessä ja sitten me molemmat nukahdamme..
———————————————————————
Sanoja: 1256 (oho hups)
Ens osassa sitten Carla ja Joel lähtee Joelin vanhempien luokse Ouluun!🙌🏼