♡Blind Channel In The World ♡

Luku 147.

Pov. Olli
"Eli me kaikki sitte saatii baarista korona?"
"No tyylii, pitää käydä oikeissaki testeissä mut nää kotitestitki on kuulemma 99% luotettavia"
"Voi helvetin helvetti, mein pitää peruu nyt kaikki suunnitelmat seuraavaks pariks viikoks. Tommi tuskin haluu yksin vetää keikkoja ja haastatteluja." "Joo ehkä ei pelkillä rummuilla keikkaa vedetä."

Joonas laskee testin kädestään pöydälle. "No tehtäiskö kuitenki aamupalaa?" "Joo, käydää sen jälkee testeissä."

Carla katsoo aamupala pöydässä huvittuneena kohti Aleksia ja Joelia, jotka ovat olleet ihmeellisen hiljaisia koko aamun. "Kerro toki meillekki", siirrän katseeni Carlaan, joka meinaa purskauttaa kahvit suustaan. "Joel ja Aleksi luulee et ne on kännissä pannu ku laitoin ne aamulla sellasee asentoo." Repeämme kaikki nauruun paitsi Aleksi ja Joel, jotka katsovat meitä muita murhaavasti.
"Olishan se pitäny arvata." "No hei saa mullaki olla kerranki hauskaa!" "Saa saa", Joel nauraa. Carla ottaa puhelimen taskustaan ja näyttää meille kuvan, jossa Aleksi ja Joel makaavat melkein päällekkäin. Repeämme kaikki uudelleen nauruun. "Ihan ku vanha pariskunta."
- - - -
Aurinko alkaa jo pikkuhiljaa laskemaan. Kävimme jo kaikki aamulla koronatesteissä ja tulokset tulevat varmaan kohta. Tulimme varmuuden vuoksi suoraa tietä kaikki takaisin Joelin ja Carlan kämpille, jottei sitten tartutettaisi muita, jos meillä se korona onkin.

"Mulla ei oo koronaa", Aleksi sanoo yhtäkkiä vierestäni ja näyttää puhelintaan. Katsomme loputkin omiamme ja sanomme yhteen ääneen. "Ei kyllä meilläkään." "Mut miks se Carlan kotona tehty testi oli positiivinen? Eiks ne oo ihan luotettavia?" "Pitäis kyl olla."
"Carla ooks varma ettei se ollu se raskaustesti."
"Haista vittu. Se oli koronatesti, kato vaikka." Carla hakee vessasta testin pakkauksen ja heittää sen Joelille. Joel katsoo pakkausta ja pudistaa päätään. "Tää on kyl koronatesti."
"Mähän sanoin", Carla tuhahtaa.

"Mut miten helvetis sit se testi on positiivinen?" "No en tiiä, kyl niissäki joskus sattuu virheitä, kai." "Nonii. Onneks ei kuitenkaa sit ollu ja mitää ei tarvii nyt perua."

Jäämme kaikki vielä noiden kahden luokse viettämään iltaa, koska ulkona on jo pilkkopimeää. Joonas ja Niko asuu onneksi heidän naapurissaan, mutta minun ja Aleksin omat asunnot ovat pienen kävelymatkan päässä. Menemme Aleksin kanssa Nikon ja Joonaksen luokse seuraavaksi yöksi ja lähdemme sitten aamulla kohti omia kotejamme.

Lähdemme Aleksin kanssa parin päivän päästä kahdestaan sinne kylpylälomalle, jolla tuo minut yllätti jouluna. Kaksin keskeinen aika tekisi nyt kyllä hyvää, vaikka olemme olleet toistemme seurassa viime aikoina yllättävänkin paljon. Pitäisi Aleksin vanhemmillakin poiketa jossain kohtaa, sillä he eivät vieläkään tiedä mitään suhteestamme.

"Tota me varmaan alettais lähtemää jo", Niko sanoo ja nousee ylös sohvalta. Minä, Aleksi ja Joonas teemme samoin ja lähdemme eteiseen.
"Moikka sit!"

Kävelemme viereisen asunnon oven eteen ja Joonas kaivaa taskustaan avaimia. Hän nappaa ne käteensä ja avaa sitten oven. Menemme kaikki peremmälle jättäen ulkovaatteet eteiseen.
- - - -
Istumme kaikki olohuoneen sohvalla ja katsomme elokuvaa. Sohva on kyllä melko pieni neljälle jätkälle, joten Aleksi istuu minun sylissäni ja Joonas Nikon. "Onks teillä nälkä?", Niko kysyy yhtäkkiä ja laittaa elokuvan paussille. "Voishan sitä jotain syödä" Niko nyökkää ja silittää Joonaksen kättä. "Niko voitko lopettaa ton?" "Siis täh? Eiks saa enää aviomiehensä kättä silittää?" "Ö öö saa mut joo.." "Salaaks sä multa jotain?" "En." Niko tökkäsee Joonaksen käsivartta ja tuo äänähtää kivusta. Niko vetää hänen hihansa ylös ja sieltä paljastuu järkyttävän paljon viiltelyjälkiä. Menemme ihan sanattomaksi Aleksin kanssa ja katsomme toisiamme. Viilteleekö Joonas?