♡Blind Channel In The World ♡

Luku 66.

POV: Niko
"Miks ei mennä? Se hotelli vaikutti ihan kivalta." Sanon ihmeissäni. "Niin vaikutti. Mut ihmiset jotka on ollu siellä enemmän ku yhen yön, ni ne on aina ihmeellisesti kadonnu jonnekin. Kukaan ei oo sen jälkeen nähny niitä enää." Nainen selittää. "Se selittääki sit sen et miks siel ei ollu paljoo porukkaa.." Joonas nielaisee. "Tulkaa mein luokse seuraavaks yöks! Olis kiva saada pitkästä aikaa jotain vieraitaki ku tää korona on rajottanu nii paljon!" Mies yrittää piristää meitä. "O-okei.. mut mein pitää eka hakee sieltä hotellilta mein loput tavarat." "Me tullaan mukaan. Taino siihen ulkopuolelle. Annatteks numeronne ni soitetaa teille jossain kohtaa. Parempi varmistaa ettei mitää oo käyny." Annamme Joonaksen kanssa numeromme, vaikka yleensä emme anna niitä tuntemattomille. Nuo kaksi vaikuttavat kuitenkin mukavilta ihmisiltä, joten ehkä he oikeasti haluavat auttaa meitä.

Laitamme ennen hotellille menoa kuvan molempien instagramiin. Laitamme hieman erilaiset kuvat, sillä yleensä emme laita samoja kuvia tileillemme. Laitamme sijainniksi venäjän ja kuvatekstiksi. "Where are we?"
Heti tulee hirveästi taas kommentteja, yli puolet ovat venäjäksi, emmekä tajua niistä mitään. On siellä myös suomalaisiakin kommentteja.

3000 Kommenttia:
Joonassunglasses: Mitä te siellä venäjällä yhtäkkiä ootte?
   Vastaus:
     Juustonaksu123: romanttinen loma
     Blindchannelfan890: Venäjä ei oo romanttinen paikka
—
Joonasandnikosimp: handsome boyz!😍
Sannammarih: Varaan liput nyt venäjälle ja meen ettimää ton saman penkin
—
Nauramme taas Joonaksen kanssa kommenteille ja näytämme niitä pariskunnalle. He kertoivat muuten olevansa Juuso ja Jenni. Alamme lähtemään hetken kuluttua kohti hotelliamme. Sinne on jonkun verran matkaa, joten menemme ratikalla. Maksan liput sillä Joonas maksoi vaatteemme.

Ratikka pysähtyy lähelle hotellia ja hyppäämme pois kyydistä. Kävelemme hotellille saakka ja sitten katsomme Juusoa ja Jenniä, jotka ovat vieressämme. "Olkaa nopeita, jos teistä ei kuulu kymmeneen minuuttiin mitään, ni me soitetaan teille." Jenni sanoo. "Joo, yritetää olla mahollisimman nopeita."

Otan Joonaksen kädestä kiinni ja avaan hotellin oven. Menen itse ensiksi rohkeana ja Joonas seuraa minua perässä. Menemme rappusia pitkin, sillä hissi voisi jäädä jumiin ja siitä kuuluu aika kova ääni, jolloin herättäisimme huomiota. Aulassa ei ole onneksemme ketään. Suuntaamme portaille ja alamme menemään niitä hiljaa, mutta kuitenkin semi nopeasti. Saavumme oikeaan kerrokseen ja avaamme hotellihuoneen oven pikaisesti. Menemme peremmälle ja alamme pakkaamaan vähäisiä tavaroitamme kassiin, jonka saimme Juusolta ja Jenniltä. Meillä ei nimittäin ollut yhtään kassia mukana.

Saamme tavaramme pakattua. Meillä meni 5minuuttia noin. Joonas on avaamassa hotelli huoneen ovea, mutta otan häntä kädestä kiinni ja vedän tuon suudelmaan. "Mä rakastan sua."
"Niin mäkin sua.." "Jos jotain käy, ni muista se. Aina." "Ei mitään tuu käymään.." "Ei sitä tiiä."

Lähdemme ulos hotelli huoneesta. Vielä näyt ihan turvalliselta. Suljemme oven hiljaa perässämme ja kannan kassiamme. Menemme portaiden luokse ja katsomme toisiamme silmiin. "Valmis..?" "Valmis."

Otan Joonaksen kädestä kiinni ja sitten kipitämme rappuset alas. Ne ovat melko pitkät, hissillä olisimme päässeet paljon nopeammin, mutta emme voi ottaa riskiä. Vihdoin näämme rappusten loppupään. Puristan Joonaksen kättä hieman vahvemmin. Minua jännittää. Niin varmaan Joonastakin. Olemme olleet nyt 7minuuttia täällä. 3minuutin päästä Jenni ja Juuso soittavat meille.

Kävelemme portaat alas aulaan. Huokaisen helpotuksesta. Täällä ei ole ketään. Pidän edelleen Joonaksen kädestä kiinni ja suuntaamme kohti hotellin pääovia. Matkan varrella emme nää kirjaimellisesti ketään. Emme ketään. Jenni ja Juuso ovat rakennuksen sivussa, joten emme nää heitä hotellin lasiovista läpi. Pääsemme pian pois täältä.

Kasvoilleni tulee leveä hymy, kun tartun hotellin ovenkahvaan. Työnnän sitä. Se ei aukea. Katson hätääntyneenä Joonasta ja alan rämpyttämään ovea. Emme pääse pois täältä tästä ovesta. Menemme molemmat ihan paniikkiin ja katsomme toisiamme. "Kaikki järjestyy vielä.." Joonas kuiskaa. Nyökkään ja lähdemme sitten etsimään toista uloskäyntiä.

Ovia on paljon. Enemmän kuin normaalissa hotellissa. No mutta tämähän ei ole normaali Jennin ja Juuson mukaan. Alamme uskomaan jo itsekin siihen. Pian tunnen värinää taskussani. Puhelimeni. Nappaan sen käteeni ja katson ruutua. Näytössäni lukee "Jenni". Vastaan puheluun heti epäröimättä ja toiselta puolelta kuuluu hieman pelokas ääni
"Missä te ootte? Kymmenen minuuttia on jo kulunu!" Jenni huudahtaa. "M-me etitään ulospääsyä, pääovet oli lukittu.." sönkötän.
"Siellä pitäis olla kai sivuovi vasemmalla puoleella, Juuso just katto niitä ihan varmuuden vuoks." "Löytyykö?" Jenni jatkaa hätääntyneenä.

Puhelu loppuu siihen.

———————————————————————
Sanoja: ❗️666❗️(huomatkaa että luku 66 myös)
Ok tää alkaa menee jännäks jo😀