Messed up

Koulutuksen vuoksi

Hot bois🔥🦅

Minä:
Tehäänkö illalla jotain?

Santtu:
tänään ei pysty. mennään
petrin kaa salille

Minä:
Mistä lähin?

Santtu:
sori boi. tästä lähin✌️

- Petri -

Mistä lähin Santtu
on käyny salilla??

Eihän se koskaan liiku!

Onko se tosissaan?

Lola oli kai kattellu jotain
toista jätkää kun ne oli
ollu ulkona.

Silleen vaan silmäilly.
Ja oli kai ollut lihaksikas..
Sekin haluaa.

Lihakset vai sen jätkän?

Lihakset..😂😂

Kai se tajuaa että sellaiset
lihakset ei synny yhdellä
salilla käynnillä?!

Ei varmaan.

Poika parka😂

Voi vittu

Tiputin puhelimeni kädestäni sängylleni, jolla makasin. Painoin pääni peittoa vasten ja huokasin. Salille en olisi poikien kanssa menossa. Juoksumatot ja vatsalihas liikkeet eivät  oikein  innostaneet minua perjantai-iltaisin. Ne eivät kiinnostaneet minua oikeastaan  koskaan. Eikä minulla oikeastaan ollut heidän lisäkseen  ketään jonka kanssa olisin halunnut viettää aikaa juuri sillä hetkellä. Siitä oli sitten seurausta perjantai-ilta kotona perheen kanssa.

Makasin hetken sängylläni. Kellon viisarit liikkuivat vasta neljän maissa. Päätin tarttua koulukirjoihini. Istuin tunnin kirjoituspöytäni ääressä tehden kotitehtäviä. Harkitsin hetken laittavani soimaan taustalle netistä jonkin soittolistan, mutta luovuin ajatuksesta. En ollut koskaan pystynyt keskittymään täysin koulutehtäviin, jos kuuntelin samalla musiikkia. Sain jopa melkein kaikki tehtävät tehtyä. Nojasin taaksepäin tuolilla ja suljin hetkeksi silmäni.

"Ruoka on valmista", äiti huusi alakerrasta. Nousin tuolilta ja lähdin huonestani. Yläkerran tasanteella kohtasin Ilonan. Mitään sanomatta hän vain äkkiä kipitti alakertaan ja minä menin perässä. Keittiössä tuoksui kana ja mausteet.

Ruokapöydän ääressä istui koko sillä hetkellä kotona asuva perheeni. Jos vanhempi siskoni ja veljeni asuisivat vielä kotona olisi tavallaan helpompaa. Äidillä oli enemmän aikaa puuttua minun ja Ilonan asioihin kun kaksi muuta lasta opiskelivat ja asuivat toisaalla.

Kasasin lautaselleni kanaa ja perunoita. Otin myös äitini mieliksi outo salaattia, jota se oli laittanut. Pidin äidin ruoista, mutta salaattia se ei osannut laittaa. Siinä oli aina liikaa kaikkea sekalaista.

Vanhemmat kyseli multa ja Ilonalta kaikenlaista meidän päivästä. Ilona oli jotekin vaisu. Yleensä se kertoili ihan mielellään, mitä sille kuului. Nyt se oli kumminkin oudon hiljainen ja hermostunut kun siltä kyseltiin.

"No mitäs Siinalle kuuluu?" äiti kysyi Ilonalta. Se oli kysymys, joka sai Ilonan pinnan katkeamaan.

"No mistä minä tiedän? Ei se ole mun ainoa kaveri. En mä sen kanssa koko aikaa ole. Jos sua niin paljon kiinnostaa, mene itse kysymään siltä!" Ilona sanoi kiukkuisesti. Äiti kohotti kulmiaan ja katsoi hämmentyneenä isään. Siina oli ollut Ilonan paras ystävä jo ties kuinka kauan. Yleensä Ilona olisi voinut selitellä niiden yhteisistä tekemisistä vaikka maailman tappiin asti.