Messed up

Tupakka tappaa

Aurinko paistoi Santun perheen asunnon terassille. Olohuoneen puolelta soi musiikki. Oli iltapäivä ja Santtu oli kutsunut porukkaa taas kotiinsa. Oltiin haettu yhdestä pikaruokaravintolasta ruokaa. Syötiin ja nyt vaan hengattiin. Auringon valo kimmelsi vaahteroiden märissä lehdissä. Jotkut puut olivat menettäneet lehtipukunsa jo melkein kokonaan. Maassa oli kosteita lehtiä joka puolella. Syksy oli nättiä aikaa, se mun täytyi itsekin myöntää.

Joku mulle tuntematon jätkä asteli parvekkeelle. Se oli taas joku Santun tuttava. Sillä niitä kyllä riitti. Mä en edes viitsinyt opetella kaikkien nimiä, koska jotkut saatoin tavata vain kerran. Mitä turhaan opetella sellaisten ihmisten nimiä, joita en enää tulisi näkemään. Aluksi olin yrittänyt muistaa kaikkien nimet kohteliaisuudesta, mutta Santtu oli todennut mulle, että ei mun tarvinnut. Olin jotenkin se outo otus. Ihmiset jostain syystä pitivät musta. Se saattoi johtua ulkonäöstä, hyvästä viinapäästä tai kohteliaista tavoista. Mä en tiennyt. Mä en tarvinnut monia tuttuja. Mulle riitti mun läheiset kaverit.

Viereeni ilmestynyt tyyppi veti tupakka-askin ja sytyttimen taskustaan. Katselin vierestä, kun toinen sytytti savukkeensa ja veti savua sisäänsä. Käänsin katseeni pois ja jatkoin kerrostalon pihan tuijottelua. Mun mielessä kävi mun korkeanpaikan kammo ja se että mä seisoin kolmannen kerroksen parvekkeella. Jotenkinkaan se ei tuntunut niin pahalle. Mun edessä oli muutakin kuin heikko metallinen kaide.

Mä vaivuin ajatuksiini tuijotellessani tien toisella puolella kävelevää koiranulkoiluttajaa. Mä heräsin vasta, kun kuulin puhetta.

"Tupakoiminen tappaa", äänensävy oli rento. Kääntymättä katsomaan tiesin, kuka oli tullut. Se oli Mikael. Mä tunnistin sen äänen. Käänsin päätäni ja tunsin hymyn nousevan huulilleni. Se vilkaisi mua ja hymyili vähän. Sitten se tuli mun viereen nojailemaan parvekkeen kaiteeseen. Tuntematon poika kohautti olkian. Sitten se tiputti tumpin lattialla parvekkeen nurkassa olevaan kurkkupurkkiin ja sytytti uuden.

"Sä hengästyt nopeammin. Sun suorituskyky ja kestävyys on huonompia. Sulla on fyysinen riippuvuus. Terva tuhoaa sun keuhkot. Sä voit saada syövän tai keuhkoahtaumataudin. Tupakointi aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja. Haitallisen kolesterolin määrä kasvaa. Se lisää ihon ohenemista ja vanhenemista..." Mikael listasi. Mä kuuntelin sen luettelointia huvittuneena.

"Mua ei kiinnosta. Anna mun polttaa rauhassa", poika sanoi ärsyyntyneenä ja veti lisää myrkkyä sisuksiinsa. Mikael vilkaisi mua ja hymyili viekkaasti. Sillä taisi olla taas joku suunnitelma mielessään.

"Nikotiini heikentää veren virtausta peniksen paisuvaiskudokseen ja se taas voi aiheuttaa erektiovaikeuksia", Mikael kertoi rennosti. Poika pysähtyi. Se katsoi tupakkaansa ja sitten se katsoi alaspäin housujen peittämää aluettaan. Sitten se katsoi uudelleen tupakkaansa. Se heitti puoliksi poltetun savukkeen kurkkupurkkiin ja lähti sisälle. Mikaelin kasvoilla oli huvittunut ja tyytyväinen hymy.

"Vau. Mä en tiennyt, että susta löytyy noin paljon tietoa", sanoin. Toinen vain kohautti olkiaan ja punastui hieman. Se katseli sukkiaan.

"Se luki viime kesänä mun koulukirjoja", Lola sanoi nojaillen parvekkeen oveen. Mä en ollut huomannut sen ilmestyneen siihen. Mikaelin posket punehtuivat lisää.

"Mulla oli tylsä hetki", se puolusti itseään.

"Ahaa. Näinkö on? Tylsä hetki, joka kesti kaksi kuukautta. Mä en ole vieläkään saanut mun kaikkia kirjoja takaisin", Lola kiusoitteli ja lähti sitten sisälle.

Mä nauroin. Mikael pökkäsi mua kyynärpäällään kylkeen. Se kuitenkin hymyili itsekin pienesti.