Messed up

Rakkautta

"Mua jännittää ihan pirusti", Mikael sanoi, mutta sillä oli kuitenkin hymy huulillaan. Me seistiin mun kotioven ulkopuolella. Se oli juuri saapunut ja sillä oli kaikki talvivaatteet päällään, kun mä taas olin vain astunut ulos sisältä, että saataisiin puhua hetki rauhassa. Mulla ei ollut edes kenkiä jalassa siinä ulkona seistessäni.

"Ei paineita. Ne tuli vain sun takia viikonlopuksi kotiin", sanoin tarkoittaen vanhempia sisaruksiani. Mikaelin ilme muuttui kauhistuneeksi. Mä taputin sitä lohduttavasti olkapäälle ja yritin peitellä hymyäni.

"Kyllä ne muutenkin olisivat tulleet", lopetin vitsailun nauraen, kun toisen ilme muuttui aina vain kauhistuneemmaksi.

"Toi ei ollut hauskaa", se sanoi läpsäisten mua lapasillaan käsivarteen. Mä päästin meidät sisälle ja Mikael pääsi riisumaan takkia ja kenkiään. Sen olemus oli vähän jäykkä, enkä ihmetellyt. Se oli tavannut aiemmin vain Ilonan ja mun äidin. Silloin äiti ei kyllä ollut tiennyt, että me seurusteltiin. Nyt se joutui tapaamaan koko perheen yhtä aikaa.

Otin Mikaelia kädestä ja lähdin vetämään sitä mukanani keittiöön. Siellä meitä oli vastassa iloinen Ilona, joka huudahti innoissaan tervehdyksensä pöydän äärestä. Se oli päästänyt äidin salaatinteosta ja leikkasi nyt itse vihanneksia kulhoon. Äiti taas oli vielä tekemässä kastiketta ja tervehti vain hellan äärestä. Mä pidin edelleen kiinni Mikaelin kädestä ja muakin alkoi hermostuttamaan. Mun poikaystäväni oli aivan ihana, enkä mä halunnut enää jättää sitä mistään hinnasta. Kaikki menisi varmasti hyvin. Toivoin vain ettei tästä tulisi kiusallista.

"Muu perhe onkin olohuoneessa", äiti kertoi hymyillen ja nyökkäsi minulle rohkaisevasti. Mä siis johdatin meidät olohuoneen ovelle. Siellä oli Markus, Kira ja meidän isä yhdessä istumassa sohvalla katsomassa urheilua tai jotain vastaavaa. Kiran huomio kylläkin oli enemmän kiinni puhelimessaan kuin televisiossa pyörivässä ohjelmassa. Mä yskäisin ja sain kerättyä kaikkien huomion meihin kahteen. Mikael puristi mun kättä kovempaa. Mun perhe vain tuijotti hetken.

"Hei! Sä oot sitten Mikael? Mä oon Markus", Markus nousi sohvalta ensimmäisenä. Se ojensi kätensä Mikaelille ja ne kättelivät. Se pelasti tilanteen ja esti kaiken muuttumasta kiusalliseksi. Kira tervehti nousematta sohvalta, mutta se hymyili todella iloisesti. Isä nousi sohvalta ja kätteli Mikaelia samalla tavalla kuin Markuskin oli tehnyt. Sitten äiti onneksi tuli hätistämään meidät ruokapöytään.

Me kaikki siirryttiin keittiöön, jossa oli myös ruokailutila. Mikael istui tietysti mun viereen ja kaikki lappasivat lautaset täyteen ruokaa. Hetken aikaa aluksi kaikki vain söivät ja kehuivat ruokaa.

Sitten mun vanhemmat aloittivat kyselyn. Äiti oli kysellyt kaikki samat asiat silloin aiemmin, mutta nyt otettiin uusi kierros oikein kahden vanhemman voimin ja tällä kertaa kuulusteltiinkin seurustelukumppania eikä vain tavallista kaveria. Ne yrittivät pitää kuulustelunsa kasuaalina, mutta ei se sitä ollut. Mitä opiskelet? Mitä vanhempasi tekevät? Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Oikeastaan se viimeinen kysymys kiinnosti muakin. Me ei oltu koskaan juteltu sellaisista aiheista. Oltiin vaan niin eletty hetkessä, eikä oikeasti mietitty tulevaa.

"No siis", Mikael aloitti. Se vilkaisi mua ja ajatteli varmaan samaa kuin minä olin ajatellut.

"Oon vähän ajatellut viestintätieteitä", se kertoi, "en oo vielä päättänyt, haluanko jäädä tänne vai hakea jonnekin muualle. Onhan tässä nyt kuitenkin reilu vuosi tätä koulua vielä aikaa."

"No niin. Sehän kuulostaa ihan hyvältä", mun isäni kommentoi.

"Niin sun siskosi seurustelee Santun kanssa?" äiti pohti sitten mietteliäänä.

"Joo, kyllä", Mikael sanoi nieleskellen ruokaa samalla ehtiäkseen vastaamaan. Hetken mä pelkäsin, että se tukehtuisi tuota menoa.

"Parhaat kaverukset sitten päättivät hurmata sisarukset", isä vitsaili. Haha, ajattelin. Santtu vaan ei vielä tiedä.