Messed up

Fiore

Mä olin koko koeviikon ollut kotona aina kun en ollut ollut koulussa tekemässä koetta. Mä olin siis tosi iloinen, kun perjantaina Santtu kutsui mut ja Petrin taas Lolan luo. Petri yritti ensin kieltäytyä. Se olisi tahtonut lähteä pitkälle juoksulenkille. Jollain tapaa se oli sen keino rentoutua. Se kuitenkin joutui tyytymään siihen, että teki lenkin jo päivällä ja tuli sitten illemmalla meidän kanssa Lolan luo.

Musta tuntui, että Lolan ja Mikaelin vanhemmat ei olleet koskaan kotona. Ehkä niillä oli vain paljon kiireitä. Jätin ajatuksen kuitenkin sikseen ja jatkoi matkaani kaksikon luokse. Poljin rauhallista vauhtia pyörälläni. Minulla oli reppu selässäni. Santtu oli luvannut, että voitaisiin jäädä yöksi. Kaipa se oli kuitenkin kysynyt Lolaltakin luvan. Olin pakannut mukaani vaihtovaatteet ja jotain perus hygieniatarvikkeita mukaani.

Saavuin kaksikerroksisen omakotitalon pihaan juuri kun Petri oli siellä laittamassa omaa pyöräänsä lukkoon. Poika tervehti mua ja heitti sitten jotain läppää mun antiikkisesta polkupyörästäni. Sitten me kiivettiin pari askelmaa ylös ovelle ja soitettiin ovikelloa.

Oven avasi tällä kertaa Lola. Sillä oli kädessään omenasiideri tölkki. Se nyrpisti nenäänsä pienesti silmäillessään mua. Mikael oli nyrpistellyt samalla tavalla silloin, kun me oltiin ensimmäistä kertaa tavattu. Ne näytti molemmat omaavan sen saman tavan. Se päästi meidät sisälle ja vedettyään oven kiinni se lähti kohti olohuonetta. Sieltä päin kuului soivan musiikki.

Me Petrin kanssa jätettiin meidän reput eteiseen ulkovaatteiden kanssa ja sitten lähdettiin itsekin olohuoneeseen. Siellä tosiaan soi musiikki. Lola selasi puhelintaan. Sillä oikeasti taisi olla jokin riippuvuus siihen kapistukseen. Yhdellä sohvalla istui Santtu ja Mikael. Mun mieliala lähti nousuun hetki kun mä näin tuon vihreä hiuksisen pojan. Santtu joi Lolan tapaan suoraan tölkistä. Mikaelilla kuitenkin oli kädessään ihan vain juomalasi, joka kuitenkin vaikutti sisältävän jonkin sortin alkoholia.

Santtu tervehti meitä ja kehotti ottamaan juomista olohuoneen pöydältä. Mä otin tarjouksen vastaan. Mä tarvitsin koeviikon jälkeen jotain pientä nollausta. Kaiken lisäksi oli perjantai eikä mun tarvitsisi yöksi kotiin, joten äidillä ei olisi mahdollisuutta hyökätä mun kimppuun tästä asiasta. Kulautin juomaa kurkusta alas suoraan tölkistä. Neste tuntui hieman kurkussa ja vatsassa, mutta tiesin rennon olon tulevan pian.

Petrikin kaikkien yllätyksestä päätti juoda. Vain pari, se kuitenkin sanoi. Niinpä me siinä istuttiin porukalla iltaa. Me kuunneltiin musiikkia, naposteltiin pieniä herkkuja ja puhuttiin kaikkea turhaa.

Mä uskaltauduin Mikaelin viereen istumaan. Mä huomasin sivusilmällä sen hymyilevän mun istuessa siihen. Mä toivoin, että reaktio ei johtunut alkoholista. Mä toivoin myös, että mä en ollut vain kuvitellut. En kuitenkaan ruvennut murehtimaan asiaa. Nautin vaan sen hymystä.

Muiden puhuessa Mikael oli kuitenkin aika hiljaa. Mietin, mahtoiko se tuntea olonsa yksinäiseksi, kun me muut vaan jauhettiin lukiojuttuja. Joka tapauksessa se näytti ihan tyytyväiseltä oloonsa.

Jonkin ajan kuluttua mä tunsin olevani hiprakassa. Niin taisivat olla Mikael ja Santtukin. Lola taas oli ottanut enemmän kuin sen olisi pitänyt. Se kikatteli jokaiselle asialle, eikä se edes mulkoillut mua. Oikeastaan se käyttäytyi mukavasti mua kohtaan.

"Mulla on idea!" se kiljaisi yllättäen ja lähti hoipertelemaan huoneesta, jonnekin muualle päin taloa. Santtu vaan hymyili Lolan päihtyneelle olemukselle. Se taisi olla enemmän päihtynyt Lolasta kuin alkoholista. Olihan se tavallaan huvittavaa. Mua silti huolestutti, kuinka nopeasti se oli rakastumassa Lolaan. Mä en kuitenkaan tiennyt, mitä tyttö itse ajatteli. En mä tiennyt siitä mitään, saatikka sitten Mikaelista. Mä olin itsekin tavattoman ihastunut. Ajatukset juoksi kilpaa mun päässä.

"Mitähän se nyt on keksinyt", Mikael vaikersi pienesti mun vieressä. Mä kohautin olkiani hymyillen ja käännyin sitä kohti.

"Lola on tosi iloinen ja energinen kun se on kännissä", poika mun vieressä kertoi.

"Millanen sä sitten oot?" mä kysyi. Se mietti, mitä sanoisi, mutta ei ehtinyt vastaamaan kun Lola jo hyppi takaisin huoneeseen. Se meinasi kompastua maton reunaan ja Santtu joutui mennä pelastamaan. Kännissä oleva tyttö vain nauroi.

Sitten se veti esiin selkänsä takaa tekokukkia. Mulla meni hetki tajuta mitä ne oli, mutta ymmärsin kuitenkin aika nopeasti. Ilonallakin oli sellaisia. Ne oli jotain tekokukkaseppeleitä ja kukkapinnejä. Se ohjasi Santun sohvalle ja asettui tämän syliin. Tyttö rupesi asettelemaan kukkapinnejä poikaystävänsä hiuksiin. Kukkaseppeleet se heitti meille toiselle sohvalle.  Oikeastaan vain yritti, koska seppeleet päätyivät pitkin lattiaa.

Mikael oli nopea ja noukki seppeleet lattialta. Toisen se asetti omaan vihreään päähänsä ja toista se pyöritteli hetken käsissään. Sitten se ojentui mua kohti ja asetteli seppeleen nätisti mun päähän. Vähän se myös asetteli mun hiuksia. Ne oli pieniä eleitä, mutta mun mielestä tosi mukavia. Sitten se vetäytyi kauemmas ja katseli työnsä tuloksia.

Lola kikatteli hervottomasti Santun sylissä ja lopulta tipahti lattialle. Sitten se sai uuden idean.

"Teistä pitää ottaa kuvia", tyttö kailotti innoissaan, "mun kukkaispojat".

"Mikael, anna sun puhelin", se käskytti. Mikael ojensi puhelimensa siskolleen avattuaan kameran esiin. Lola napsi ensin kuvia itsestään ja sitten Santusta. Sitten se kääntyi meihin muihin päin. Petri ei ollut vetänyt mitään kukkavermeitä päälleen. Se vain seurasi sivusta vienosti hymyillen.

"Tehkää nyt jotain kivaa", Lola käski. Me istuttiin hetki vain hiljaa ja tuijotettiin Mikaelin kanssa toisiamme. Tyttö meidän edessä odotti.  Sitten Mikael yllättäen siirtyi mun syliin istumaan ja kietoi kätensä mun kaulalle. Mä hämmennyin täysin. Varovasti mä siirsin käteni sen ympärille, etten vain istuisi paikallani jäykkänä. Sen käytös johtuu varmasti vain tästä hiprakasta, hoin itselleni. Sanomattakin oli selvää, että nautin tilanteesta. Yritin kuitenkin olla näyttämättä sitä liikaa.

Lola napsi kuvia.  Mikael nojautui hieman vielä mua päin. Mä onnistuin rentoutumaan hieman.

"Sä oot kyllä kamala kännissä", Mikael huokasi osoittaen sanansa siskolleen.

"Voi kuule! Sä oot kyllä pahempi", Lola sanoi kovaan ääneen puolustelevasti.

"Ole hiljaa", poika sylissäni käski. Mä laskin leukani sen olkapäälle.

"Mä oon ihan sekaisin, jos mä otan liikaa", kerroin hiljemmalla äänellä. En ollut ihan varma, mitä Lola sanomallaan tarkoitti. Ihmiset olivat erilaisia ja alkoholi vaikutti kaikkiin ihmisiin niin erillä tavalla. Hermomyrkky se kumminkin oli, vaikka tänäänkin sitä tuli juotua.

Lola jatkoi kuvien ottelua. Minä ja Mikael istuttiin sylikkäin. Se ei tehnyt elettäkään liikkuakseen, joten mä hivutin sitä vielä hieman lähemmäs itseäni. Siinä oli mukava istua. Mikaelin perse oli kuitenkin aika luinen ja pitemmän päälle tiesin sen olevan epämukavan tuntuista minulle.

Yhdessä välissä mä vilkaisin Petrin suuntaan ja se katsoi mua jotenkin merkitsevästi. Mä käänsin katseeni pois. Hetkellisesti mun mielessä kävi sen puheet siitä, että on ok, jos mä tykkäisin pojista. Pohdin, olikohan se päätellyt tästä jotain. Saattoi olla. Jätin asian kumminkin huomiotta.

Iltaa kului siinä hengatessa. Myös Petri sai lopulta kukkakoristeita hiuksiinsa ja Lola otteli siitäkin innoissaan kuvia. Juomia kului lisää. Lopulta Lola oli niin lopussa ja kännissä, että se meinasi sammua pystyyn. Sillä oli tainnut olla rankka koeviikko, me kaikki naureskeltiin. Santtu ja Mikael auttoivat Lolan omaan sänkyynsä. Mikael taisi mennä omaan huoneeseensa ja Santtu  jäi varmaan Lolan luo. Mua ja Petriä ei ollu ohjattu nukkumaan minnekään, joten me jäätiin vain olohuoneen sohville nukkumaan.

Ei siinä paljoa ehtinyt ajattelemaan, kun itsekin jo nukahti sohvalle.

~~~~~~
Huomasin mokanneeni yhden jutun. Huomasikohan kukaan muu🤷

+ SKAM <3