Messed up

Extra: Liikaa sussa kii

Millan näkökulma

Heitin puhelimeni kaikin voimin päin vaatekaapin ovea. Ilman tarkistamistakin tiesin, että tällä kertaa säröt eivät olisi vain panssarilasissa vaan myös puhelimen näytöllä. Vedin tyynyn kasvoilleni ja kiljuin niin kovaa kuin kurkusta lähti, hetkellisesti jopa toivoin tukehtuvani. Kömmin sängyltä lattialle, otin puhelimen käteeni ja tuijotin kuvaa näytöllä. Saatana, mitä se perkeleen Karri meni tekemään. Julkaisi sitten Instagramiin kuvan itsestään ja armaasta poikaystävästään. Ei sen näin ollut pitänyt mennä. Mun oli tarkoitus saavuttaa sen jätkän avulla jotain, mutta en oikeastaan edes ollut enää varma mitä. Oliko mulla enää mitään saavutettavaa kun ei ollut menetettävää?

Viskasin puhelimen sängylle ja vedin syvään henkeä. Sitten pyyhkäisin yhdellä liikkeellä kaikki tavarat alas kirjoituspöydältä. Onneksi olin jättänyt läppärin lattialle kangaskassiin. Muuten sekin olisi saanut kyytiä.

Turhautti ihan hitosti. Ainoa onni läppärin pelastumisen lisäksi oli se, että vanhemmat eivät olleet kotona. Ne olisivat saaneet hepulin, jos olisivat taas olleet todistamassa tällaista kohtausta. Nekään eivät ymmärtäneet yhtään mitään ja niille oli turha mitään yrittää selittää. Voi saatanan saatan. Ehkä naapurit pitäisivät turpansa kiinni kaikesta tästä melusta. Ihme inisijöitä nekin.

Vedin sormia hiuksien läpi ja hengitin jonkun joogahengityksen mukaan. Viha alkoi laantumaan, mutta tiesin sen olevan vain hetkellistä. Myöhemmin paiskoisin vielä lisää tavaroita. Puhelin sängyllä äännähti ja kävin noukkimassa sen sieltä. Jessicalta oli tullut viesti, jossa se kysyi lähdettäisiinkö yksiin bileisiin. Vastasin myöntävästi ja se sanoi tulevansa hakemaan mut illalla. Ei ainakaan tarvitsisi viettää tätä vituttavaa perjantai-iltaa kotona ja selvin päin.

Menin keittiöön hakemaan ruokaa. Kädet tärisivät vielä hieman lapatessani makaronilaatikkoa lautaselle. Sekin ällötti. Syötyäni kävin suihkussa ja kuivasin hiuksiani ihan hyvän aikaa. Vessassa oli iso peili, josta saatoin tuijotella itseäni koko prosessin ajan. Silmien alla oli jäätävät mustat pussit, jotka ehkä saisin piiloon ja jos en, toivoin, että kämpässä, johon oltiin menossa, oli surkea valaistus. Hiukset olivat siinä kunnossa, että ne kuivuisivat lopulta itsekseen. Huoneessani kaivoin kaapista mustat farkut ja heitin ne sängylle, päälleni vedin violetin paidan, jossa oli iso kaula-aukko. Paita paljasti solisluut ja osan yläselästä. Sitten pääsin suosikkipuuhaani eli meikkaamiseen. Vedin jotkut vanhat verkkarit päälleni, jotta voisin säästää farkkuja vielä hetken.

Ulkona oli jo pimeää, eikä sieltä saanut minkäänlaista valoa. Sytytin huoneen kaikki valot, keräsin meikit ja peilin tyhjälle kirjoituspöydälle. Kädet eivät enää tärisseet, enkä ollut enää kauhean turhautunut. Välttelin vain ajattelemasta kielletyiksi nimeämiäni aiheita. Karri oli nyt yksi uusi lisä sillä listalla. Meikkaaminen rauhoitti aina. Tein sen mieluiten täydessä hiljaisuudessa. Tähän kulutin aikaa ja vaivaa. Jos olisin panostanut lukioon samalla tavalla kuin meikkaamiseen, olisin tähtiopiskelija. Oli harmi, ettei meikkaamisesta saanut mistään koskaan minkäänlaista kredittiä. Liimasin vielä ripset paikoilleen ja katselin, että kaikki oli levitettynä tasaisesti. Se näytti upealle, vaikka itse sanoinkin. Huulet laittaisin vasta ennen lähtöä.

Huoneiston ovi kolahti ja vanhemmat tuli kotiin. Istuin kirjoituspöydän ääressä ja harjasin hiuksiani. Aloitin ranskanlettien teon.

"Hei, Milla", äiti sanoi lempeällä äänellä. En kääntänyt katsettani peilistä, jatkoin vain letin kanssa säätämistä. Tiesin, että se näki tavarat lattialla. Se huokasi ja omatunto kolkutti jossain mun sisällä. Ei ne olisi halunneet näin käyttäytyvää lasta, mutta olivat sellaisen kuitenkin saaneet. Se poistui ovelta ja tuli pian takaisin. Oli kai käynyt riisumassa takin ja heittämässä laukkunsa jonnekin. Se otti harjan ja alkoi harjaamaan mun hiuksia. Laskin kädet ja annoin keskeneräisen letin valua auki.