Messed up

Valoa

"Hyvältä näyttää", nyökyttelin katsellessani Mikaelin huoneen seiniä. Se oli maalannut ne vielä uudelleen ja nyt oli valmista. Väri oli levitetty tasaisesti pinnoille. Teipit oli revitty irti ja sanomalehdet oli poissa. Meidän sotkemisen jäljiltä lattialla näkyi vielä haaleana valkoinen tahra.

"Nyt vaan pitäisi kantaa tavarat takasin tänne", poika sanoi ja katsoi mua vihjaten.

"Jaha. No sisustaa mä en ainakaan osaa", huokasin.

"Ei haittaa".

Me kannettiin Mikaelin tavarat sen huoneeseen. Huonekalut oli vaalean sävyisiä. Sänky työnnettiin seinän viereen oikealle puolelle huonetta. Ikkunan alle sijoitettiin kirjoituspöytä. Kokovartalopeili pääsi huoneen nurkkaan. Kirjahylly sijoitettiin seinälle vasemmalle puolelle huonetta. Mikael oli saanut jopa vaatekaappinsa pois huoneestaan yksin. Jotenkin meillä meni kuitenkin tosi kauan saada se yhdessä takaisin sinne. Kurkistin kaappiin ja sain todeta, ettei sen vaatekaapin sisältö ollut mitenkään monipuolinen.

Mä järjestin kirjat ja muut pikkuesineet kirjahyllyyn. Mikael sanoi luottavansa mun esteettiseen silmään asian kanssa. Mä kulutin ainakin tunnin asetellen kaikkia tavaroita hyllyyn. Vaihtelin tavaroiden paikkaa montakin kertaa. Asetin yhdelle hyllylle Mikaelin koulukirjat. Ilmeisesti siinä pinossa oli myös Lolan kirjoja. Aina välillä mä vilkuilin Mikaelia. Sen ilme oli rauhaisa ja se näytti tyytyväiseltä.

Mun laittaessa kirjahyllyä kuntoon Mikael hoiti huonekasviaan ja paria kaktusta ja vaihtoi lakanat sänkyynsä. Sitten se rullasi auki vaaleansinisen maton huoneen lattialle.

Kun kaikki oli paikallaan, näin ensi kertaa millainen Mikaelin huone oikeasti oli. Se oli todella yksinkertainen ja vaalea. Se oli todella valoisa. Mun oma huoneeni oli pimeä. Sinne paistoi aurinko ikkunasta vain aamuisin. Sen jälkeen mä elin keinotekoisen valon alla.

Seisoin keskellä huonetta ja katselin, kuinka toinen vielä viimeisteli yksityiskohtia huoneessaan. Se asetteli valoketjua kokovartalopeilin valkoisen kehyksen päälle. Kun se oli tyytyväinen aikaansaannokseensa, se laittoi johdon pistorasiaan ja sytytti valot. Se otti pari askelta kauemmas nähdäkseen kokonaisuuden.

"Onko se pahan näköinen?" Mikael kysyi. Se katsoi mua peilin heijastuksen kautta. Mä otin pari askelta lähemmäs. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Tuntui, ettei se pysyisi enää kauaa mun rinnassa. Mä päätin toteuttaa mun idean, joka saattoi olla ihan typerä. Se saattaisi muuttaa tilanteen kokonaan huonoon suuntaan.

Mä kiedoin käteni sen vyötärölle ja halasin. Sen kroppa oli hoikka.

"Se on oikeestaan tosi kiva", sanoin. Mikael pysyi paikallaan ja laski päänsä. Pohdin, olisiko mun pitänyt päästää irti. En ennättänyt tehdä mitään, kun Mikael nosti päänsä ja nojautui mua vasten. Se hymyili ujosti ja siirsi kätensä omieni päälle. Mä laskin leukani sen olalle. Saatoin olla ehkä sitä vähän pidempi.

Me seistiin siinä hetki, kunnes mä päästin irti. En olisi tahtonut, mutta en halunnut tehdä tilanteesta kiusallista. Mä siirryin istumaan sen sängylle päiväpeitteen päälle. Sänky oli tarkoitettu vain yhden hengen nukuttavaksi, mutta oli se silti hieman tavallista leveämpi. Mikael istui aluksi mun viereen, mutta kaatuikin sitten makuuasentoon. Mä asettauduin itsekin samaan asentoon.

Käänsin päätäni ja katsoin vieressäni makaavaa poikaa. Se hymyili edelleen.

"Et oo ihan paska sisustamaan", toinen sanoi. Mun hymy vaan leveni. Se vilkaisi mua silmät säihkyen.

"En kai sitten", vastasin. Mikael käänsi päänsä kokonaan mun suuntaan. Näpersin paitani helmaa. Mun katse vaelsi taas toisen pojan huuliin. Mun katse seikkaili pitkin sen kasvoja. Ripset oli aika pitkät ja vaaleat. Siniset silmät katseli mua. Värjätyt hiukset oli sotkussa. Hiusrajassa oli pari luomea. Huulet oli kaartuneet hymyyn.

Mun teki mieli suudella sitä. Teki mieli niin kovasti. En kuitenkaan tehnyt niin.

~~~~~~

Oon kattonut viime päivinä ihan hirveesti YouTubesta videoita, joissa tyypit pelaa simsiä. Wau mitä teen mun elämällä?