Messed up

Me ei koskaan käydä kävelyllä

Pyörittelin puhelinta kädessäni ja tuijotin ikkunasta ulos. Olin laittanut pari minuuttia sitten Santulle viestin, jossa kysyin, voitaisiinko nähdä. Nyt vain istuin sängylläni ja odotin. Jätkä oli niin paljon puhelimella, että se varmasti vastaisi aika nopeasti. Viestin sisältö ei edes ollut mitään radikaalia, mutta silti mua hermostutti. Mun täytyi kertoa Santulle mun ja Mikaelin suhteesta. Se oli ainoa mun läheisistä, joka ei tiennyt. No, joitain sukulaisia lukuun ottamatta, mutta niille ehti kertoa sitten joskus perhepäivällisellä.

Me tosiaan oltiin oltu Santun kanssa kavereita päiväkodista asti. Tunteellista ja kliseistä varmaan, mutta se tunsi mut ja mä tunsin sen. On hyvä fiilis, kun tuntee jonkun ja osaa ennalta ennustaa, miten toinen mahdollisesti käyttäytyy. Tätä tilannetta mä en kuitenkaan osannut ennustaa. Kukaan meidän muista kavereista ei koskaan ollut tullut kaapista niin, että mä olisin nähnyt Santun ensireaktion. Oikeastaan melkein kukaan meidän kavereista ei ollut tullut kaapista. Mua pelotti tuntematon ja se vaisto oli ottanut musta ylivallan. Se oli pitänyt mua otteessaan ihan liian pitkään. Mä tiesin, että ajattelin ja käyttäydyin typerästi, mutta en voinut sille mitään tai ainakin uskottelin itselleni, etten voinut sille mitään.

Mä en edes oikeastaan tiennyt, missä välissä mä olin tajunnut tykkääväni pojista. Olin aina ajatellut, että tykkään tytöistä. Olin oppinut siihen. Meidän yhteiskunta on heteronormatiivinen. Mulla ei ollut seksuaalivähemmistöön kuuluvia sukulaisia. En  koskaan edes ajatellut, että mun olisi mahdollista tykätä pojista. Ei mua liikuttanut millään tavalla, että joku muu kuului seksuaalivähemmistöön, mutta mä en ollut ajatellut voivani kuulua siihen. Sitten jossain vaiheessa se ajatus alkoi kasvaa. Mulla oli joskus ollut sellaisia "jos tykkäisin pojista, tykkäisin tuosta" ajatuksia. Ne oli kuitenkin pysyneet vain ajatuksina. Jo ennen Mikaelia mä olin ajatellut tätä asiaa. Mä olin ehkä tajunnut sen ja antanut itselleni luvan tykätä muista kuin tytöistä. Kai mä olin ollut niiden kaikkien kanssa, koska musta tuntui, että se on sopivaa ja niin kuuluu tehdä.

Oli todella vaikea kertoa ihmiselle, joka luuli tuntevansa sut läpikotaisin, että se ei tuntenutkaan ihan kokonaan. Oli jotain niin salaista, että ei pystynyt kertomaan sitä edes parhaalle kaverille. Pitäisi rikkoa se kuva, joka ihmisellä oli susta, jotta saisit lisättyä sinne jotain. Petrille se oli niin arkipäiväinen asia. Se oli hyväksyvä ja se otti kaikki vastaan niin kuin ne oli. Ei se sitä hetkauttanut. Sille siis saattoi kertoa viestillä, mutta Santtu oli toinen asia. Mun oli pakko saada tietää heti, olisiko se sille ok vai ei.

Olin miettinyt näitä asioita niin paljon, että olin lähellä räjähtämistä. Voisin huutaa täytää kurkkua ja juosta maratonin. Ajatukset tuli mun luokse aina ihan huomaamatta. Oli ihan sama täytinkö mä tiskikonetta, teinkö kotitehtäviä vai katselinko elokuvaa, nämä ajatukset tuli mun luokse. Aina kun heteropari hempeili jossain, mietin, miksi ihmiset teki kaikesta niin mutkikasta. Miksi pitää luokitella sen mukaan ketä haluaa panna tai halusiko tehdä niin ollenkaan?

Siitä oli pari viikkoa, kun Mikael oli ollut meillä syömässä. Sen jälkeen me oltiin juteltu todella paljon. Me oltiin nähty kasvokkain, viestitelty ja soiteltu videopuheluita. Musta tuntui, että viimein kaikki paha ilma oli poissa meidän väliltä. Se lohdutti ja kannusti. Se oli jopa tarjoutunut harjoittelemaan mun kaapista tuloa Santulle. Mä suostuin, mutta olin siinä jo kuulostanut niin vaikealta, että Mikael oli vain nauranut.

Keskustelin Mikaelin kanssa myös seksistä. Se tuntui tietävän aiheesta enemmän kuin minä, vaikka se ei ollut sitä koskaan harrastanutkaan. Se kutsui mua huonoksi kokemusasiantuntijaksi. Ei toisaalta ollut yllätys, että se oli näin päin. Mikael oli kumminkin kiinnostunut asiasta ja se osasi tehdä paljon perusteellisempaa taustatyötä kuin minä. Mä vieläkin ihmettelin, miksi se ei ollut lukemassa lukiossa fysiikkaa ja kemiaa mun sijasta. Se olisi pärjännyt niissäkin aineissa varmasti loistavasti. Välillä mä kysyin tätä ja se vaan kohautti olkiaan hymyillen lammasmaisesti.