Messed up

Lapaset

Mä avasin ulko-oven ja Mikael ehti astua juuri ja juuri sisään, kun Ilona jo syöksyi sen syliin. Poika kietoi kätensä mun siskon ympärille ja pyöritti sitä ympäri. Ilona oli tosi innoissaan nähdessään taas Mikaelia. Sanomattakin oli selvää, että mäkin olin tietysti.

Ilona halusi ensin vaihtaa kuulumisia ja siinähän sitten kului ainakin tunti. Ne tuli hyvin juttuun. Mä sain taas vaan katsella vieressä, kun ne keskusteli. Lopulta Ilona totesi, että Mikaelin täytyisi joskus tulla tapaamaan vain sitä ja unohtaa mut hetkeksi. Siihen me sitten vain naurettiin.

Mä raahasin Mikaelin mun huoneeseen. Mä olisin vain halunnut makoilla ja halailla, mutta tietysti se oli meistä se järkevä. Se istutti mut kirjoituspöytäni ääreen ja laittoi kirjoittamaan uskonnon kurssin esseetä. Mä selasin mun muistiinpanoja ja se istui mun sängyn reunalla selaten kirjaa. Välillä se käski mun kirjoittaa jotain fiksuja faktoja ja keksi hienoja sanamuotoja. Välillä se taas nousi sängyltä ja tuli kurkkimaan kirjoittamaani tekstiä mun olan yli.

Musta tuntui, että se teki sitä tahallaan, ihan vain kiusatakseen mua. Se seisoi mun takana ja hengitti suoraan mun niskaan. Lämmin ilma kutitti ja mä olisin vain tahtonut siepata sen mun syliini ja suudella.

Lopulta mä laskin läppärin kannen alas ja mun essee oli enää paria yksityiskohtaa lukuunottamatta valmis. Tavallaan tällainenkin yhdessäolo oli kivaa. Mikael motivoi mua opiskelemaan ja kai siitä oli viihdyttävää kirjoitella esseitä. Ne ei sellaisia koulussa kirjoitelleet.

Mä käännyin tuolillani katsomaan Mikaelia, joka oli laittamassa kurssikirjaani juuri pois. Se nosti katseensa muhun ja hymyili.

"Mulla on sulle muuten jotain", sanoin ja toinen kohotti kulmiaan yllättyneenä. Mä kaivoin laatikostani mummoni tekemät lapaset. Se oli kutonut ne ja Ilonan villasukat yllättävän nopeasti. Sitten se oli käynyt tuomassa ne pikaisesti. Sillä oli ollut kiire bingoon, joten se ei ollut ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa.

Ojensin lapaset Mikaelille. Ne oli luonnovalkoiset ja käden selkäpuolelle oli tehty vaalean harmaalla lumihiutaleet. Mikael katseli lapasia hetken, kunnes heitin ne sen syliin. Se katsoi mua ja lapasia vuorotellen.

"Älä pelkää, ei oo mun tekemät. Mä en osaa käsitöitä", sanoin. Se käänteli lapasiaan käsissään.

"Aika hienot. Kuka ne sitten teki?"

"Mun mummoni", vastasin, "pyysin sitä tekemään". Mikael veti lapaset käsiinsä ja katseli niitä edeleen.

"Sun pitääkin sitten sanoa kiitos mun puolesta", se käski ja mä nyökkäsin vastaukseksi. Se ojensi lapasilla varustetut kätensä mua kohti odottavasti. Mä nousin tuolilta ja menin halaamaan sitä.

"Kiitos, että ajattelit mua", se sanoi hiljaa.

"Tietysti", vastasin ja suutelin nopeasti poskelle.

Me makoiltiin taas mun sängyllä. Mikael pyöritteli lapasia ja veti ne uudelleen käsiinsä. Se liikutteli ranteitaan ja taisi olla aika otettu lapasista. Pieni ele, mutta se taisi todella tykätä niistä.

"Mä haluaisin joskus tavata sun kaikki sisarukset ja isovanhemmat ja no.. kaikki", Mikael kertoi. Nyökkäsin pyöritellen ajatusta mielessäni. Se olisi mun mielestä kyllä todella kivaa. Olin varma, että kaikki ainakin lopulta pitäisi Mikaelista. Se oli niin kultainen jätkä ja varmaan tulisi kaikkien kanssa toimeen.

"En välttämättä kumminkaan ihan vielä. Tai siis.." se takelteli. Mä käännyin kyljelleni makaamaan kasvot sitä päin.

"En ehkä vielä sun poikaystävänä. Jos ymmärrät, mitä meinaan", se jatkoi hieman epätoivoisesti. Se tuntui kipeästi haluavan mun ymmärtävän, mitä tarkoitti

"Että ei vielä ulos kaapista?" kysyin varmistaakseni ymmärtäneeni oikein. Se nyökkäsi hiljaa ja katseli lapasia käsissään.

"Ne on kyllä kaikki varmasti tosi mukavia", se sanoi.

"Suurin osa", sanoin naurahtaen. Mikael katsahti muhun ja mä vedin sen haluakseen.

Mä mietin meitä. Mä olin tullut ulos Ilonalle ja Markukselle. Niille se oli molemmille täysin okei. Sitten oli tietysti myös Lola, joka tiesi. Sen reaktiosta mun oli vaikea sanoa mitään. Petri epäili jotain. Sillä oli niin tarkka silmä ja se huomasi melkein kaiken. Yhteensä siis kolme ihmistä tiesi. Itse asiassa neljä ihmistä tiesi. Neljäs oli Milla. Mä irvistin ajatellessani sitä. Toivoin, että se olisi jo luovuttanut siinä mitä tekikään. Mikael ei selvästikään tahtonut tuoda meidän juttua vielä kaikkien silmien alle arvosteltavaksi. Sitä taisi vähän pelottaa. Mietin, niitä tyyppejä silloin kaupungissa. Mua itseäkin jännitti aika helvetin paljon.

Mikael pyöritteli edelleen lapasia kädessään. Mä otin ne siltä pois ja se katsoi mua silmiin hieman ihmetellen. Heitin lapaset sängyn toiseen päätyyn. Otin varovasti Mikaelin leuasta kiinni ja vedin sen huulet omilleni. Oli aika hieman nostattaa mielialaa.

~~~~~~

Suosikki Marvel-hahmo?

Tämän hetken suosikkibiisi?