Messed up

Luurankoja kaapissa

Äiti oli kokannut ja leiponut, kuin riivattuna. Se oli tosi innoissaan, kun sai taas kaikki lapsensa saman ruokapöydän ääreen viikonlopuksi. Kai se kuvitteli, että sen kaksi muuta aikuista lasta eivät osanneet laittaa ruokaa.

Mä astelin keittiöön. Mun äiti asetteli levyllisen pullaa uuniin ja Ilona leikkasi vihanneksia salaattia varten. Oli hyvä, että Ilona hoiti sen homman, koska äiti ei koskaan ollut onnistunut salaateissa. Mietin, kuinka niin helpon jutun valmistaminen saattoi olla sille niin vaikeaa. Mut käskettiin kattamaan pöytää.

Asettelin haarukoita ja veitsiä pöytään, kun ovi kävi.

"Heeei", kuului mun kolme vuotta vanhemman siskon huuto eteisestä. Äiti pyyhki kätensä nopeasti tiskipyykeeseen ja riensi äkkiä katsomaan rakkaita jälkeläisiään. Ilona pyöritteli silmiään sekoitellessaan salaattia. Kuului kamalasti puhetta ja erityisesti äidin kyselevä ääni.

Lopulta porukka pääsi keittiöön asti. Äiti oli ihan täpinöissään. Sen näki sen kasvoista. Sen hymy tuntui yltävän silmiin asti. Äidin perässä saapui mun sisko ja veli. Ilona juoksi halaamaan Kiraa. Nuorempi aloitti heti selittämään kaikesta, mitä oli meneillään. Mä pysyin vähän sivummalla. Tietysti mullakin oli ollut kamala ikävä mun sisaruksia, mutta musta tuntui paremmalta antaa niille vähän tilaa.

Markus astui peremmälle keittiöön.

"Mitäs jäbä?" se kysyi nojaillen jääkaapin oveen. Kohautin olkiani. Se naurahti.

"C'mon", Markus sanoi ja veti mut halaukseen. Meidän perheessä kaikki oli tosi läheisiä toistensa kanssa. Sisaruksille pystyttiin yleensä kertomaan melkein kaikki. Yleensä ne oli asioita, joiden ei koskaan tahdottu kulkeutuvan vanhempien korviin. Äiti oli tosi huolehtivainen meidän kaikkien suhteen. Me osattiin kumminkin pitää huolta itsestämme. Sen korviin varsinkaan ei kulkeutunut kaikki, mitä sen lapset puuhasi. Sen jälkeen, kun Markus ja Kira olivat muuttaneet pois kotoa, minä ja Ilona oltiin lähennytty paljon. Se kertoi tosi paljon juttuja meidän vanhemmille, mutta joitain asioita se tykkäsi tehdä vain mun kanssa. Loppujen lopuksi kuitenkin Markus oli mulle kaikista läheisin. Sen kanssa mä oli tehnyt ties mitä.

"On mullakin ollut sua ikävä", Markus sanoo. Se jotenkin tuntuu aina lukevan mun ajatuksia.

"Missä isä on?" Kira kysyy.

"Toimistolla vielä, mutta on tulossa", äiti vastasi ja kääntyi taas ruokiensa puoleen.

Odotellessa me vaihdettiin kuulumisia. Kira kertoi lääkiksestä ja Markus omista töistään. Ilona kertoili kaikesta mieleen tulevasta, mutta huomasin sen välttelevän Siinasta ja muista kavereistaan puhumista. Olihan se tavallaan ihan ymmärrettävää. Mä kerroin lukiosta ja kavereiden jutuista. Markus ei ollut aluksi uskoa, että Santtu oli todella alkanut seurustelemaan. Sitten Kira yritti kysellä mun suhteista, mutta sain vaihdettua aihetta nopeasti.

Lopulta isäkin tuli kotiin. Sekin oli innoissaan saadessaan lapset kotiin. Siinä sitä aikaa sitten kului. Rupateltiin niitä näitä ja vähän syvällisempiäkin. Äiti tuntui kuitenkin ohjaavan keskustelua ja minä ja Ilona jäätiin nuorimpina vähän ulkopuolelle ja pikkusisko alkoi kyllästyä jossain vaiheessa. Kehotin sitä ottamaan jälkiruokaa ja menemään katsomaan televisiota. Sen ehdotuksen se otti vastaan mielellään. Rupattelu jatkui.

"Mulla olis yks ilmoitusasia", Markus sanoi yllättäen. Se siirteli piirakan palaa lusikalla lautasellaan. Me kaikki oltiin ihan hiljaa. Sitten se nosti katseensa lautasesta meihin.

"Mä löysin Samin", se sanoi. Siinä vaiheessa aika tuntui hidastuvan. Äidin ilme oli kauhistunut ja se aukoi suutaan kuin kultakala. Isä haroi tummia hiuksiaan hämmentyneen näköisenä. Kira ja lappasi piirakkaa suuhunsa ja kohotti vain kulmiaan. Mä tuijotin Markusta.