Messed up

Extra: Ota varovasti

Lola pov

- Santtu ❤️ -

Minä:
Ootko tulossa?

Santtu:
Matkalla ❤️

Laskin puhelimen kädestäni pöydälle ja katsoin ulos ikkunasta. Pihalla satoi lunta. Ne olivat sellaisia isoja valkoisia haituvia, jotka eivät mun onnekseni sulaneet pois heti maata koskettaessaan. Saatettaisiin sittenkin saada valkoinen joulu tänä vuonna.

Meni vielä hetki ennen kuin ovikello soi. Mä nousin kiireesti keittiöntuolilta ja riensin eteiseen ovelle. Melkein liu'uin pitkin lattioita. Mä pysähdyin ja vedin kerran syvään henkeä rauhoitellakseni itseäni. Avasin oven ja siellä taas seisoi mun Santtuni. Poika astui sisälle ja veti mut halaukseen ennen kuin otti edes ulkovaatteita pois päältään.

"Moi, muru", se sanoi siirappisesti ja mä kurtistin kulmiani muka ärsyyntyneenä lässytyksestä. Oikeasti mä rakastin kaikkia Santun keksimiä typeriä lempinimiä. Se sai mun sisukalut puristumaan solmuun ja lämmin olo valtasi mut joka kerta. Mä en vain halunnut kertoa sitä sille. Kukaan ei tiennyt, että mä oikeasti rakastin kaikkia kliseisiä romanttisia tekoja ja mun mielestä oli parempi niin.

Santtu riisui ulkovaatteet päältään ja me lähdettiin yläkertaan mun huoneeseen. Muistin vasta sitten jättäneeni puhelimeni alakertaan, mutta päätin olla hakematta sitä, vaikka olisi kyllä tehnyt mieli.

Mun huoneessani Santtu lakosi makaamaan mun sängylleni ja hetkeäkään epäröimättä mä käperryin sen viereen. Se tuoksui jollekin miesten axe-hajusteelle. Musta oli jotenkin viihdyttävää, mutta myös todella suloista, että se yritti edelleen hurmata mut kaikin tavoin.

Syksystä alkaen se oli pommittanut mua Snapchatissä viesteillä ja lähettänyt Instagramissa typeriä meemejä. Se flirttaili ja yritti naurattaa, mutta se oli myös piristänyt mun huonoja päivä. Se oli yrittänyt lähestyä mua koulussa, mutta mä olin joka kerta torjunut sen nauraen. Sitten lopulta niissä yksissä bileissä se tuli juttelemaan mulle kunnolla. Se oli niin sitkeä ja itsepäinen, eikä suostunut luovuttamaan. Lopulta mä suostuin ja annoin sen viedä mut mukanaan. Mä tajusin, että jossain siinä matkan aikana myös mä olin ihastunut.

Niissä samoissa bileissä oli tapahtunut myös Karrin ja Millan... juttu.

Okei, aluksi mä vihasin Karria. Jopa sen näkeminen sai mut raivostumaan. Se jätkä kuvasti kaikkia niitä asioita, joita mä inhosin. Mä tiesin sen jo ennen kuin me todella tavattiin silloin kahvilassa. Kaikilla nuorilla meidän kaupungissa oli jonkinlainen maine. Karri oli ristiriitainen tapaus. Sillä oli ainakin viisi ex-tyttöystävää ja säätöjen lukumäärästä en tiennyt. Se oli komea, myönnettäköön, ja se pärjäsi hyvin juhlissa. Sillä oli erialoilla suositut kaverit: Santtu ja Petri. Hauska ja sosiaalinen Santtu tuli kaikkien kanssa vallan mainiosti toimeen ja se oli aina valmiina bileisiin ja toimintaan. Fiksu ja urheilullinen Petri oli aina perillä kaikista asioista ja, vaikka se olikin hieman ujo, ihmiset avautuivat sille helposti ja se oli todella ymmärtäväinen.

Päällimmäiset tunteet Karrista kuitenkin olivat olleet ja vielä taisivat ollakin hieman, että se oli täysi kusipää ja mikäkin tunteeton idiootti. Mun kuulemani mukaan Karri oli joskus aiemmin ollut paljon sosiaalisempi ja sen suosio saattoi johtua siitä. Nykyään se oli vetäytyneempi ja vietti paljon aikaa Mikaelin kanssa.

Siitä päästiinkin aasinsillalla asiasta toiseen. Mä huokasin raskaasti ajatuksilleni ja Santtu kohotti päätään katsoen mua kysyvästi. Mä kohautin olkiani ja painoin kasvoni sen kaulaa vasten. Tuoksu taisi johtua jostain partavedestä tai jotain. Santtu kääntyi kyljelleen niin, että mun pää oli sen rintaa vasten. Nyt se saattoi kietoa kätensä mun ympärille ja silitellä mun selkää. Se piirteli sormellaan kuvioita ja mä päästin tyytyväisen äännähdyksen. Se painoi huulensa mun hiuksiin. Sydäntä puristi kuinka se oli niin ihana.