Messed up

Kaikki hyvin

"Mulla on idea", Mikael sanoi saatuaan ulko-oven auki.

"Heipä hei vaan sullekin", vastasin.

"Joo, joo, mutta mulla on idea", se sanoi.

"Jos päästäsit mut ensin sisälle", ehdotin. Se naurahti kiusaantuneena ja siirtyi. Se oli laittanut mulle aamulla viestin, että tulisin koulun jälkeen niille. Sillä oli ollut vain pari tuntia koulua ja minä olin lähtenyt lukiolta niin pian kuin olin vain voinut. Riisuin ulkovaatteet ja vedin sen halaukseen.

"Mikä se sun idea on?" kysyin. Sen hiukset tuoksui niin hyvälle.

"Sä julkaiset kuvan meistä Instagramiin", se sanoi. Tartuin sitä olkapäistä ja työnsin kauemmas, jotta näkisin sen naaman. Kohotin kulmiani kysyvästi.

"Sitten sä kirjoitat jonkun siirappisen kuvatekstin, joka kertoo kaikille, että me ollaan yhdessä", se kertoi.

"Toi on tyhmä idea", sanoin.

"Niin on, mutta aika varmasti toimiva", se huomautti, "Se vie Millalta kaiken vallan." Mikä oli kyllä totta. Jos mä kertoisin kaikille ennen Millaa, niin sillä ei olisi mitään valtaa musta tai meistä. Jessus, mikä idea. Samaan aikaan tosi kamala, mutta varmasti toimiva. Olin toivonut, että saisin omassa rauhallisessa tahdissa kertoa niille, joille halusin kertoa ja myös olla kertomatta joillekin. Tai no... Kaikki jouruavat aina niin paljon, että jutut leviää metsäpalon lailla, jollei erikseen käske pitämään turpaa kiinni. Toisaalta sitä voisi vain alkaa liikkua avoimemmin yhdessä vaikka käsikädessä. Sitten toisaalta taas me ei muutenkaan liikuttu melkein missään.

"Mitä mieltä sä oikeesti oot tästä?" kysyin. Sen entiset kaverit eivät olleet ottaneet asiaa ilmeisesti kovin hyvin tai jotain ja meistä se tuntui tässä tilanteessa olevan se haavoittuvampi.

"Eipähän tarvis ajatella tätä asiaa enää. Ei me missään Gossip Girlissä eletä, jossa teinit uhkailee tosiaan. Ei yksi kuva meitä tapa", se sanoi ja katsoi mua väsyneesti. Oli kyllä aika laittaa tälle asialle piste. Olin itsekin antanut Millan ottaa vallan itsestäni. Nyt ottaisin sen takaisin.

Me kulutettiin ainakin tunti yrittäen ottaa hyvää kuvaa ulkona. Ei edes tiedetty, millainen kuva haluttiin, joten se meni aika lailla pelleilyksi. Ei se mitään haitannut, mä nautin siitä kun sain viettää Mikaelin kanssa aikaa. Lopulta aurinko alkoi laskemaan ja hyvä valaistus alkoi kadota. Mentiin sisälle ja ruvettiin etsimään sopivaa kuvaa niiden sadan joukosta, jotka oltiin otettu.

Sieltä löytyi tosi monta hyvää kuvaa meistä, mutta ne eivät oikein olleet sellaisia "laitan tämän instaan monen sadan seuraajan nähtäville". Ne oli ennemmin taustakuvakelpoisia tai sellaisia, joita katsellaan yksin ja hymyillään typerän onnellisesti. Me löydettiin kuitenkin kuva, joka oli meidän molempien mielestä sopiva. Se oli yksi ajastimella otetuista ja siinä me naurettiin ja katsottiin toisiamme. Mun käsi oli Mikaelin ympärillä. Mietin, että jos tämä kuva ei kertonut, että oltiin yhdessä niin ei sitten mikään. Se oli cool ja tosi söötti. Näytettiin aika unelmaparilta.

"Sitten joku vitun kuvateksti", mä huokasin ja kellahdin makaaman Mikaelin sängylle. Ihan liian uuvuttavaa tämmönen. Sitä kuuli juttuja, että julkkikset teki aina tähän tyyliin kun ne aikoi julkaista kuvan ja musta se kuulosti aika painajaiselta. Vois vaan poistaa kaikki somet ja muuttaa mökille Norjaan.

"Heitä sinne vaan joku sydän", Mikael sanoi ja rojahti mun viereen. Selasin emojeita, valitsin keltaisen sydämen, tarkastelin hetken kokonaisuutta ja sitten painoin julkaise nappia.

"Sitten laitat ilmotukset pois päältä ja katot ne vasta joskus huomenna", Mikael neuvoi ja mä tein niin. Heitin puhelimen sängyn jalkopäähän ja suutelin poikaystävääni. Se näykkäsi mun alahuultani ja katsoi mua aika veikeä ilme kasvoillaan. En voinut muuta kuin nauraa sille.