Extra: Rakkaalleni

602 76 4
                                    

Mikael pov:

Soitin kerrostalon rapun ulkopuolella ovisummeria uudelleen. Ulkona oli kylmä ja pipo oli jäänyt kotiin. Hengitys huurusi. Mulla oli kädessäni valkoiset lapaset. Niiden katsominenkin sai kyyneleet kihoamaan mun silmiin. Nostin katseeni käsineistäni ja keskityin vain pitämään itseni lämpimänä. Vaihdoin painoa jalalta toiselle ja liikuttelin varpaitani ohuissa kengissäni. Katselin taas lapasia.

Lopulta ovi aukesi ja pudistelin päätäni. Nyt sai riittää.

Lähdin harppomaan rappusia ylöspäin pimeässä käytävässä. Tarkistin osoitteen vielä puhelimestani, mutta se taisi kuitenkin olla turhaa. Musiikin äänet voimistuivat aina päästessäni yhden kerroksen ylöspäin. Olisi mahdotonta erehtyä asunnosta.

Pääsin oikealle ovelle. Sain rämpyttää ovikelloa hetken ennen kuin kukaan tuli avaamaan. Joku umpikännissä oleva tyttö sai viimein oven auki ja hän katseli mua hetken hymyillen. Jätin tytön kuitenkin kokonaan huomiotta ja työnnyin vain hänen ohitseen sisälle asuntoon.

En olisi ihmetellyt, vaikka koko paikka olisi ollut jo ihan tuhottuna. Yhden tutun mukaan juhlat olivat olleet meneillään jo pari tuntia. Villein vaihe oli siis meneillään. Rohkeimmat ihmisistä tanssivat ja muut keskstelivat toistensa kanssa. Oikeastaan se keskustelu oli huutamista. Oli ihme, ettei kukaan naapuri ollut vielä hakkaamassa ovea ja vaatimassa laittamaan musiikkia pienemmälle tai kokonaan pois. Itse en todellakaan olisi saanut nukuttua, jos naapurissa olisi ollut tällaiset juhlat meneillään. Tai no mitä sillä väliä kun enhän minä muutenkaan saanut nukuttua.

Jätin takkini naulakkoon roikkumaan ja asetin kenkäni siististi seinää vasten. Mielelläni löytäisin ne vielä myöhemmin.

Lähdin valetamaan läpi ihmismassan. Porukkaa heilui ja huoppui ympärilläni. Se oli kamalaa ja inhosin sitä. Joku pariskunta hiippaili makuuhuoneeseen. Toiset melkeinpä tekivät sitä kaikkien nähtävillä lipaston päällä. Ällöttävää. Yritin kuitenkin jättää sen mahdollisimman vähälle huomiolle. Vessaan oli älyttömän pitkä jono. Mistä vetoa, että sieltä löytyisi pari harrastamassa suojaamatonta seksiä?

"Heisuli vei", Aaro ilmestyi jostain ja heitti kätensä mun olkapäilleni. Olisi tehnyt mieli ravitsella se pois siitä, mutta jätin asian sikseen.

"Sä sitten tulit. Mä luulin, että vitsailet", poika huomautti. Hengitys haisi vahvasti alkoholille. Mun teki mieli yökätä. Jätin senkin kuitenkin tekemättä.

"Sua ei yleensä tällaisissa paikoissa näe", hän jatkoi edelleen. Kohautin olkiani.

"Nyt tulee tarpeeseen", tokaisin. Aaro hörähti vastaukseksi.

"Lähdetääs hakemaan sulle juotavaa", hän huusi ja lähti ohjaamaan mua keittiötä kohti.

En mä edes oikeasti tiennyt, kenen juhlat nämä olivat. Aaro oli sellainen bilehile. Hän tiesi aina kaikista juhlista ja luultavasti oli aina itse juhlimassa ja juomassa. Hällä olisi varmaan maksakirroosi kahdenteenkymmenenteen ikävuoteen mennessä.

Me saavuttiin keittiöön. Pöydällä pelattiin sitä olut pingistä, jota aina amerikkalaisissa elokuvissa pelattiin. Kaksi tyttöä kihersi kiinni toisissaan siiderit käsissä. Koko keittiö haisi ihan alkoholille.

"Mitä saisi olla?" Aaro kysyi vähän sössöttäen. Hän heilautti kättään tiskipöydän edessä. Pöydälle oli lastattu kaikkea mahdollista, enkä mä edes tunnistanut kaikkia. Selvästikin jonkun kallis viinakaappi oli tyhjennetty, kun pöydällä oli myös viinipulloja, joiden etiketissä oli tekstiä ranskaksi ja espanjaksi.

Aaro nappasi pöydältä jonkun pullon. Hän hoippui ja oli kaataa mut mukanaan lattialle. Viimein mä irrotin tämän käden ympäriltäni.

"Otetaanko huikat?" hän ehdotti pidellen kädessään viinapulloa.

Messed upWhere stories live. Discover now