Messed up

Krapula

Mulla oli ihan kamala olo. Silmiin sattui. Lihakset oli jumissa. Päätä jomotti. Kurkku oli kuiva.

Mä nostin päätäni hieman tyynystä. Mun olo oli ihan kuollut. Yritin muistella edellisen illan tapahtumia, mutta se sai päänsärkyni vain kasvamaan. Mulla oli kamala väsy ja huono olo. Ei olisi pitänyt juoda niin paljoa. Jälkiviisaudesta ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä.

Pahan olon aalto pyyhkäisi mun yli ja nostin käden suuni eteen. Katsoin ympärilleni ja hahmotin ämpärin lattialla. Sitten oksensin. Inhosin oksentamista. Oksennus oli pelkkää nestettä, koska oli syönyt viimeksi lähdettyäni kotoa edellisenä päivänä.

Pyyhin suuni kämmenselkääni ja palasin makuuasentoon. Yritin tasata oloani. Hengitin suun kautta ja yritin olla oksentamatta uudelleen. Silti tein niin.

Hiukseni olivat valuneet silmilleni noustessani toistamiseen ämpärin luota. Hoksasin yöpöydälle jätetyn vesilasin. Tajusin sentään juoda hitaasti. Kaiken kulauttaminen kerralla kurkusta alas olisi aiheuttanut vain lisää oksentamista.

Makasin hetken vielä sängyllä. Suurin etova olo oli kadonnut. Nousin sängyn laidalle istumaan ja katselin ympärilleni. Miten olin päätynyt Mikaelin huoneeseen? Mulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä. Painoin kasvoni käsiini ja huokasin. Haroin hiuksiani. Sitten nousin ylös sängyltä. Olo oli hutera, mutta pääsin silti alakertaan elossa. Unohdin tyystin ämpärin, jossa oli oksennukseni.

Hivuttauduin hitaasti eteisen läpi. Suurin osa kengistä ja takeista oli kadonnut. Joku nukkui rappusten alla sikiöasennossa.

Keittiönpöydän ääressä istuivat Jenni, Mikael ja joku tuntematon poika puoliunessa. Jennin hiukset olivat takussa ja meikki suttuinen ja levinnyt. Se siveli hajamielisesti kahvikupin reunaa rakennekynnellä päällystetyllä sormellaan. Mikael kauhoi jogurttia kulhosta. Se huomasi jonkun tulleen huoneeseen ja käänsi päätään.

Poika katsoi mua ilmeellä, josta en oikein saanut selvää.

"Huomenta", sanoin heikosti. Jennikin nosti katseensa muhun ja hymyili heikosti. Mikael kehotti ottamaan kahvia. Lysähdin tuolille pojan viereen kupin kanssa. Hörppäsin varovasti kuumaa nestettä. Se ehkä saisi oloni virkeämmäksi. Mikael ojensi mulle särkylääkepakettia ja otin sieltä yhden tabletin, jonka huuhdoin kurkusta alas kahvin avulla.

"Missä sä nukuit, jos mä nukuin kerran sun sängyllä?" kysyin vieressäni olevalta pojalta.

"Sohvalla", se sanoi ja vastaus sai mut vilkaisemaan olohuoneen puolelle. Molemmilla pienehköillä sohvilla makasi porukkaa. Mikael huomasi kummastukseni ja päätti helpottaa päättelyäni: "Yläkerran tasanteella".

"Voi vittu. Sori oikeesti", sanoin ja podin huonoa omatuntoa siitä, että poika oli joutunut nukkumaan sillä sohvalla, joka oli vielä epämukavampi kuin heidän olohuoneensa sohvat. Se vain kohautti olkiaan. Tuntematon poika pöydän toisella puolella oli nukahtanut ja kuola sen suusta valui pöydän pinnalle.

Mä haroin hiuksiani. Kaikki keskittyivät taas omiin ajatuksiinsa. Yritin miettiä, mitäköhän kaikkea sitä oli tullut tehtyä edellisenä iltana. Jenni nauroi.

"Karri-paralla on mennyt muisti", tyttö käkätti. Se tunsi mut hyvin.

"Mulla ei tosiaankaan ole mitään muistikuvaa eiliseltä", sanoin niskaani raapien. Mikael kääntyi katsomaan mua. Sen vaikeasti luettava ilme muuttui paheksuvaksi. Se nyrpisti nenäänsä ja kääntyi takaisin kulhonsa pariin. Mua hävetti. Mä en oikeasti muistanut yhtään mitään edellisestä illasta.

"Ei hätää. Sä vain joit hitosti ja tanssit mun kanssa. Sitten sä katosit. Taisit kiivetä yläkertaan nukkumaan", Jenni selvensi hieman illan kulkua. Mä nyökkäsin. Mikael nousi ylös ja melkeinpä paiskasi astiansa lavuaarin pohjalle. Mä hätkähdin kovasta äänestä. Seurasin katseellani, kuinka Mikael marssi olohuoneeseen ja rupesi kovakouraisesti herättelemään sohvilla ja lattialla nukkujia. Se mutisi jotain kylmän veden heittämisestä. En ollut aiemmin nähnyt sitä kiukkuisena.

Mikael hääti kaikki ulkopuoliset ulos talosta. Jennille se puhui ihan nätisti, mutta muakin kohtaan se oli tyly. Ehkä se oli pettynyt mun juomiseeni. Mä en tiennyt, mutta se pahoitti mun mielen. Tarjouduin jäämään siivousavuksi, mutta poika kieltäytyi. Ulko-ovella se huokaisi raskaasti ja soi mulle surullisen hymyntapaisen. Se käski mun mennä nukkumaan krapulani pois ja muistamaan juoda paljon vettä. Mä nyökkäsin tietämättä, mitä sanoa. Sitten mä lähdin Jennin kanssa kotia kohti. Ulko-ovi sulkeutui meidän takana.