Messed up

Bubblegum pink

Opettaja yritti turhautuneena pitää opiskelijansa rauhallisina oppitunnin parin viimeisen minuutin ajan. Se kuitenkin epäonnistui ja porukka lähti luokasta. Opettaja mutisi itsekseen luokan edessä kiukkuisena ja alkoi pyyhkimään tussitaulua puhtaaksi. Mä livahdin ulso ovesta muiden perässä.

Osa kanssaopsikelijoistani vaelsi oppitunneille ja osa kohti ruokalaa. Mä olin itsekin menossa syömään. Ruokajonosta päästyäni lähdin etsimään istuma paikkaa ja löysinkin sellaisen nurkkapöydästä. Istuin hetken yksikseni. Santulla ja Petrillä oli sinä päivänä eri vuorossa ruokailu. Jenni kuitenkin löysi tiesnä mun pöytääni.

"No mites sun päivä on mennyt?" kysyin tytön käydessä ruokansa kimppuun.

"Tosi hyvin. Mun koko viikko on ollut oikeastaan tosi hyvä", Jenni kertoi. Mä nyökkäsin.

"Jotain erikoista...?" jatkoin kyselyä. Ja sitten! Mä en ollut koskaan nähnyt Jennin tekevän niin. Se punastui. Se oikeasti punastui ja mä tiesin, että jotain oli meneillään. Se ei koskaan puanstellut! Se ei koskaan kainostellut minkään asian suhteen. Tän täytyi olla jotain.

"No tota.." se aloitti ja virnuili ihan hulluna. Kohotin kulmiani.

"Pyysin yhtä tyyppiä ulos ja se suostui. Me ollaan snäpätty jo jonkin aikaa ja nyt me sitten mennään perjantaina ulos", Jenni kertoi alentaen ääntään. Me oltiin nojauduttu toisiamme kohti kuin oltaisiin oltu kertomassa suurempiakin salaisuuksia.

"Kuka se on?" kysyin. Oli pakko myöntää, että olin aika utelias. Jenni piti pienen tauon ja puri huultaan. Se vilkuili hieman ympärilleen.

"Mä oon bi.. ja se on tyttö", Jenni sanoi vielä hiljaisemmalla äänellä kuin aiemmin. Se näytti epävarmalta. Aina yleensä niin itsevarma Jenni oli nyt epävarma ja odotti mun rekatiota kauhulla.

"Wau tai siis hienoo", sanoin. Se oli tosi rohkea kertoessaan mulle. Sen ilme oli edelleen epävarma, mutta se ei enää pureskellut huultaan.

"Se on yks Maiju. Me tavattiin liikan tunnilla ja se on niin hyvä tyyliin kaikissa urheilulajeissa", tyttö mun vieressä selitti. Se hymyili ajatellessaan ihastustaan.

"Onneks olkoon", sanoin, "toi on oikeesti tosi hienoo". Se oli hienoa. Mä en ollut koskaan nähnyt Jenniä tuollaisena. Se punastui puhuessaan Maijusta, eikä se millään lopettanut hymyilemistä. Mä olin ihan vilpittömästi onnellinen sen puolesta.

"Huhhuh. Hyvä, kun sä otit tän niin hyvin. Mua jännitti sairaasti ajatuskin kellekään kertomisesta", Jenni huokaisi. Se löyhytteli kasvojaan käsillään. Mäkin hymyilin. En siltikään kertonut Mikaelista. Mä en ollut vielä valmis. Mä kuitenkin tajusin, etten ollut yksin. Muita ihmisiä on paljon aivan samassa tilanteessa. Sillä hetkellä mä olin varma, että vielä jonain päivänä mä tulisin ulos kaapista ja mä selviäisin siitä. Mä selviäisin niin kuin Jenni selvisi.

Loppu ruokailun ajan Jenni kertoili mulle niiden viesteistä ja treffeistä. Se oli niin innoissaan. Lopulta mäkin hymyilin niin paljon, että poskiin sattui.

"Se oli niin innoissaan. Musta oli niin kiva nähdä se oikeasti iloisena", selitin Mikaelille Jennistä. Uskoin, että tyttöä tuskin haittaisi. Mikael oli nähnyt sen vain ehkä kerran, eikä tuntenut sen kummemmin. Mikael oli myös luvannut olla hiljaa asiasta.

Mä hieroin vaaleaa punaiseen vivahtavaa väriä kumihansakat kädessä Mikaelin hiuksiin. Se katseli mua peilin kautta. Me oltiin taas ahatuduttu kahdestaan siihen pieneen kylpyhuoneeseen.

"Kiva, että sillä menee hyvin", Mikael sanoi hieman nostaen suupieltään. Se oli ollut aika hiljainen koko mun kertomuksen ajan.

"Ooks sä ajatellut...?" aloitin, mutta en ehtinyt lauseeni loppuun.

"Joo. Tosi paljon oikeesti. Mua inhottaa olla kertomatta mun vanhemmille. Ja sun vanhemmille. Ja Lola vaan kattelee kulmiensa alta aina, jos mainisten sut", poika selitti nopeasti yhteen putkeen, "Mutta mua pelottaa, enkä mä välttämättä ole vielä valmis". Se katseli mua edelleen peilin kautta. Nyt sen ilme vain oli surullinen.

Lopetin aineen hieromisen toisen hiuksiin ja se kääntyi katsomaan mua. Mun kaste kulki pitkin sen kasvonpiirteitä. Olisin voinut tuijotella niitä vaikka ikuisuuden. Me oltiin taas todella lähellä toisiamme. Se nojasi vasten lavuaaria. Mä nojauduin lähemmäs sitä.

Mikael sulki silmänsä odottaen mun seuraavaa liikettä. Sen ripset oli vaaleat, mutta pitkät. Nenällä oli mustapäitä. Hiusrajassa oli luomi. Lopulta mä viimein painoin huuleni sen omille. Se vastasi heti ja siirsi kätensä mun vyötärölle. Mä laskin ranteeni nojaamaan varovasti sen olkapäille. Mulla oli käsissä väriä, enkä tahtonut sen leviävän minnekään. Se teki tilanteesta hieman vaikean.

Me suudeltiin hetki. Mikaelin läheisyys tuntui niin hyvältä. Sen huulet tuntui niin hyviltä. Sen kädet, jotka liikkui mun kylkiä pitkin, tuntui niin hyviltä. Mä halusin Mikaelia niin paljon.

Me vetäydyttiin irti toisistamme. Hengitys oli raskas.

"Kyllä vielä joskus. Just nyt mä vaan haluaisin pitää sut ja tän jutun itselläni poissa muiden arvosteltavista", Mikael selitti hiljaa. Mä nyökkäsin. Mä ymmärsin sitä. Mulla oli samat fiilikset. Mäkin halusin pitää Mikaelin itselläni vielä hetken. Mä en halunnut kohdata mun äidin kysymyksiä vielä.