Messed up

Puhelinlangat laulaa

Seuraavana aamuna herätessä olisi voinut olla parempikin olo. Pään nostaminen tuntui tuskaselta. Sohva oli ollut ihan mukava, vaikka sitä ei selvästikään ollut tarkoitettu nukkumiseen. Niskani oli jumissa huonon tyynyn takia. Koristetyynyä nyt ei ainakaan ollut tarkoitettu nukkumiseen. Katsoin ympärilleni vieraassa olohuoneessa. Petri nukkui vieläkin toisella sohvalla. Keittiön suunnasta kuului kuitenkin ääniä, joten päätin nousta ylös. Mieleni teki lähteä mahdollisimman nopeasti kotiin kunnon sänkyyn nukkumaan.

Keittiössä pöydän ääressä istui Mikael. Se nosti katseensa muhun, kun huomasi jonkun tulleen keittiöön.

"Keitin just kahvia", se sanoi ja osoitti peukalollaan taakseen keittiötasoa kohti, "siitä kaapista yläpuolelta löytyy mukeja". Oli mukava, kun joku ohjeisti heti mistä löytyi mitäkin, ettei tarvinnut kiusaantuneena yrittää kaivella toisten kaappeja tai kysyä erikseen. Nappasin kaapista itselleni mustavalkoisen mukin, joka taisi olla marimekkoa. Kaadoin kahvia itselleni ja istuin pöytään Mikaelia vastapäätä.

Niiden talo taisi olla aika uusi ja moderni se ainakin oli. Siellä oli aika erilaista kuin mulla kotona. Meidän talo oli jo vanhahko, eikä meidän mukit todellakaan olleet kaikki samaa paria. Katsoin, kun Mikael nosti kahvikuppinsa huulilleen ja irvisti pienesti juodessaan. Sen verran olin käsittänyt, ettei se yleensä kahvia juonut.

"Heikko olo?" kysyin, "ethänsä juonut eilen edes paljoa".

"Herääminen ei vain ole mun juttu", se kertoi. Nyökkäsin hiljaa ja jatkoin kahvini juontia. Hetken kuluttua myös Petri heräsi. Se laahusti keittiöön ja etsittyään mukin kaatoi itselleen kahvia. Sitten se istui meidän seuraan pöytään ja kyseli, missä Santtu ja Lola oli. Mikael vastasi niiden nukkuvan vielä. Lola kuulemma nukkuisi pitkälle iltapäivään saakka sellaisen juomisen jälkeen.

Kahvin jälkeen mä kävin vessassa hieman ihmistäytymässä. Pesin hampaani ja haroin hiuksia. En viitsinyt lähteä kotiin ihan kamalan näköisenä. Se vielä puuttuisi, että tässä tilassa pitäisi äidin saarnoja kuunnella. Sillä nimittäin sitä saarnaamista sitten riittäisi, kun oli sairaanhoitaja ammatiltaan.

Palatessani vessasta mä tajusin, etten tiennyt missä mun puhelin oli. Huokasin ja kävelin olohuoneeseen. Siellä sen olisi pakko jossain olla. Mikael istui yhden sohvan nurkassa. Käänsin pari tyynyä ja katsoin sohvan alle. Mulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa, mihin olin sen jättänyt.

"Ootko nähnyt mun puhelinta?" kysyin Mikaelilta. Se nosti päätään ja hymyili. Kyllä se näytti hyvältä, mietin itsekseni. Sitten se ojensi kätensä mua kohti ja sillä oli puhelin kädessään. Seisoin hetken tyhmänä paikallani ennen kuin tajusin puhelimen olevan mun.

"Sulla ei ole siinä minkäänlaista lukitusta", Mikael kommentoi. Kohautin olkiani pyöritellen puhelinta käsissäni. En mä siihen mitään lukitusta tarvinnut. Ei se mitään niin henkilökohtaista sisältänyt, etteikö sitä voisi jollekin näyttää. Seisoin taas hetken paikoillani. Sitten mun oli pakotettava itseni liikkeelle. Olisin kyllä halunnut jäädä juttelemaan Mikaelille, mutta yhtä paljon ja ehkä sillä hetkellä vielä enemmän mua houkutti lähteä kotiin nukkumaan. Se saattoi mut ulko-ovelle, kun olin kertonut, että mun täytyy lähteä. Ennen kuin ovi sulkeutui näin vielä vilauksen Mikaelin värjätyistä hiuksista.

Kotona mä nukuin pari tuntia. Herättyäni mä vaan makasin mun sängyllä. Samalla mun mielessä pyöri Mikael. Mietin sen hymyä ja väsynyttä olemusta. Sitten mun mieleen tuli ajatus. Se oli tehnyt jotain mun puhelimella. Sen hymy oli ollut aika salamyhkäinen, kun jälkeenpäin sitä mietin. Otin mun puhelimen ja selasin viimeaikaisiin kohteisiin. Siellä näkyi olevan puhelimen kuvat ja yhteystiedot. Kuvissa ei näkynyt mitään ihmeellistä. Mikael ei vaikuttanut tyypiltä, joka ottaisi toisen puhelimella itsestään selfieitä. Siirryin yhteystietoihin ja melkein heitin mun puhelimen seinään. Suuri perhosparvi tuntui lepattelevan mun vatsassa. Se oli tallentanut numeronsa mun puhelimeen. Mun teki mieli hyppiä ja kiljua samaan aikaan. Mun täytyi käskeä itseäni rauhoittumaan ja vetämään henkeä. Mä käyttäydyin kuin joku fanityttö, jonka idoli oli juuri katsonut sitä sekunnin ajan.

Seuraavan tunnin mä kulutin siihen, että mietin, pitäisikö mun laittaa sille viestiä. Ehkä se odotti jotain, kun oli kerran numeronsa mulle antanut. Mun teki mieli taas kiljua, mutta tällä kertaa turhautumisesta. Viskasin puhelimen sängylleni ja kävelin ympäri huonetta.

"Toi sun huokailu kuuluu käytävään asti", Ilona totesi avatessaan mun huoneen oven. Lopetin kävelyn ja katsoin pikkusiskoani, joka nojaili oveen.

"Mikä sulla on?" se kysyi. Mutisin vastaukseksi, että kaikki oli hyvin, mutta se ei vaan uskonut. Ilona käveli mun sängylle istumaan ja nappasi puhelimeni käteensä. Mä voihkaisin turhautuneena. Kyllä kaikki nyt olivat mun puhelimen kimpussa.

"Kuka on Mikael?" Ilona kysyi.

"Yks kaveri".

"Yritätkö sä laittaa sille viestiä?" se kysyi tuijotellen puhelimen näyttöä, jossa oli auki minun ja Mikaelin tyhjä keskustelu. Kohautin olkiani.

"Lähetä sille kuva söpöstä eläimestä. Kaikki tarvii elämässä välillä kuvan jostain söpöstä. Se saa hymyilemään", Ilona ohjeisti.

"Onko tää sun ihastus, kun et kerran yhtä viestiä osaa kirjoittaa?" Ilona kysyi. Tunsin koko kroppani jännittyvän. En ollut odottanut tuollaista kysymystä. En saanut suutani sanaakaan pihalle. En edes tiennyt mitä olisin vastannut. Aivot löivät täysin tyhjää. Ilona katseli mua tarkkaan.

"Karri, mä vaan vitsailin", Ilona sanoi, "mutta tää oikeesti taitaa olla sun ihastus".

"Sä pidät turpasi kiinni tästä", sanoin matalalla äänellä. Mitä sitä nyt enää valehtelemaan, kun asia kerran paljastui. En kuitenkaan halunnut sen leviävän tästä eteenpäin.

"Okei", Ilona nosti kätensä antautumisen merkiksi, "se on ihan okei. Nyt sun täytyy vaan ettiä joku tosi söpö eläinkuva, jotta saat sen oikeesti hymyilemään". Sitten se poistui mun huoneesta.

-Aa Mikael-

Minä:

Mun siskon mielestä kaikki tarvii elämässään välillä jotain söpöä, joka saa hymyilemään. T. Karri

Aa Mikael:
Sulla on viisas sisko
-M

Karri:
Niin on :)

~~~~
Koulu syö mut. Mites muiden viikonloput?