Messed up

Muija

Huokasin turhautuneena ja laskin pääni vasten pulpettia. En vain olisi jaksanut mitään ekstraa juuri sillä hetkellä.

"No niin ja kaikki tekee niin kuin käskettiin. Takki mukaan ja kohti kokoontumispistettä", naisopettaja toistelee keskusradion kautta kuuluteltuja ohjeita. Santtu mun vieressä tönäisee mua olkapäähän ja mun on pakko nousta. Nappaan takkini mukaan tuolin selkänojalta. Santtu ja minä laahustetaan ulos luokasta muiden perässä. Käytävät oli täynnä ihmisiä, jotka suuntasivat kohti uloskäyntejä.

Jotkut olivat iloisia tunnin keskeytymisestä, mutta mua ei vain kiinnostanut poistua sisältä ulos viileään ilmaan.

"Tään on nyt vain harjoitus, mutta jos olisi tosi tilanne me kaikki kuoltaisiin tänne, kun liikutaan näin hitaasti", naisopettaja, joka oli juuri pitämässä meille äidinkieltä, sanoi kovaan ääneen. Poistumisharjoitukset olivat aina niin iloinen tapahtuma. Huokasin uudelleen turhautuneena.

Me siirryttiin kävelemään rappusiin. Osa liikkui hitaasti kuin tahallaan vitkastellen. Todellakin, jos se olisi ollut tosi tilanne, me oltaisiin kaikki varmaan kuoltu.

Joku tönäisi mua. Mä horjahdin eteenpäin enkä meinannut saada mitään jalkojen alle, koska en hahmottanut missä seuraava rappunen oli. Santtu tarrasi mun käteen ja mä sain jotenkuten mun tasapainon takaisin ja jotain kovaa jalkojen alle.

Mä katsoin eteenpäin nähdäkseni, kuka mua tönäisi. Se ei selvästikään ollut mikään vahinko.

"Siis mikä ton muijan ongelma on?" kuulin Santun kiukkuisen äänen mun vierellä. Katsoin samaan suuntaan jonne se katsoi. Yksi tyttö vilkaisi meitä nopeasti ja kääntyi sitten jatkamaan matkaa heilauttaen hiuksensa olkansa yli. Se oli Milla.

"Ei noin vaan voi tehdä", Santtu oli edelleen kiukkuinen. Mä lähdin kiskomaan sitä kohti ulko-ovea. Mä en halunnut, että joku opettaja rupeisi vielä kaiken lisäksi valittamaan meille tien tukkeena seisomisesta.

"Pitäis hei vähän ajatella muitakin ihmisiä", poika vieressäni puhisi edelleen päästyämme pihalle. Kiedoin takkia tiukemmin ympärilleni. Tänään tuntui jotenkin erityisen kylmältä. Siirtelin kengän kärjelläni maassa olevia kiviä.

"Ota nyt ihan rauhassa", kehotin, "juttu meni jo ohi. Sille ei voi enää mitään". Tottahan se oli, mietin, sille ei voinut enää mitään. Vahinko oli jo tapahtunut ja mun vain piti pitää mahdollisimman matalaa profiilia. Ehkä Milla ei enää jossain vaiheessa muista mun olemassa oloa, toivoin. Santtu kohautti olkiaan, mutta jatkoi mutinaansa.

Mä katselin ympärilleni. Porukka seisoi hytisten ulkona. Seurasin katseellani meidän yhtä miesopettajaa, joka opetti uskontoa. Se käveli ympäriinsä kokoontumispaikalla ja tervehti tyyliin jokaista opiskelijaa. Välillä se jäi juttelemaan jonkun kanssa. Sen nauru oli aika kovaääninen. Miesopettaja oli aina pirteä ja se selitteli aina omista kokemuksistaan. Oli se myös hyvä opettaja ja monet tykkäsivät siitä. Huokasin taas varmaan miljoonannen kerran saman päivän aikana. Olisipa helppoa olla noin iloinen.

~~~~~~

Onko joku käynyt katsomassa uuden Ihmeotukset tai Johnny English elokuvan? Jos niin, mitä mieltä olet?

Muistakaas juoda vettä, varsinkin jos olette flunssassa!!