Messed up

Jouluja

Lola huitaisi Santtua keittiöpyyhkeellä.

"Eihän meille jää mitään leivottavaa, jos sä syöt kaiken taikinan", tyttö tiuskaisi kärsimättömänä. Mikael pyöritteli silmiään. Se asetteli muottia tarkasti kaulitun piparitaikinan päälle. Meidän touhu oli oikein idyllistä. Lola oli laittanut joululauluja soimaan taustalle ja me tehtiin pipareita ja joulutorttuja.

Mikaelin mukaan joulu oli niiden perheen suosikkijuhla. Mä itse en taas oikein välittänyt siitä. En jaksanut sitä hössötystä ja ainaista iloisuutta. Äiti aina yritti järjestää meille mahdollisimman tunnelmallisen joulun. Joka vuosi me kuitenkin keksittiin aina jossain vaiheessa aattoa jokin turha riidan aihe ja kinasteltiin siitä. Sellaista se oli meidän sisarusten kesken. Me rakastettiin toisiamme, mutta jouluisin kaikkien tunteet olivat jotenkin aina niin pinnalla.

Mä seurasin hetken Lolan ja Santun leikkisää kinastelua. Se päättyi hetken kuluttua suudelmaan. Ne varmaan päätyisivät harrastamaan seksiä jonnekin, mietin, ei olisi ensimmäinen kerta. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja me jatkettiin leivosten tekemistä. Lola hyräili musiikin tahdissa.

Lopulta kaikki viimeisetkin piparit oltiin saatu uuniin ja Santtu söi tyytyväisenä taikinan rippeitä. Lola alkoi lämmittämään sokerikuorrutetta, jotta me voitaisiin koristella leipomuksiamme, ja Mikael siivosi. Mä yritin jotenkin auttaa, mutta eipä siitä paljoa hyötyä ollut. Sisarukset hääräsivät keittiössä niin sulavasti, että arvelin niiden laittaneen yhdessä ruokaa useammankin kerran.

Koristelun jälkeen huomasi selvästi, kuka oli minkäkin koristellut. Se oli yllättävän vaikeaa, enkä suoraan sanottuna ollut mikään luonnonlahjakkuus hommassa. Lola koristeli omansa tyylikkäästi ja minimalistisesti, Mikael teki jokaiselle koiran ja kanin muotoiselle piparille kasvot ja mun omissa sokeritökötti oli sellaisina kamalina möykkyinä, joista ei saanut mitään selvää. Santtu ei koristellut ollenkaan. Se vain söi makeaa kuorrutetta ja sai uuden iskun keittöpyyhkeestä.

Tämän jälkeen Lola pakotti meidät kaikki katsomaan jouluista elokuvaa. Pariskunta kävi taistelua, jonka Lola kuitenkin voitti. Mä seurasin sivusta hieman huvittuneena ja Mikael pyöritteli taas silmiään. Se kävi lämmittämässä glögiä ja kantoi mukit meille kaikille olohuoneeseen. Seuraava puolitoistatuntinen aikana me juotiin glögiä, syötiin pipareita ja katsottiin jouluelokuvaa.

Santtu ja Lola istuivat sylikkäin sohvan toisessa päässä. Vilkuilin välillä niiden suuntaan ja tunsin kateuden piston. Olisin halunnut vetää Mikaelin samalla tavalla itseäni vasten, mutta en tuntunut voivan tehdä niin. Santtu ei vielä tiennyt meistä, mutta toisaalta se oli niin keskittynyt elokuvaan ja tyttöystäväänsä, ettei olisi varmaan huomannut, jos minä ja Mikael oltaisiin oltu kielet toistemme kurkuissa.

Mikael ojentautui laskemaan mukinsa matalalle sohvan edessä olevalle pöydälle ja sitten se hitaasti siirtyi lähemmäs mua. Sillä tuntui olevan samanlaiset ajatukset kuin mulla. Lopulta se oli niin lähellä, että saattoi laskea päänsä mun olkaa vasten ja tekikin niin. Hetkeksi mä jäykistyin paikoilleni jännittyneenä. Samalla mä olin tyytyväinen läheisyyteen, mutta mua myös jännitti muiden ihmisten läsnäolo huoneessa. Liikutin käteni hitaasti sen hiuksiin ja annoin sormieni levätä sen päänahkaa vasten. Santtu eikä Lola kumpikaan huomannut mitään. Hetken kuluttua rentouduin taas uudelleen ja pystyin siirtämään keskittymiseni takaisin elokuvaan.

Lopulta viimein elokuva oli ohi ja me saatettiin jättäytyä pois Lolan ja Santun seurasta. Lola tahtoi ulos ottamaan artsyja kuvia Instagramiin julkaistavaksi ja Santtu uljaana ritarina tietysti suostui prinsessansa pyyntöön. Mikael valitti keittiöön jäänyttä tiskivuorta ja sanoi meidän jäävän hoitamaan niitä. Ennen kaksikon poistumista ulkoilmaan Santtu katsoi mua vielä pitkään ja analysoiden. Se ei yleensä tehnyt niin ja nyt mä tunsin oloni epämukavaksi sen katseen alla. Se näytti haluavan sanoa jotain, mutta piti suunsa kumminkin kiinni. Sitten Lola raahasi sen ulos.