Messed up

Sekasin 2.0

Musiikin jytke tuli vastaan heti astuessani sisään taloon. Ulkolämpötila lähenteli nollaa ja oli jo todella pimeää. Heitin takkini rappusten kaiteelle ja potkaisin kenkäni kymmenien muiden joukkoon. Kävelin käytävää pitkin kohti olohuonetta, josta musiikki tuntui kuuluvan. Lipastoon nojaili kaksikko, joka melkeinpä söi toisiaan. Alkoholin ja hien haju kohosivat nenään.

Olohuoneen ovella musiikki soi vielä kovempaa. Porukkaa keinui Alman biisien tahdissa. Käännyin kannoillani ja lähdin keittiöön.

"Heeeei!" Santtu huusi, "mä jo pelästyin, että sä et ole tulossa". Pojan kainalossa seisoi Lola muovikuppi kädessään. Tyttö vain nyökkäsi. Pariskunta oli päättänyt järkätä yllättäen vähän suuremman bileet Lolan ja Mikaelin luo. Niiden vanhemmat oli taas jollain työreissulla oman yrityksensä takia. Pari viestiä tietyille tyypeille ja talo oli heti täynnä. Kaikki tarvitsivat vähän biletystä tämän harmaan arjen keskelle.

Porukkaa hengaili keittiössä. Osa kävi siellä vain täyttämässä kuppejaan. Santtu oli suhteiden avulla hankkinut juomia ja osa porukasta oli tuonut niitä myös mukanaan. Santtu kaatoi sen omatekoista sekoitusta kuppiin ja ojensi mulle. Santun tietäen se tulisi olemaan tujua. Otin kumminkin kupin vastaan ja maistoin suullisen. Neste poltteli mun kurkkua ja sitten vatsaa. Oli hyvä, että olin syönyt ennen kuin lähdin kotoa. Muuten olisin aivan kännissä alta aikayksikön.

Santtu ja Lola jatkoivat juhliensa isännöintiä ja mä suuntasin takaisin olohuoneeseen. Biisit vaihtuivat ja jotkut innokkaat ja energiset tai sitten nyt jo juopuneet tanssivat innokkaasti. Porukan menoa oli hauska katsella. Jotkut yrittivät tanssia kuumia muotitansseja ja jotkut vain heiluivat miten sattui. Itse en perustanut tanssimisesta. Katselin mielummin sivusta ja join rauhassa.

Seinustalla seistessä aika kului, join kuppini tyhjäksi ja Santtu kävi heittämässä lisää juotavaa. Yritin tunnistaa paikalla olijoita. En tiennyt puoliakaan tyypeistä, jotka kiersivät ympäri taloa. Petri oli päättänyt jäädä kotiin. Se oli ihan viisas päätös. Mikael oli kertonut viettävänsä aikaa jossain muualla. Se ei pitänyt tällaisista väkijoukoista. Mua harmitti, mutta ymmärsin sitä kyllä. Santtu oli taas melkeinpä pakottanut mut osallistumaan.

Pian mä huomasin olevani jo hieman kännissä. Naputin jalallani hieman ja pää keinui musiikin tahdissa.

"Muru, säkin oot täällä!", innokas naisääni huokasi. Vilkaisin taakseni ollakseni varma, puhutteliko ääni mua. Tyttö pinkissä mekossa ja korkokengissä lähestyi mua hieman hoippuen. Se heilautti ruskeat pitkät hiukset olkansa yli.

"Hei, Jenni", sanoin, kun tyttö otti tukea mun kädestä.

"Sun täytyy tulla tanssimaan", se maanitteli. Pitkät tekoripset läpsyivät ja poskilla kimalteli meikki. Mä katselin tätä ja pudistelin päätäni. Vähän mä kyllä ihmettelin, miten se oli päätynyt tänne. Ne eivät oikeastaan olleet Santun kanssa kavereita, vaikka mä olinkin sen kanssa seurustellut.

Kappale kaiuttimissa vaihtui. Jenni nosti kätensä kasvoilleen dramaattisesti ja henkäisi.

"Sä tiedät, että mä rakastan Troyeta. Sun on pakko tulla", Jenni katsoi mua silmät suurina räpytellen. Koiranpentuilme oli sen vahvuus. Kieltämättä se näytti söpöltä, eikä mun päihtynyt mieleni pystynyt kieltäytymään.

"Okei", suostuin. Tyttö kiljaisi innoissaan ja veti mut mukaansa. Biisi oli hitaampi kuin aiemmat. Jenni nosti kätensä mun kaulalle. Mä laskin käteni sen kyljille ja vedin lähemmäs itseäni. Me heiluttiin paikallamme.

"Tiäthänsä, että sä oot tosi rakas, vaikka me ei olla yhessä", Jenni sanoi yllättäen itkuisella äänellä. Mä pyöräytin silmiäni. Jennin mielialat vaihteli kovaa vauhtia, kun se oli kännissä.