Messed up

Hiljaa

Mikael lähti ja mä jäin yksin. Haahuilin hetken alakerrassa ja päätin sitten mennä takaisin ylös. En mä kotona täysin yksin ollut. Ilona oli omassa huoneessaan. Mun varmaan täytyisi mennä juttelemaan sen kanssa niin kuin olin luvannut tekeväni. Kiipesin yläkertaan ja vedin syvään henkeä.

Koputin varovasti Ilonan huoneen oveen. Sen jälkeen mä astuin sisään ja vedin oven perässäni kiinni. Sisko makasi sängyllä pelaten jotain peliä puhelimellaan. Se laittoi pelin pauselle ja käänsi päänsä mua kohti. Sen kasvot syttyi heti, kun se näki mut. Kaipa se oli odottanut tätä hetkeä. Mä en niinkään ollut.

Mä kävelin sen huoneen poikki ja istuin hajareisin kirjoituspöydän tuolille niin, että selkänoja oli edessäni. Ilona laski puhelimensa kokonaan kädestään ja asettautui kuuntelemaan mua. Se hymyili innokkaasti ja sen kasvoilla oli odottava ilme.

"Mikael on aivan super söpö", Ilona henkäisi, kun en ollutkaan aloittanut vielä puhumaan. Se katsoi mua silmät loistaen ja mun olo muuttui rentoutuneemmaksi. Naurahdin. Sen jälkeen nyökkäsin.
"Onhan se", totesin.

"Mäkin haluan tutustua siihen", tyttö aloitti.
"Siitä mun pitikin puhua", keskeytin toisen ennen kuin tämä ehti edes aloittaa. Ei pitäisi päästää sitä intoilemaan liikaa. Vilkaisin ympärilleni huoneessa ennen kuin jatkoin. Tavaroita oli sikin sokin ympäriinsä ja reppu koulukirjoineen oli levinnyt keskelle lattiaa. Tuli ihan mieleen mun omat kirjat. Osa oli kyllä varmaan piilossa sängyn alla.

"Sä et saa kertoa kellekään tästä", sanoin tiukasti. Ilonan ilme muuttui pettyneeksi.
"Sä saat kyllä tavata sen ja viettää sen kanssa aikaa, mutta et missään nimessä saa kertoa kellekään, että me.. meillä on juttua", selitin.

"Ei edes äitille ja iskälle?" Ilona kysyi. Se nousi istumaan ja pyöritteli puhelinta kädessään. Yleensä me kerrottiin aina melkein kaikki asiat meidän vanhemmille, tai ainakin Ilona kertoi. Me muut jätettiin alkoholi kokeilut ja muu vähänkään hämärä kertomatta. Ei ihme, että sitä hermostutti. Se oli tottunut olemaan rehellinen. Se oli ollut tosi ahdistunut kavereidensa välirikon kanssa ja kertoi olleensa tosi helpottunut, kun lopulta kertoi totuuden.
"Ei varsinkaan niille. Mä kerron niille itse myöhemmin", sanoin. En ollut enää varma, oliko mulla oikeutta pyytää toiselta tällaista.
"Okei", se myöntyi hieman vastahakoisesti. Mä en kuitenkaan halunnut, että se puhuisi ohi suunsa. Halusin kaikin keinoin vältellä sitä keskustelua vanhempien kanssa, vaikka sen joskus varmasti joutuisin käymään.

"Miksei saa kertoa?" sisko kysyi yllättäen. Haroin hiuksiani ja käänsin katseeni muualle. Yritin keksiä jotain järkevää sanottavaa ja mahdollisimman nopeasti. Niin miksi ei? Ilona odotti mun vastausta.
"Koska mä en ole varma toimiiko tämä", yritin selittää. Ja koska vanhemmat ei välttämättä pidä siitä, että niiden poika tykkää jätkistä. Jätin sen kuitenkin sanomatta ääneen. Ilona oli niin ihanan suvaitsevainen kaikissa asioissa. Se oli ollut sellainen jo ihan pienestä lapsesta asti. Tietysti se hyväksyi kaikki mun valinnat, mutta en vain tiennyt, miten muiden tuttujen laita olisi.

"Kyllä mä uskon, että se toimii", Ilona sanoi. Oli kiva, kun ihmiset oli näin positiivisia asian suhteen, mutta mua kuitenkin pelotti. Melkein mikä tahansa pystyi menemään pieleen parisuhteessa. Ei ollut mitään estettä, ettei jokin menisi pieleen.

"Lupaathan sä kummiskin kertoa äitille ja iskälle pian?" Ilona jatkoi kyselyä.

"Kyllä", lupasin, vaikka se ei tulisikaan varmaan ihan pian toteutumaan. Sisko nyökkäsi hyväksyvästi. Keskustelu tuntui olevan ohi. Nousin seisomaan ja kävin sen sängyn luona pörröttämässä sen hiuksia. Se palasi takaisin puhelimensa pariin. Mä hipsin pois huoneesta lattian kirjakasaa väistellen ja menin omaani.

Siellä mä lysähdin sängylleni ja mietin hetken. Mulla ei ollut hajuakaan mitä tuleva, edes huominen, toisi mukanaan. Tavallaan se oli jännittävää, mutta tavallaan ahdistavaa.

Hetkellisesti mä olin kuitenkin iloinen. Mulla oli Mikael, ja Ilona ja Markus tukemassa mua. Sekä ehkä tällä kertaa oikeasti onnistuva parisuhde. Mun varmaan vain pitäisi yrittää olla yhtä positiivinen kuin Ilona.

~~~~~~

Kertokaa jotain muistoja teiän ripareilta (jos sen oote jo käyneet)! :)