Messed up

Neljäs kerta toden sanoo?

"Tuutko sä?" Santtu osoitti kysymyksensä Mikaelille. Poika valkoisine hiuksineen nosti päätään ja katsoi meitä muita. Se näperteli jotain puhelimellaan. Ilme oli mietteliäs ja välillä kulmat menivät kurttuun.

Me oltiin nelistään Santun luona. Se oli kutsunut enemmänkin porukkaa paikalle, mutta kaikilla muilla oli ollut jotain muuta menoa. Sitten se oli päättänyt yllättäen, että mehän lämmitettäisiin niiden pieni sauna. Me kaikki juuri ja juuri mahduttaisiin sinne.

"Ei, kiitos. Saunominen ei vaan oo mun juttu", poika vastasi ja me muut ahtauduttiin yksitellen Santun perheen asunnon saunaan. Olin tyytyväinen, että Mikael päätti jättää välistä. Mua häiritsi vähän jo se, että Lola oli myös saunassa. Yleensä me saunottiin vain jätkien kesken. Pienessä tilassa tuoksui jokin koivuhajuste. Minä, Santtu ja Lola ahtauduttiin pyyhkeisiin kääriytyneinä ylimmälle lauteelle. Santtu heitti heti reippaasti löylyä. Lämmin höyry nousi kattoon ja lämpö valtasi mun kropan.

Juteltiin taas vaan niitä näitä. Muisteltiin Santun kanssa joskus tehtyjä mökkireissuja, joilla oltiin saunottu. Lola ei käyttäytynyt ihan kamalasti mua kohtaan. Se oli ihan siedettäväkin. Se kuunteli ihan kiinnostuneena meidän muisteloita ja välillä se sanoi jotain väliin. Ehkä saunat saa sen rennoksi, mietin.

Heitettiin lisää löylyä ja juotiin meidän saunajuomia. Jonkin aikaa siellä istuttiin kuumassa ja pohdittiin syvällisiä. Sitten mulle kuitenkin tuli huono olo. Painoin pääni alas ja yritin pitää pahoinvoinnin poissa. Tykkäsin saunoa, mutta huono oli ongelma. Niin kävi aina. Hengittäminen tuntui vaikealta ja pyörrytti. Olisi tehnyt mieli käpertyä jonnekin nurkkaan sikiöasentoon.

"Mulle taitaa riittää", sanoin ja nousin varovasti seisomaan. Sitten hoipuin suihkuhuoneeseen. Astelin suihkun alle ja käänsin hanasta tulevan veden kylmälle. Olo alkoi pikkuhiljaa muuttumaan paremmaksi. Vesi virkisti. Ajatukset lähti taas liikkeelle. Mitähän Mikael mahtoi tehdä? Kai se oli edelleen puhelimellaan. En voinut itselleni mitään vaan mietin, mitäköhän sillä oli meneillään puhelimessaan. Viestittelikö se jonkun kanssa? Mutta mikä sen ilmeen tarkoitus oli? Joko se hymyili tyytyväisenä tai näytti pohtivalta.

Hieroin shampoot hiuksiin. Mä mietin. Ajattelin sitä, kuinka oltiin melkein suudeltu niiden kylppärissä ja sen jälkeen mun huoneessa. Aina joku oli tullut keskeyttämään. Tai ehkä se oli vain elämän tapa kertoa, että tästä ei tulisi yhtään mitään. Mä kuitenkin halusin suudella Mikaelia. Kaikki se, mitä mä muistin kännisekoilu illastani puolsi sitä, että sekin tahtoi, eikä se kertaakaan ollut juossut pakoon tai työntänyt mua pois. Tavallaan kaikki, mitä ajattelin tuntui niin epätodelliselta.

Peseydyin ja sen jälkeen astuin pois suihkusta. Vedin college housut jalkaan ja t-paidan päälleni. Hain keittiöstä lasillisen vettä ja hiippailin olohuoneeseen. Istahdin samalle sohvalle Mikaelin kanssa ja poika laski puhelimen kädestään. Join hitaasti vettä ja tuijotin televisiota, jossa pyöri jokin poliisisarja. Mun vielä märistä hiuksista tippui vettä mun paidalle. Pisarat muodosti tummempia läiskiä kankaalle.

"Olikos kivaa?" Mikael kysyi. Kohautin olkiani. Saunominen sai olon aina jotenkin väsyneeksi. Jalkoja heikotti vieläkin hieman. Poika toisessa päässä sohvaa hivuttautui lähemmäs mua ja oli laskemassa päätään mun olalle, kun kylpyhuoneen ovi rävähti auki. Sieltä astui ulos jollekin hihitellen Lola ja Santtu. Ne käveli olohuoneeseen toisiinsa nojaille.

"Mitäs te?" Mikael kysyi.

"Käydään tossa parvekkeella viilentymässä", Lola huikkasi kaksikon kävellessä olohuoneen läpi parvekkeen ovelle. Oven avautuessa kylmää ilmaa pääsi sisään. Karvat mun käsivarsien iholla nousi pystyyn. Olihan mulla päällä vain t-paita. Poika mun vieressä pysyi paikallaan. Mä olin vähän pettynyt, kun meidät tultiin taas keskeyttämään.