Messed up

Frendit

"Ensin me makoiltiin mukavasti siinä sängyllä", Santtu aloitti kertomuksensa. Se makasi nytkin selällään Petrin sängyllä ja heilutteli käsiään puhuessaan. Mulla oli fiilis, että tästä olisi tulossa dramaattinen tarina.

"Juteltiin, halailtiin ja-"

"Ei tarvi mennä liiallisiin yksityiskohtiin", Petri kommentoi väliin hymyillen. Se sai vastaukseksi vain keskarin noston.

"MUTTA SIIS. Oli mukavaa ja sillain. Sitten me nukahdettiin. Mä nukuin joku tunnin ja heräsin. Mutta sitte Lola vaan jatkoi nukkumista", Santtu selitti ihan vakavana. Se osasi olla aina välillä tosi dramaattinen. Muakin alkoi hymyilyttämään, mutta yritin olla nauramatta.

"Se vaan nukkui! Ja koska oltiin sylikkäin, se nukkui osittain mun päällä. Ja sitten mun käsi puutui".

"Mikset sä vaan herättänyt sitä?" Petri kysyi.

"Koska se nukkui! Se on tosi ihana nukkuessaan. Mä en halunnut herättää sitä", Santti selitti, "Mutta se oli tuskaa, kun mun käsi oli puutunut, enkä mä yltänyt edes mun puhelimeen". Nostin käden suuni eteen, ettei hiljainen hihittelyni paljastuisi. Pojan ääni oli vain niin surkea.

"Kuinka kauan se sitten nukkui?" mä kysyin.

"Ainakin kaksi tuntia sen jälkeen, kun mä heräsin", Santtu huokasi. Mä ja Petri revettiin viimein nauruun. Santtukin kuitenkin hymyili. Tavallaan mä tiesin tunteen. Mäkään en halunnut ikinä herättää Mikaelia, jos me nukuttiin yhdessä. Päiväunet oli kyllä yksi parhaista asioista.

"Mutta mites Petri boi?" Santtu kysyi. Me käännyttiin molemmat katsomaan sitä. Se istui sohvalla risti-istunnassa ja käänteli Wiin peliohjainta käsissään. TV ruudulla näkyi Mario Kartin valikko.

"Ei mitään ihmeellistä", Petri mutisi ja valitsi meille uuden pelin. Santtu nousi istumaan ja me jatkettiin hetki pelaamista.

"Mulla kyllä saattaa olla juttua yhden tytön kanssa", Petri ilmoitti yhtäkkiä kasuaalisti. Mä käännyin katsomaan sitä. Santtu ajoi Yoshilla alas sateenkaarisillalta ennen kuin kääntyi itsekin katsomaan Petriä suu auki.

Me oltiin kuin pikkutyttöjä. Me esitettiin Petrille varmaan miljoona kysymystä samaan aikaan ja tuskin yhdestäkään niistä sai mitään selvää. Petrillä ei usein ollut ketään. Se oli täydellistä poikaystävämateriaalia, mutta välillä se oli todella ujo.

"Sen nimi on Hilla", Petri kertoi. Me keskeytettiin taas pelaaminen ja alotettiin tentaaminen. Kumpikaan minä, eikä Santtu tietty tyttöä etukäteen. Ne oli tavanneet pari kertaa jossain koulun liikuntajutuissa. Hilla harrasti tanssia. Tyttö oli ottanut sitten Petriin yhteyttä ja nyt ne oli viestitelleet jo jonkin aikaa. Petri ei vaan ollut tahtonut tehdä siitä mitään isoa juttua. Me etittiin sen instagram ja täytyi sanoa, että tyttö oli kyllä aika nätti. Ne sopisi hyvin yhteen Petrin kanssa. Olisivat söpö pari. Ja me tietysti halutiin tavata se.

"Okei, okei. Nyt riittää tästä aiheesta", Petri ilmoitti nostaen kätensä pystyyn. Me jatkettiin taas jonkin aikaa pelaamista. Sijoituttiin aina jonnekin kärkisijoille, mutta Santtu ja Petri oli auttamatta parempia kuin minä. Ne oli pelanneet enemmän kuin minä ja olivat siitä kiinnostuneempia.

"Mites Karrin rakkauselämä?" Petri kysyi. Istuttiin hetki hiljaa ja keskityttiin peliin. Kaikki tuijotti ruutua. Mario Kartin musiikit soi hiljaa taustalla. Noh, olihan tolta kysymykseltä vältytty jo hetkeksi.

Kohautin olkiani. "Emmä tiiä. Ei meidän tarvii puhua siitä nyt", mutisin hiljaa. Petri vilkaisi mua ja kurtisti kulmiaan.

"Eli sulla on joku?" oli Santun vuoro kysyä. Kohautin uudelleen olkiani. Ahdisti.

Petri kuitenkin sai Santun huomion pois aiheesta ohittamalla tämän pelissä. Siihen aihe sitten onneksi jäikin.

Jatkettiin pelailua ja turhanpäiväistä läpän heittoa.

~~~~~~

Nyt sitten voitte kirjoittaa kunnon syväanalyysin siitä, mitä teille kuuluu. Tai edes vähän lyhyemmän jutun 😂💖