Love makes Toxicity| vkook

Part 7.

Olen peloissani.
Baekhyun tekee kaikkea vuokseni. Sanoi kerran kuolevansa vuokseni..

Istuin Baekhyunin sängyn reunalla kun tuo nukkui.
Huokaisin..
"Baekhyun..." Huokaisin ja asetin käteni tuon vatsan päälle. Kuiskailin jotain positiivisia asioita vaikka tiesin tuon kuulevan. Ikinä en häntä ole kehunut kasvotusten.
"Taehyung..." Baekhyun avasi suunsa.
"niin.." Kysyin nyyhkyttäen.
"älä itke...mikään ei oo sun vika" Hän sanoi.
"teet koko ajan jotain mun puolesta! Millä perusteella tää ei oo mun vika ku sä olisit voinu kuolla..." Sanoin ja pyyhin kyyneleeni hihaani.
"Tae.. oot mulle ku pikkuveli, haluun suojella sua. En haluu et sulle tapahtuu mitään saman tapasta mitä mulle tapahtu" Hän sanoi.
"älä muistutua siitä" Sanoin.
"Se pelko jonka tunsin sillon on edelleen mussa. Lupaa mulle, et suojelet Jungkookia sillä se on vasta viisitoista" Baekhyun sanoi.
"Tää kuulostaa siltä et kuolisit?!" Kysyin huutaen.
"Taehyung...mun olis varmaa aika lähteä" Tuo kuiskasi. Kyyneli alkoi valua pitkin poskiani. Katsoin vanhempaa silmiin ja tunsin kuinka peitto kastui.
"S-sä et voi jättää mua. Et sä vaan voi nyt lähteä ku kaikki on hyvin?!" Huudahdin.
"En jaksa. Mun vartalo ei enää kestä vammoja, kipuja ja pelkoa. Joutuisin vankilaan kuitenki" Hän sanoi.
"B-baekhyun" Sanoin itkien vain enemmän. Ovi aukesi ja aloin itkeä kun huomasin Chanyeolin huolestuneen ilmeen. "Baekhyun??" Chanyeol kysyi ja käveli luoksemme.
"Mikä on??" Hän kysyi.
"B-baekhyun..." Kuiskasin. Chanyeol kääntyi Baekhyunin puoleen jolla oli jo silmät kiinni.
"Baekhyun!!" Huudahdin ja aloin halata vanhempaa itkien yhä enemmän ja enemmän.
"B-baekhyun herää?! Kulta herää" Chanyeol sanoi ja yritti herätellä Baekhyunia huolestuneena.
"Baekhyun älä jätä mua! Mä rakastan sua" Sanoin ja pian päässäni kävi jotain.

Ensimmäinen ihminen jota oikeasti olen rakastanut yli viisi vuotta.

________

Istuin sohvalla kädet polvissa. Katsoin ikkunasta ulos ja aamusta oli kulunut noin kaksi tuntia. Itkin edelleen. Kyyneliä vain valui poskiani pitkin.
"T-taehyung?" Jungkook kysyi ja käveli luokseni eteisestä. Tuo oli ollut ostoksilla ja palasi takaisin.
"miks itket?! Mitä on tapahtunu?" Tuo kysyi ja asetti kätensä olkapäälleni.
"B-baek on kuollu" Sanoin nyyhkyttäen ja ääni täristen.
"s-siis mitä?!" Jungkook huudahti.
Hän halasi minua ja itkin vain enemmän. Miten näin voi käydä?!

"a-ai sen eilisen takia?!" Jungkook kysyi istuen viereeni.
"k-kai...se vaa sano mulle e-et se ei enää jaksa tätä." Sanoin nyyhkyttäen. Painoin kasvoni käsiini ja tunsin Jungkookin lämpimän halin.
Se rauhoitti hieman..Jos Jungkook ei olisi täällä, tai jos en olisi koskaan tavannut häntä mulla ei olisi enää mitään. Chanyeol on ystäväni mutta ei tue minua samalla tavalla kuin Baekhyun teki.

"Hautajaiset pidetään kolmen päivän päästä" Chanyeol sanoi astuessaan olohuoneeseen. Tuo oli itkenyt. Tietenkin, Baekhyun oli tuon kihlattu...

"M-mä oon niin pa...pahoillani.." Sanoin.
"Tae, tää ei oo sun vika. Baekhyun oli kokenu niin paljon..kerron sulle sit ku oot valmis" Chanyeol sanoi.
"kerro mitä?!" Kysyin.
"tule" Hän sanoi lähtien yläkertaan.

________

"Ku olit laitoksessa, samana päivänä ku Jungkook tuli sinne. Nii Baekhyun oli velkaa rahaa yhelle porukalle. Tiiät, humeet...ja sen maksun jälkeen Baekhyunia pahoinpideltiin." Chanyeol sanoi.

"miks kukaan ei kertonut?!!" Kysyin huutaen.
"Baekhyun ei halunnu kertoo" Chanyeol vastasi huokaisten.
"mut nyt on myöhästä, en voi enää halaa sitä tai sanoo sille et kaikki on ok?! M-miten helvetis oot noin rauhallinen?! Sun kihalttu pahoinpideltiin taas ja se kuoli äsken, mul ei oo ketään!" Huusin kovaa, itkin niin paljon. Silmiini sattui ja ääneeni myös. En meinannut saada henkeä.

"Taehyung rauhoitu nyt! Et saa henkee jos huudat" Chanyeol sanoi ottaen minusta kiinni.
"ä-älä koske" Sanoin ja riuhdoin itseni irti. Jungkook juoksi huoneeseen ja pysähtyi kauemmas kun huomasi tilanteeni.
"J-jungkook" Sanoin ja käännyin nuoremman puoleen. "Taehyung rauhoitu! Älä itke, et saa koht henkeä" Hän sanoi ja halasi minua.
Hengittelin ja halasin häntä takaisin.

________

Istuin huoneeni lattialle sängyn takana.
Hengittelin ja huokailin sillä tunsin sen rauhoittavan. Sydämeni hakkasi edelleen lujaa mutta ei onneksi niin pahasti.
Paitani kaulus oli märkä kyynelistä ja silmäni varmasti punaiset.

Ovi aukesi mutta en vaivautunut katsomaan.

Ovi meni kiinni ja kuulin askeleet tulevan kohti sänkyäni.

"Taehyung.." Jungkookin lempeä ääni kuiskasi. En katsonut.
"kaikki järjestyy...mä oon täällä" Jungkook sanoi. "Mä lupaan etten lähe sun rinnalta minnekkään" Hän sanoi ja tuli istumaan viereeni lattialle kädessään valokuva.
Katsoin valokuvaan ja se oli se sama kuva mikä hänellä oli laitoksessa kaapin ovessa.
"kuka se on" Kysyin.
"mun veli.." Hän sanoi. "Se kuoli ku olin kakstoista." Hän sanoi.
Nielaisin ja katsoin vain valokuvaa.
"m-mihin.." Kysyin.
"vakava pahoinpitely" Jungkook sanoi.
Sydämeni alkoi hakata lujemmin kun ajattelin Jungkookin tilannetta. Kaksitoista vuotiaani saa tietää että oma veli on pahoinpidelty.

"anteeks" Sanoin.
"oon pikkuhiljaa hyväksyny et niin kävi...ei sille voinu mitään" Hän sanoi.
"anteeks..et oon tälläne paska joka itkee vaik mun pitäis olla vahva" Sanoin.
"Taehyung...kaikki saa itkee, munkaa sun ei tarvii teeskennellä ettei itketä." Hän sanoi ja otti kädestäni kiinni. Pieni hymy tuli huulilleni.

Anteeks sekava osa:/