Love makes Toxicity| vkook

Part 38.

«Time skip, siihen kun Jungkook pääsee pois»
-
-
-
-
-
-

Tätä olen odottanut, että pääsen pois.
Tae sanoi tulevansa sairaalalle niin pian kuin mahdollista.
Nousin ylös sängystä pitäen kiinni kyljestäni, en kuitenkaan liian tiukasti. Olen toipunut itseni mielestä hyvin, vaikka tietenkin se sattuu kun tekee äkkinäisiä liikkeitä,

Oveen koputettiin. Käännyin nopeasti odottaen sen olevan Taehyung.
"Jungkook?" Yugyeomin ääni kuului. "Tuu vaa" Sanoin. Tuo aukaisi oven ja tuli sisään.
"Ihana nähä sut pystyssä" Tuo naurahti ja halasi minua hennosti.
"Hah outoo olla pystyssä" Vastasin hymyillen.

"Mis Tae?" Tuo kysyi. "Tulossa kai...tai sit se ei tuu" Sanoin. "Tottakai se tulee" "Höpsö" Tuo hymähti.

Samassa oveen koputettiin toisen kerran.
Katsoin Yugyeomia silmiin, en saanut suutani auki kun ajattelin Taehyungin olevan oven takana. "Sisään" Yugyeom sanoi.

Sieltä hän tuli, suloiset vaatteet päällään.
Jäin seisomaan paikalleni kun Yugyeom vain hymyili vieressä.
Taehyung käveli hitaasti eteeni sanoen "Mulla oli sua ikävä". Halasin häntä välittämättä haavastani.
Pääni tuon olkapäällä, ja tuon kädet alaselälläni.
"Mulki sua.." Kuiskasin.
Tuo irtautui katsoen minua silmiin. Poskeni punoittivat ja huuleni olivat kuivat. Onneksi Taehyung korjasi asian yhdistämällä huulemme.

"Noniiin viedään Jungkook nyt kotiin ja voitte jatkaa tota rakastelua sit siellä" Yugyeom naurahti. Punastuin irtautuen vanhemman huulista. "Mennääs sitte" Taehyung hymähti.

Astuimme ulos huoneesta, Taehyung vaihtoi pari sanaa hoitajan kanssa. Ihankuin joku "huoltajani".
Lähdimme sitten ulos sairaalasta. "No pärjäätye varmaa kahestaan" Yugyeom naurahti. "Joo ehkä" Hymähdin. Yugyeom halasi mua vielä ja lähti omalle autolleen.
Minä menin sitten etupenkille Taehyungin viereen.
Taehyung käynnisti auton ja lähdimme sitten.
.
.
.

"No...mitä sä teit siel ulkomailla" Kysyin kiusallisesti.
"Olin vaa. Enimmäksee mietin sua, ja meijän tulevaisuutta" Tuo sanoi.
"Oho sä oot miettiny jo tulevaisuuteen" Naurahdin. "No joo, ja noita asunto asioitaki oon miettiny" Tuo sanoi.
"No minne me mennää?" Kysyin.
"Löysin meille kämpän. Vähä kauempaa."
"Haluun asuu sunkaa, mut tiiät et jos oon laitokses nii se ei onnistu" Sanoin.
"Ei ne voi pitää sua laitokses just ku sua on ammuttu? Mä pidän susta huolen ok" Tuo sanoi. Hymähdin vain vastaukseksi.

________

Parin tunnin ajamisen jälkeen saavuimme vieraan omakotitalon pihaan. Se oli ulkoapäin valkoinen ja jotkut yksityiskohdat olivat harmaita.

Astuin taloon.
Eteinen oli tilava jonka jälkeen pääsee eteen päin olohuoneeseen ja yläkertaan, tai oikealle keittiöön. Yläkerrassa oli kaksi makuuhuonetta, mutta tottakai mä ja Taehyung nukutaan samassa huoneessa.

"M-miten sä?! MISTÄ sait rahaa tälläseen?!" Huudahdin.
"Mulla on keinoni" Taehyung hymähti.
"Mitä hittoa?! Tää on upee" Sanoin ja halasin vanhempaa. "Hyvä et tykkäät" "Poliisit ei voi löytää meit täältä" Tuo sanoi.
"Hyvä, tää on ihana" Sanoin ja juoksin yläkertaan.
Katsoin molemmat huoneet läpi, isompi olisi meille molemmille. Pienempi huone taas..no jos Taehyungille tulee vauvakuume tai jotain.

Taehyung kapusi yläkertaan tullen viereeni. "Ostetaa vaa huonekalut nii täst tulee meijän näkönen" "Paitsi ostin jo sängyn, iha vaa et voidaan nukkuu" Tuo hymähti.
Nyökkäsin nopeasti. "Tietääkö Namjoon missä me ollaan?" Kysyin.
"Ei. Ja hyvä niin" Tuo vastasi.
Huokaisin ja laskin reppuni alas. Ei mun repussa mitään muuta oo ku koulu kirjat, kaikki vaatteet on laitoksessa...
"Mistä saan vaatteita?" Kysyin. "Kaupasta" Tuo vastasi.
"Jaahas, tai sit otan sun vaatteet" Sanoin virnistäen. Tuo kääntyi ja katsoi minuun pilke silmäkulmassa.
"Kummat vaatteet. Mun matkalaukuissa olevat, vai mun päällä olevat" Tuo virnisti. Kävelin hitaasti vanhemman eteen avaten yksitellen tuon paidan napit. "Aattelin ettet tarvii näit vaatteita jotka on sun päällä" Sanoin matalalla äänellä.
"Taidat olla kyl oikeessa" "Mut Jungkook sä olit just sairaalassa. Mun pitää olla rauhallinen sunkaa" Tuo sanoi.
"No joo tiiän. Mut voinha mä aina olla päällä?" Virnistin. Vanhempi katsoi minua silmät pyöreinä hämmästyksestä. "Hei olin sairaalassa yksin, ja ku mä näin sun ig kuvan nii arvaa alkaaks mua pane-"
"Voi sua, oot ollu nii kauan ilman mua vai?" Tuo virnisti. Virnistin ja vedin tuon paidan pois.

Miten joku voi olla näin hyvännäkönen excuse me-