Part 62.

689 63 8
                                    

Taehyung alkoi olla kärsimätön. Leikkaus oli jo ohi mutta Jungkookia ei saanut käydä vielä katsomassa.

"Miks en voi mennä?!" "Lupasin sille olla siellä enneku se herää" Taehyung tuhahti.
"Hyvä on. Mene sitten mutta vain sinä" Hoitaja sanoi ja päästi Taehyung huoneeseen.
Taehyung käveli Jungkookin sängyn viereen ja vilkaisi tuon rintakehää.
"Onks sil ny kaikki hyvin?" Taehyung kysyi.
"Kyllä" Hoitaja hymähti.
"Eli Jungkook voi elää taas normaalisti??" Taehyung kysyi.
"Mennään päivä kerrallaan" Hoitaja sanoi ja lähti ulos huoneesta.

Taehyung istuin alas ja katseli poikaystäväänsä.

Taehyung pov

Haluaisin että nuorempi herää. Pelottaa vaan kertoa Jiministä...
Jungkook murtuu...

Yoongi ja Hoseok astuivat sisään.
"Onks se hereillä?" Hoseok kysyi. Pudistin päätäni.
"Mitä hoitaja sano?" Yoongi kysyi.
"Et Jungkook on terve" Sanoin.
"No hyvä. Pitää vaa venaa et se herää" Hoseok hymähti. "Miten me voidaan sanoa sille et Jimin...teki mitä teki" Huokaisin.
"Pakko Jungkookin on saada tietää" Hoseok sanoi. Nyökkäsin ja otin Jungkookin käden omaani.

Ovi aukesi. Junghyun.

"Hyvä ku tulit" Sanoin.
"Kuulin sydämen vaihdosta..onks sil ny kaikki ok?" Junghyun kysyi astuen lähemmäksi. Nyökkäsin.
"Kuka ikinä luovuttikaa sen sydämen on enkeli" Junghyun sanoi ja silitti Jungkookin poskea.
"Jimin.." Huokaisin.
"Siis se blondi joka oli koko ajan sun tukena??" Junghyun kysyi. Nyökkäsin.
"M-miks?! Miten se uhras ittensä mitäh?!" Junghyun kyseli hämmästyneenä.
"Se teki sen siks kosk se tykkäs Taehyungista...ja Jungkook on Taehyungille tärken asia joten" Yoongi huokaisi.
Junghyun vilkaisi minua sitten Jungkookia.
"Oon ilonen et Jungkook on löytäny noin hyvän poikaystävän" Junghyun hymähti. Hymähdin takaisin ja pian hoitaja tuli ilmoittamaan että ne jotka ei ole omaisia joutuvat lähteä.

Yoongi ja Hoseok lähtivät. Junghyun istui viereeni ja tuli kiusallinen hiljaisuus.
"Mitä aattelit tehä sit ku Jungkook on parantunu" Tuo kysyi.
"Me muutetaan..kauas" "Et saadaa elää rauhassa ilman vaaroi" Sanoin.
"Kuulostaa hyvältä" Junghyun huokaisi.

"Tota..haluutko kahvii jos käyn hakee?" Junghyun kysyi.
"Jos viittit" Hymähdin. Tuo nyökkäsi ja lähti pois. Siirryin lähemmäksi Jungkookin sänkyä kunnes tuo avasi silmiään hieman.
"Jungkook??" Kysyin. Tuo käänsi päänsä katsoakseen minuun ja räpäytti silmiään pari kertaa. "Oot kunnossa" Hymähdin.
Tuo vain katsoi ympärilleen. Silitin tuon poskea ja Jungkook katsahti minuun hieman hämmästyneen näköisenä.
"Pystytkö puhua?" Kysyin. "Tai siis..ei sun tietenkää oo pakko. Älä rasita ittees" Korjasin nopeasti.
Jungkook puristi kättäni "Kenen...sydän mulla on" Tuo kysyi.
Nielaisin..
"Jungkook..parempi et kerron sit ku oot paremmas kunnos" Sanoin. "O-onks se..Jiminin.." Tuo kysyi.

Käänsin pääni pois.

"Kuulitko sä.." Kysyin.
"..vaik olin just leikkauksessa se ei tarkota...etten kuulis teitä" Tuo sanoi.
"Oon pahoillani et sait tietää näin.." Huokaisin.
"S-se on siis totta?" Tuo kysyi.
Nyökkäsin varovasti.

"M-miks..?!"
"No...Tiiät et Jimin tykkäs musta..ja Yoongi ajattelee et Jimin pelasti sut koska se haluu et mä olisin onnelline" Huokaisin.
Jungkook ei vastannut.
"Sul on nyt kaikki hyvin. Ja..Jimin on ny osa sua.." Huokaisin.
"Mua ei kiinnosta onks mulla kaikki hyvin?! Miks Jimin...teki sillee?! Ngh-" Tuo vingahti.
"Jungkoon rauhotu! Sua sattuu" Sanoin.
Junghyun tuli takaisin huoneeseen ja kun huomasi Jungkookin hereillä tuo kiiruhti lähemmäs.
"Jungkook?? Miten sä voit!?" Tuo kysyi.
"En tiiä" Jungkook vastasi.
"Se on vähä..pois tolaltaan" Huokaisin. "Siis kerroitko??" Junghyun kysyi vihaisesti.
"Se kuuli iha ite ku puhuttii" Tuhahdin.
"Jungkook ajattele tätä hyvänä asiana" Junghyun sanoi.
"Hyvänä..?! Mun ystävä uhras oman elämän mun takia" Jungkook tuhahti.
"Sun pitää vaa hyväksyy se" Junghyun sanoi. Silitin peukalollani Jungkookin kättä kunnes Jungkook vetäisi kätensä pois.

"Junghyun voitko mennä hetkeks pois..haluun puhuu Jungkookin kaa" Sanoin. Junghyun nyökkäsin ja lähti laittaen oven kiinni.

"Se ei oo mun syy et Jimin teki näin" Sanoin vakavasti. Jungkook käänsi päänsä pois etten näkisi tuon kasvoja.
"Tulit just leikkauksesta ja nyt kiukuttelet mulle??" Tuhahdin. "Anteeks et oon huonol tuuleel tietyistä syistä" Jungkook vastasi.
Pyöräytin silmiäni.
"Ymmärrän sua. Arvaa kuinka murtunu Yoongi oli" Sanoin.
Tuo ei vastannut.
"Selvä. Voit miettii tätä rauhassa. Lähen kotiin" Sanoin kylmästi. Omatuntoni alkoi heti kolkuttaa tuon luseen jälkeen.

"Anteeks.." Jungkook huokaisi kun nousin ylös.
"Anteeks mistä" Kysyin haluten selvennystä nuoremmalta.
"No anteeks et tiuskin taas.." Tuo sanoi.
"Ei mitään. Tää on meille kaikille vaikeeta usko pois" Sanoin.
"Se Jiminin kirje..." "Se loppu osa..tarkottiko Jimin mitä se sano" Jungkook kysyi. Olin hetken hiljaa yrittäen miettiä mitä vastata.
"Se kihloihin meneminen.." Tuo tarkensi.
"..luuletko et haluut munkaa kihloihin" Tuo kysyi. Käänsin tuon pään niin että voisin katsoa tuota silmiin. "Tottakai haluun" Sanoin.
Tuo punastui hieman.
Painoin huuleni varovasti nuoremman omille.

"Voidaa tehä uus ja parempi alku meijän suhteelle. Muutetaan jonnekki rauhalliseen paikkaan" Sanoin.
Tuo hymähti vastaukseksi ja suutelin tuota vielä kerran.
"Mun pitää nyt mennä" "Tuun huomen taas" Hymähdin. Tuo nyökkäsi varovasti.
"Rakastan sua. Muista se aina" Sanoin.
"Samoin.." Tuo hymähti. Nousin ylös ja lähdin ulos nuoremman huoneesta.
"Kaikki hyvin?" Junghyun kysyi. Nyökkäsin ja kävelin yhden hoitajan luokse.
Kerroin että Jungkook on herännyt ja lähdimme sitten Junghyunin kanssa pois sairaalasta.

Love makes Toxicity| vkookWhere stories live. Discover now