Love makes Toxicity| vkook

Part 21.

Pov Jungkook

Taehyung laittoi puvun ylleen ja katsoi itseään peilistä. Namjoon oli olohuoneessa odottamassa ja minä autoin tuota sitomaan kravatin.
"Etkö oikeesti osaa" Naurahdin ja menin tuon eteen auttaen häntä.
"Miks mä osaisin laittaa kravatin ku en oo ikin sellast käyttäny" Tuo kysyi. Tajusin että vanhempi katsoi minua koko sen ajan kun laitoin tuon kravattia mutta en välittänyt.
"Noni" Sanoin.
"Et...oikeesti haluu mua mukaan?" Kysyin.
"No haluun...tottakai haluun. Mut Chanyeol.." Tuo sanoi.
"Chanyeol ei haluu mua sinne?" Kysyin ja istuin sängylle.
Tuo nyökkäsi.
"Jaa" Huokaisin.
"Mut mun pitää mennä, pysy kotona ok? Ja et juo okei?!" Tuo tuhahti.
"No en en" Sanoin.
Tuo lähti ulos huoneesta ja jutteli hetken Namjoonin kanssa. Ulko-ovi meni kiinni eli olin yksin...

Baekhyun ei minulle tuttu ollut enkä ehtinyt edes tutustua. Sen tiedän että hän oli Taehyungille tärkeä.
Huokaisin syvään ja nousin sängyltä.

Kävelin ulos huoneesta ja laitoin kengät jalkaan. Takin ja avaimet takin taskuun. Sujautin kännykkäni farkkujeni takataskuun ja lähdin ulos välittämättä siitä mitä Taehyung sanoi. Suljin oven ja menin hisseille.

-
-
-
-
-
-

Kävelin ulos hotellista hämärälle kadulle. Oli sateinen päivä joka oli rasittavaa. Kaikissa leffoissakin on aina sadetta kun on aihetta surulle.
Kävelin kädet taskuissa tyhjää pikkukujaa pitkin katsomatta eteeni jolloin ohitseni käveli pari mies puolista henkilöä, näin ainakin oletin?
En tietenkään välittänyt sanasta "väistä" vaan nuo kaksi idioottia tönäisivät minua olkapäästä. En välittänyt jonka seurauksena he pysäyttivät minut.

"Ei kanttis tönii tuntemattomii huh?" Poika sanoi.
"no anteeks" Sanoin katsomattakaan heihin.
"Kato mua ku puhun sulle penikka? Jos sä tönit nii me tönitää takas pahemmin" Poika sanoi.
"Oon pahoillani et hipasin sun olkapäätä, eihän siitä tarvis tehä numeroa?" Kysyin.
"turpa umpee" Toinen poika sanoi tönäisten minut kivistä seinää päin.
Vinkaisin.
"Okei tää onki heikko kaveri, minkä ikäne?" Poika kysyi.
"eh...15" Sanoin.
"Hahha täst tulee hauskaa" Poika sanoi. He näyttivät kakskymppisiltä nyt kun katsoin heitä.

Toinen poika veti ranteestani minut asfaltille ja tuli päälleni alkaen hakata minua joka paikasta. Olin niin heikko enkä kyennyt tekemään mitään..
Kylkiini sattui kun tunsin nyrkin iskun luissani. Nenäni vuosi jo verta.
He nostivat minut ylös tönäisten minut jotain kaidetta päin jolloin pääni kolahti siihen ja kaaduin maahan. Otsastani vuosi verta..tunsin sen.
Itkin ja tärisin kuin pikku lapsi, mutta se oli vain liikaa keholleni.
Olen käynyt joo salilla mutta mitä se hyödyttäisi kun en voisi satuttaa kärpästäkään.

Poika kyykistyi eteeni ja nosti leukani.
"Poika on sentään parisuhteessa eikö vaan?" Tuo kysyi katsoen kaulaani, varmaan Taehyungin tekemät jäljet edelleen.
Nyökkäsin heikosti.
"Säälittävä, kuka haluis jonkun kaa joka ei osaa edes puolustautua" Poika naurahti potkaisten minua leukaan.
"M-menkää p-pois! Jättä-äkää mut r-rauhaan!" Huudahdin itkien.

Vielä yksi nyrkin isku poskeen ja he lähtivät.
Hyvä Jungkook olisit vaan pysyny sisällä. Taehyung suuttuu ja huutaa mulle niinkuin joka kerta jos teen jotain väärin. Itkin ja kyyneliä vain valui. Satoi vain enemmän ja vaatteni olivat märät. Heikosti yritin ottaa puhelintani taskusta ja soitin Taehyungille vaikka tuo olikin hautajaisissa...

"Jungkook mulla on kiire"
"T-taehyung m-muhun sattuu.." Itkin.
"mitä?? Miks mihin?!"
"Kaks...j-jotain poikaa h-hakkas mua"
"E-en pääse ylös mua sattuu ja vu-vuodan verta!"
"Jungkook koita kestää hetki oo vahva! Tuun sinne mis oot??"
"H-hotellin vieressä oleval pikkukujalla"
"Odota siinä koita mennä jonnekkin suojaan ja oo vahva nyt!"

Taehyung lopetti puhelun. Ole vahva nyt Jungkook kerrankin elämässäsi.
Nousin ylös istumaan tiilistä seinää vasten katos pään päälläni. Olin märkä ja likainen. Sattui kaikkialle...

———

"Mä käskin sun pysyä sisällä eikö vaan?!" Taehyung huudahti laittaen viltin ympärilleni kantaen minut autoon.
"No? Aijotko vastata?!" Tuo tuhahti. Arvasin että tuo suuttuu.
"En pysty puhua! Muhun sattuu ja on kylmä! Mun huuli repes en voi puhua Taehyung" Huudahdin ja tuo tuli ajajan paikalle käynnistäen auton.
"Miksi Jungkook miksi?! Mä sanoin et pysy sisällä oot just sellane jonka kaikki haluu kohteeks" Tuo sanoi.
"En haluu olla yksin kotona" Sanoin.
Tuo huokaisi.
"Jungkook jos olisit pysyny kotona nii mun ei olis tarvinnu lähtee hautajaisista" Tuo sanoi.
"Järkätkää mulle hautajaiset" Sanoin hiljaa ja kyynel tipahti poskelleni.

"Jungkook...en oo vihanen..vaan pettyny ettet enää tottele mua" Tuo sanoi.
"Oonko lemmikki" Tiuskaisin ja äänen sävyni muuttui itsestänikin oudoksi.
"Kookie..."
"Oon kyllästyny! Jungkook älä tee sitä älä tee tätä pysy kotona blaa blaa! Mua sattuu ja mut hakattiin! Mun pää kolahti kaiteeseen ja naama iha ruhjeilla, yks vaa selittää et olisit pysyny kotona" Tuhahdin ja käänsin katseeni ikkunaan. Taehyung pysyi hiljaa.

"Taas me riidellään" Tuo sanoi hiljaa ja käänsi katseensa tiehen.
"Anteeks et kaikki on aina mun syytä" Sanoin.
"Oot 15, ja sulle käy koko ajan kaikkee. Etkö ymmärrä et se ku sanon pysy kotona tarkottaa et haluun suojella sua?!" Tuo sanoi.
"Sun suojelu ei auta mua mitenkää! Ihan sama vaikka olisit tullu munkaa sinne kujalle nii ne olis hakannu sut" Sanoin kovaa. Huusimme vain toisillemme kunnes hiljenin ja itkin vain enemmän. Vihaan riidellä Taehyungin kanssa. Tuosta tulee itsepäinen ja pelottava.

"Siinäpä itket ei oo enää mun ongelma" Tuo sanoi jolloin sydämeni murtui. Itkin ääneen ja Taehyung huokaisi katsoen minua.
"Pitäskö mun vaa viedä sut laitokseen nii sul ei olis nii rankkaa" Tuo sanoi.
"Taehyung vihaan sua!" Huudahdin niin kovaa kuin pystyin.
Tuo säikähti huomasin sen. Vedin viltin pois päältäni ja käännyin pois päin Taehyungista.
En ole ikinä sanonut tuolle vihaavani häntä.

.
.
.
.
.

Matka oli hiljainen, koko matkan olimme ignooranneet toisiamme.
Pääsimme hotellin pihaan ja avasin oven nopeasti ja lähdin odottamattakaan vanhempaa sisälle.
Pääsin koti ovelle ja avasin sen. Taehyung tuli perässä laittaen oven kiinni ja minä menin vessaan ottaen paitani pois ja aloin putsata naamassani olevia ruhjeita. Selässäni oli myös naarmuja ja polvissani.

Tuli hiljaista kun pesin verta pois joten kurkkasin vessan ovelta missä Taehyung on. Kävelin makuuhuoneeseen ja tuo makasi sängyllä naama tyynyssä. Tuo itki.

"T-tae.." Kuiskasin.
Ei vastannut. Kävelin lähemmäksi ja istuin tuon viereen. "Taehyung?" Kysyin asettaen käteni tuon olkapäälle.
"M-mee pois Jungkook" Tuo sanoi.
"M-miks itket" Kysyin varovasti.
"Koska sä vihaat mua, mun sydän särky ja kyyneleet vaan tulee" "Mul ei oo mitään ilman sua" Tuo itki.
"E-en mä sua jätä..." Kuiskasin,
"Oon vitun paska, helvetin paska poikaystävä." Tuo sanoi.
"e-et oo..ollaan molemmat välillä lapsellisia" Sanoin huokaisten.
"Älä itke Taehyung muhun sattuu" Sanoin ja tuo nousi istumaan. Silmät oli punaiset.
"T-tae" Kuiskasin ja asetin käteni tuon poskelle.
Tuo katsoi haavojani ja itki uudelleen.
"Anteeks, en tottele ja oon ite itsepäinen" Sanoin.
"Mä harkitsin et vien sut laitokseen jo toisen kerran! Vihaan itteeni" Tuo sanoi. Halasin häntä ja silitin tuon hiuksia.
"Älä itke jooko" Kuiskasin.
Yhdistin huulemme ja se rauhoitti molempia hyvin paljon.