Love makes Toxicity| vkook

Part 23.

Pov Jungkook

Koulu oli päättynyt ja aamulla riitelimme Taehyungin kanssa. Miksi riitelemme niin paljon?? En ymmärrä meillä meni niin hyvin ja rakastan häntä...toivon että hänkin minua..

Kävelin hotelliin sisään ja hissiin.
Hississä mietin että onkohan Taehyung vihainen vielä, sillä huusimme toisillemme ja paiskoin oven kiinni lähtien kouluun..

Hissi pysähtyi oikeaan kerrokseen ja kävelin ovellemme. Huokaisin ja avasin sen.

Riisuin kengät ja jätin reppuni eteiseen.
Kävelin varovasti makuuhuoneeseen ja Taehyung seisoi ikkunan edessä katsoen ulos.
"T-taehyung.." Sanoin hiljaa. Tuo kääntyi katsoi minua hetken kunnes käveli ohitseni olohuoneeseen. Olen ilmaa? Jaa mukavaa..

"Odota! Miks me riidellään niin paljon.." Tiuskaisin.
"Kysy iteltäs, en käsitä sua Jungkook. Saat mut vittuuntumaan liian helposti, rakastan sua mut tää ei toimi" Tuo sanoi jolloin nielaisin.
"M-mut meijän pitää vaa yrittää...Älä j-jätä mua!" Huudahdin.
Tuo huokaisi.
"Jungkook...kuuntele mua nyt. Tää kuulostaa kamalalta mut voi ratkasta meijän ongelman" Tuo sanoi.
"Vien sut takasi laitokseen"

"Mitä?! Et todellakaan Jimin ja Yoongi on siel et voi Taehyung ne hakkaa mut tai raiskaa mut?!" Huudahdin ja kyyneleet muodostuivat.
"Jungkook me riidellään koska ollaan koko ajan kahestaan! Tykkään olla sunkaa ei täs siitä oo kyse, vaan jos meet laitokseen nii saatais vähä taukoo" Tuo sanoi.
"E-en haluu!" Huudahdin.
"Jungkook oot alaikänen. Tää on mun päätettävissä oleva asia ja sä et voi sille mitään" Tuo sanoi kylmällä ja matalalla äänellä kävellen ohitseni.
"Eiks sua kiinnosta et Jimin tekee mulle jotain?!" Huudahdin.
"Koita vältellä sitä" Tuo sanoi.
"Taehyung!?" Tuhahdin ja otin tuon ranteesta kiinni. Tuo vetäisi kätensä irti jolloin kaaduin lattialle.
Hän kääntyi katsoen itkuisiin silmiini.

"Etkö oikeesti välitä" Kysyin hengästyneesti.
"Haluun olla sunkaa, ja jos et haluu et mun mieli muuttuu nii meet laitokseen" Tuo sanoi.
"Meil on muitaki keinoja! En mee! En varmana!" Huudahdin.
"Sä meet, siinä se" Tuo sanoi kääntäen selkänsä.
"En vittu mene! Mee ite ku tarttisit hoitoo!" Huudahdin jolloin Taehyung kääntyi.

Tajusin mitä olin juuri huutanut...tämän jälkeen Taehyung jättää minut.

"m-mä en tarkottanu! En ajatellu mitä sanoin Tae! T-taehyung anteeks" Sanoin ääni väristen kun Taehyungin ilme muuttui vakavaksi.
"Jungkook, mä oon yrittäny rakastaa sua ja antaa kaikkeni sulle. Sillon laitoksessa ajattelin heti et oot sellane jota haluun rakastaa." "Autoin sua aina, aina joka ikinen kerta ku sitä tarttit. Sen takia että pelastin sut nii menetin yhen mun elämän tärkeimmästä ihmisistä. Menin poliiseja karkuun ja karkasin laitoksesta sun takia" Taehyung sanoi ja aloin itkeä.
"M-mä oon niin pahoillani...rakastan sua niin paljon enkä haluu lähtee pois sun luota. Vihaan itteeni koska oon kakara enkä tajuu mistään mitään. Jos jätät mut...nii oon lopullisesti särkyny" Sanoin änkyttäen.

Hetken hiljaisuus.

"Pakkaa kamas, soitan niille" Tuo sanoi.
Nousin ylös ja itkien kävelin Taehyungin ohitse.
Pakkasin tavarani ja kuulin kun Taehyung soitti.
Itkin ja nyyhkytin, pyyhin kyyneleeni huppariini ja tajusin sen olevan Taehyungin huppari. Riisuin sen vaihtaen mustan t-paidan päälleni.

————

Kävelin eteiseen ja Taehyung puki kenkänsä. Minä myös.

.......

Autossa olimme aivan hiljaa. Minä edelleen nyyhkytin ja katsoin ikkunasta ulos.
Taehyungin käsi ei ollut reidelläni, tai kädessäni. Tuntui tyhjältä.

"Jungkook" Taehyungin pehmeä ääni kuului.
En vastannut.
"Kai sä ymmärrät et tääki on sen takii et meijän parisuhde selviäis" Tuo huokaisi.
"Kai sä ymmärrät et mut tullaan raiskaamaan tän päivän aikana" Sanoin kylmällä äänellä.
"Jos jankkaat tota nii sano jollekkin hoitajalle siellä. Ei Jimin sua jaksa kyttää jos ignooraat" Tuo sanoi.
"Jos soitan sulle, itkien ja kerron et Jimin teki mulle jotain. Mitä teet" Kysyin.
"Tuun sinne" Tuo sanoi.
"Tolla tarkotat varmaan tuut huutaa mulle et miks en osaa puolustautuu" Tiuskaisin.
"Onks sul joku murrosikä ku tiuskit mulle?" Tuo kysyi vihaisesti.
"On varmaan" Sanoin.
"Ootko joku huoltaja huh?" Kysyin.