Ei kenenkään pov
Taehyung odotti Junghyunia sairaalassa. Hermostuneena käveli edestakaisin odotus tilaa.
Pian Junghyun saapui hengästyneenä ja kyseli kaikkea. "Siis mitä mun pikkuvelille tapahtu?!" Tuo huudahti.
"S-sitä ammuttiin..uudestaan" "Enkä osannu auttaa! Tää on mun syy...jos olisin huolehtinu siitä nii tätä ei olis tapahtunu?! Se vaa juoksi sinne eikä kuullu ku-"
"Taehyung rauhotu! Kerro mitä tapahtu?? Rauhallisesti" Junghyun sanoi ja istui sohvalle.
Taehyung sitten kertoi koko tapahtuman ja samassa hoitaja käveli ulos Jungkookin huoneesta. "Huomenta. Potilaan vointi on edelleen vakaa ja hän ei ole vielä herännyt unilääkkeiden kovasta vaikutuksesta" Hoitaja kertoi.
"Onko Jungkookilla jotain tulehdusta?? Selviiks se?!" Taehyung huudahti. "Luoti aiheutti aika pahaa jälkeä, katsomme tulokset jotka kertovat meille lisää potilaan tilasta aivan pian" Hoitaja sanoi ja käveli pois. "Jungkook selvii...Jungkook selvii...se selvii..t-tottakai se selvii.." Taehyung kuulosti sekavalta hokiessaan tuota samaa ääneen koko ajan. Tuon silmät oli punaiset itkemisestä ja vähästä unesta. Junghyun varovasti asetti kätensä Taehyungin olalle joka sai Taehyungin säpsähtämään.
"Ootko kunnossa..? Nukuitko ollenkaa" Junghyun kysyi.
"M-miten voisin nukkua ku mun poikaystävä makaa sairaalassa?!" Taehyung huudahti.
"Ajattele itteeski..oot poissa tolaltas ja mäkin oon huolissani veljestäni. Puhut sekavasti ja puhut itsekses" Junghyun huokaisi.
"Väitäks et oon tulos hulluks?!" Taehyung tuhahti.
"En! Tarviit lepoo..Jungkook haluu et sul on kaikki hyvin" Junghyun selitti.
"En jätä sitä" Taehyung vastasi kiven kovaa. Jungkookin huoneesta astui kaksi hoitajaa jotka sanoivat että he saavat mennä katsomaan Jungkookia.
Taehyung juoksi huoneeseen ja Junghyun tuli perässä.
Taehyung asetti kätensä Jungkookin käden päälle ja alkoi itkeä äänettömästi. "..Se selvii kyl" Junghyun huokaisi. Taehyung piti kättään lujasti Jungkookin omassa ja kyyneleet virtasivat pojan poskia pitkin sängylle.
"Hetki pieni" Hoitaja sanoi ja Taehyung siirtyi syrjään. Hoitaja katsoi valolla Jungkookin silmiä hetken ajan kunnes lopetti.
"Testin tulokset tulivat äskettäin." "Luodin mukana tullut tulehdus on levinnyt lähelle potilaan sydäntä ja tästä syystä teemme uuden leikkauksen pian. Kun sen olemme tehneet, potilaan kotiuduttua leikataan uudestaan parin viikon päästä jos tulehdus leviää laajemmin" Hoitaja selitti. Taehyung romahti lattialle eikä voinut uskoa mitä kuuli.
"K-kuoleeks se?! Voiko Jungkook kuolla siihen tulehdukseen?! KERRO" Taehyung huudahti.
"Otetaan rauhallisesti..." "Leikkaus kertoo paljon" "Joten viemme hänet nyt suoraan leikkaus saliin" Hoitaja sanoi. Muut hoitajat astuivat sisään huoneeseen ja valmistelivat Jungkookin leikkaukseen. Taehyung nousi lattialta ja asetti kätensä poikaystävänsä poskelle. "E-ei hätää...sä paranet kyllä" Taehyung inahti ja joutui päästämään pojasta irti.
Huone täyttyi Taehyung itkusta ja Junghyunin kiroamisesta. "Miten helvetissä noi hoitajat ei osaa tehä niitten työtä kunnolla?!" Junghyun huudahti.
"Jos Jungkook kuolee nii..tapan noi hoitajat ite" Taehyung sanoi. "Jäätkö tänne..?" Junghyun kysyi.
"Tottakai! Kunnes leikkaus on valmis" Taehyung sanoi. Junghyun nyökkäsi ja lähti hakemaan kahvilasta jotain. Sillä välin Taehyung meni odotustilaan soittamaan Jiminille.
"Taehyung?"
"Tuu sairaalalle.."
"Onks jotain uutta??"
"J-jungkookil on tulehdus joka voi levii sen sydämeen"
"Mitä?! Mä tuun heti! Kestä hetki!"
Taehyung nyyhkäisi kun Jimin lopetti puhelun. Pian tuo alkoi ajatella itseään nössöksi Jiminin seurassa. Vain itki ja valitti.
Taehyung hermostuneena leikki sormillaan ja kyyneliä valui yhtä mittaa loppumatta. Hän vain istui sohvalla, leikki sormillaan aivan hiljaa, ja itki.
-
-
-
-
Jimin saapui ja juoksi Taehyungin luokse.
"Kaikki okei?! Kerro uudelleen?!" Jimin sanoi ja kyykistyi Taehyungin eteen.
"Hoitaja sano et sil on tulehdus joka ehkä saadaan leikkamalla...mut siin on myös se vaara et leikkaus epäonnistuu ja Jungkookil on hetki aikaa e-elää" Taehyung vingahti ja Jimin heti veti tuon halaukseen.
"Älä itke...kaikki kääntyy parhain päin" Vanhempi kuiskasi. Taehyung hyväksyi halin uudelleen ja kietoi omat kätensä blondin ympärille.
Junghyun käveli paikalle kaksi kahvimukia käsissään. "Sori.." Junghyun sanoi kun Jimin säpsähti pois halauksesta.
"Ei mitään...kuka ootkaan?" Jimin kysyi.
"Jungkookin isoveli" Junghyun hymähti.
"Aijaa..no oon Jimin" Jimin sanoi ja kätteli Junghyunia.
"Kiva tavata" Toinen vastasi ja ojensi kahvi kupin Taehyungille. "Haenko sullekki?" Junghyun kysyi.
"Jos viittisit" Jimin hymähti vilkaisten Taehyungia ja Junghyun sitten tajusi että he haluavat puhua rauhassa.
"Oo vahva Jungkookin vuoks..." Jimin huokaisi ja pyyhkäisi Taehyungin kyyneleet pois tuon silmäkulmista.
"O-oon ollu vahva liian kauan...en jaksa" Taehyung vingahti ja laski katseensa alas.
"Oon..tässä" Jimin sanoi hieman epävarmasti. Taehyung katsahti blondiin...sitten lattiaan..ja sitten halasi blondia uudelleen.
"Oon sanonu tän jo monta kertaa..mut Jungkook selvii kyllä se on tosi kypsä" Jimin hymähti.
"Jos ei.." Taehyung sanoi.
"Älä mieti tollasta...sit ku leikkaus on ohi nii kaikki on varmasti paljon paremmin.."
„𝑉𝑎𝑟𝑚𝑎𝑠𝑡𝑖 𝑝𝑎𝑙𝑗𝑜𝑛 p̶a̶r̶e̶m̶m̶i̶n̶„
