Love makes Toxicity| vkook

Part 50.

Jungkook pov

Taehyung astui sisään huoneeseeni. Jimin lähti Yugyeomin kanssa jo aikaisemmin.
Katsoin poikaystävääni silmiin. "Mitä se teki sulle?!" tuhahdin.
"Pikku naarmuja vaan" Tuo sanoi tullen istumaan sängylleni.
"Joo sun silmä on mustelmilla ja sun huules on haava? Ja nenäski verta" Sanoin.
"No ainaki se äijä sai mitä ansaitsi. Oli muute lähel etten ammu sitä" Tuo sanoi.
Laskin katseeni alas.
"Ilman sua me ei oltas saatu sitä linnaan. Kiitos" Vanhempi hymähti ja laittoi kätensä omani päälle.
"Pikku juttu.." Huokaisin. "Ootko mulle vihanen?" Tuo kysyi.

Nostin vain olkapäitäni. "Eli oot. Oon pahoillani et lähin sillee. Tottakai mun olis pitäny olla sun kans tääl" Tuo sanoi.
"Se on okei...se vaa et jos jatkat noit bisneksii Baekhyunin kaa nii jään kotiin yksin" "En haluu olla yksin" Sanoin hiljaa.
"Et joudu olee yksin, en usko et Baekhyun jaksais ottaa mua sinne." Tuo sanoi.
Huokaisin.
"Hei. En mä jätä sua" Tuo sanoi nostaen leukaani. "Lupaa"
"Lupaan" Tuo hymähti ja painoi huulensa omilleni.

.........

"Mun pitää nyt mennä, tiiätkö millon pääset pois?" Tuo kysyi nousten ylös.
"Huomenna kai, pitää olla tarkkailussa" Sanoin.
"Okei..katotaa miten kestän olla ilman sua. Taas" Tuo sanoi. Hymähdin ja tuo lähti sitten.

Käännyin kyljelleni sängylle ja tuijotin edessäni olevaa seinää. Olin siinä hetken kunnes kuulin oven aukeavan.
Ajattelin sen olevan hoitaja, mutta ei se ollut. Nousin ylös katsomaan "....m-mitä helvettiä"
Suuni loksahti auki. Edessäni oleva henkilö..oli veljeni Junghyun, jonka näin viimeksi monta vuotta sitten.
"M-miten sä..miten oot siinä??" Kysyin.
"Tottakai mä löydän oman pikkuveljen sillon ku haluun" Tuo sanoi.
En saanut sanoja ulos suustani.
"Mihin sä menit?! Mut vietiin laitokseen ja sä vaan katosit?!" Tuhahdin. Tuo tuli lähemmäksi. "Jouduin lasten kotiin. En tiiä miks meijät erotettiin sillä tavalla"
Räpäytin silmiäni pari kertaa kunnes kyyneleet muodostuivat. "Älä itke" tuo tuli sängylle ja halasimme kauan.

.~.~.~.~.~.~.~.~.~.~.~.~.~.~.~.~

"No kerro mitä tääl on tapahtunu? Miks oot ees sairaalassa" Tuo kysyi.
"Mistä nyt alottas.." Huokaisin. "Alota siitä ku menit laitokseen" Junghyun hymähti.
"Oo valmis monimutkaseen tarinaan" Sanoin.

.......

"Odota odota odota. Tää Taehyung oli sunkaa laitoksessa? Miks se ei joutunu sinne sillonku sä jouduit" Tuo kysyi.
"No siis Taehyung on 18, ja mä 15 eli se pääs laitoksesta pois" Sanoin.
"Että seurustelet rikollisen kaa ja viel teijän ikäero on rikollista?" Junghyun sanoi.
"Joo joo tiiän. Mutta tarina jatkuu" Sanoin.

.....

"Okei sun elämä on ollu yht draamaa" "En tiiä mitä sanoo" Tuo sanoi. "Paljon juttui tapahtu." Sanoin hymyillen.
"Haluun tavata tän Taehyungin" Tuo sanoi.
"No huomen sit" Hymähdin. "Onks se siis...hyvä tyyppi? Tai onks sen seura turvallista sulle" Tuo kysyi.
"On on. Rakastan sitä ja se mua. Meil on oma kämppä ja kaikki on hyvin" Hymähdin.
"Ahaa.." Tuo vastasi.

"Mites sun elämä?" Kysyin.
"Ei mitään yhtä ihmeellistä ku sun." Tuo hymähti.
Hymähdin vastaukseksi ja laskin katseeni alas.
"Se et mut erotettiin mun pikkuvelistä, just sillon ku meijän vanhemmat kuoli. Nii se oli hirvein asia jota mietin joka ilta. Mietin et miten sulla menee ja onks sulla kaikki hyvin" Junghyun sanoi.
"Samoin...luulin et oot kuollu" Sanoin hiljaa.
"En onneks. Sulle on tapahtunu nii paljon ja oot pysyny vahvana." "Mun pitäs varmaa mennä. Tuun aamulla" Tuo sanoi nousten sängystä. Nyökkäsin ja tuo lähti sitten.

꧁꧂꧁꧂꧁꧂꧁꧂꧁꧂

Heiiiii
Tää osa on tosi rndm mutta siis mun käyttäjä häkättin kai. Mut vaihoin salasanan eikä mitään pahaa oo onneks tapahtunu. Yhes kirjasta vaan vaihettiin tagit iha oudoiks yms.

Elikkä joo aattelin tehä uuden vkook kirjan mis Tae on bottom. Oon suunnitellu sitä ja ekat luvut tulee varmaa pian.