Love makes Toxicity| vkook

Part 22.

Lähdin makuuhuoneesta pois ja menin vessaan putsaamaan loput haavani.
Taehyung itki puolituntia ja se oli vaikea saada loppumaan.
Olen edelleen vihainen että tuo määräilee minua ja harkitsi minun viemistä laitokseen. Haavat putsattuani kuulin kännykkäni soivan joten vastasin nopeasti.

"Haloo?"
"Jungkook ootko siellä??"
"Uhm joo.."
"Taehyungil on puhelin kiinni, onks sil kaikki hyvin!?"
"Joo on, meil oli vaa yks hässäkkä"
"Taehyung lähti täältä! Hautajaisista sun takiako?"
"...uhh"
"Baekhyunin hautajaiset ja Taehyung lähti?!"
"Ei se...oo mun ongelma"
"Penikka millon Taehyung jättää sut"
"Mitä helvettiä oon tehy sulle?!"
"Sun läsnä olo"
"Ei ollu mun vika et Baekhyun kuoli! Ei oo mun vika et Tae rakastaa mua"

Painoin luuria, Tuo vika lause kullä jäi mietityttämään.
Mistä Chanyeol sai numeroni?

Taehyung käveli luokseni silmät punaisina ja halasi minua yllättäen.
"Älä itke enää.." Huokaisin.
"Vihaat mua, kuulen sun äänensävystä et oot vihane" Taehyung sanoi irtautuen halista.
"Kerro mulle...rakastatko mua oikeesti" Kysyin.
"Rakastan Kookie, ihan helvetin paljon. Ne asiat mitä sanoin autossa en tarkottanu niitä. Olin vihane enkä oo ottanu lääkkeitä pariin päivään" Tuo sanoi.
"Miks et??" Kysyin.
"En tiiä..jotenki en vaa haluu syödä niitä" Tuo huokaisi.

"Sun kannattais" Sanoin. Lähdin vessaan.
Vanhempi tuli perässäni ja jäi nojaamaan oveen.
"Anteeks Jungkook" Tuo sanoi ja katsoin tuota peilin kautta.
"Saat, jos et enää huuda mulle" Sanoin.
"En..se sattuu niin paljon nähä tai kuulla sun itkevän" Tuo sanoi.
"Samoin" Sanoin ja kävelin tuon eteen. Tuo suuteli minua ja suutelin takaisin. Laittoi kätensä vyötärölleni.
Tuo kuljetti minut makuuhuoneeseen ja laski sängylle.

"Odota...eiks sun pitäis mennä sinne hautajaisiin.." "Chanyeol soitti mulle ja kysy et miks et jätä mua.." Huokaisin.
"Mitä??" Tuo kysyi.
"Se sano et se on mun vika ettet oo siellä" Sanoin.
"Omg...mikään ei oo sun vika okei?" tuo sanoi. Nyökkäsin ja käänsin pääni.
"Jungkook.." Tuo kuiskasi.

Poskelleni valui yksi kyynel. Enkä tiedä miksi.
"Jungkook älä itke...se satuttaa niin paljon nähä jos kärsit" Tuo sanoi.
"A-anteeks..en voi mitään mä vaan..."
"E-en tiiä itkettää vaa" Sanoin huokaisten ja pyyhin kyyneleeni. Taehyung tuli viereeni makaamaan ja siltti poskeani. Vanhemman kosketus sai kroppani väreilemään ja rentoutumaan.
"Haen sulle juotavaa" Tuo sanoi ja nousi ylös sängystä.

"O-odota..."
Taehyung pysähtyi katsoen minua.
"Älä mee...p-pysy täällä" Sanoin ääni väristen hieman.
"Kookie mikä sul on.." Tuo kysyi.
"En tiiä...tarviin sua. Tuntuu tyhjältä" Sanoin. Tuo käveli sängyn eteen ja kyykistyi eteeni.
"Mun pieni enkeli" Taehyung kuiskasi ja heti tunsin sen tyhjyyden täyttyvän.
"M-miks oot niin ihana, en ansaitse jotakuta noin ihanaa" Sanoin.
"Oot mun, haluun et oot mun. En aijo päästää sust irti." Tuo sanoi.
"En tiiä..kuinka monta kertaa oon sanonu tän saman lauseen...m-mä rakastan sua niin paljon" Sanoin ja toinen kyynel tipahti. Taehyung teki hymyn ja pyyhkäisi peukalollaan kyyneleen pois.

"Rakastan sua, enemmän kun paljon, Kookie rakastan sua niin helvetisti" Tuo sanoi ja halasi minua. Halasin takaisin kietoen käteni vanhemman ympärille. Olimme halauksessa kauan.
————
Tuo nousi ja haki minulle jonkun hupparinsa jotta se auttaisi minua muistamaan että minulla on hänet. Puin harmaan hupparin ylleni ja kävin sikiöasentoon sängylle ja Taehyung tuli myös. Halasi minua takaa päin ja asetti pieniä suudelmia korvalehteeni.
"Oot niin pieni, mun oma enkeli" Taehyung kuiskasi.
Punastuin ja käänsin pääni jotta voisin suudella vanhempaa. Niin teimme ja se kesti myös kauan.

oop-