Punaiset Lohikäärmevuoret: Ensimmäinen Osa - Uinuva Jumala

5.

Raven

vuosi 1520

Minä aistin niiden läsnäolon heti kun saavuimme metsän reunaan. Ne tarkkailivat meitä metsän vihreästä hämärästä. Niiden haju oli villi ja voimakas. Katselin muita poikia. Stormia hevosensa selässä. Kevyt sade leijaili sumun omaisena alas kanervikkoon. Luonnon tuoksut olivat voimakkaimmillaan. He eivät kuitenkaan haistaneet mitään. Aistineet Mustanmetsän sisällä vellovaa villeyttä. Olentoja jotka elivät sen varjoissa. Susia, jotka odottivat heti nuorien puiden takaa alkavassa kuusikossa. Hämärässä, jota aurinko ei ikinä saisi väistymään. Sinne me olimme menossa. Osoittamaan miehuutemme. Tullaksemme metsästäjiksi ja sotilaiksi. Tämä oli viimeinen koetus. Koe. Storm katseli meitä hiljaa. Toistakymmentä nuorta poikaa, joiden jokaisen silmissä oli häivähdys pelkoa ja joiden kädet puristivat itse valittua asetta päättäväisinä, toiveikkaina. Minä aistin jännityksen ympärillämme. Pelon hajun poikien sateen kastelemalta iholta. Stormin ilmettä en osannut lukea. Hän katsoi minuun. Suoraan silmiini ja tiesin että näistä kaikista pojista minun oli oltava paras. Minun oli onnistuttava. Storm vahti minua ja vei sanan jokaisesta teostani isälleni. Halusin että hän kehuisi minua. Halusin olla hyvä. Halusin olla paras, jotta jonain päivänä voisin kantaa nimeni kunnialla. Olla setäni mittainen ja ottaa isäni miehet komennukseeni. Minusta ei tullut velhoa, mutta sotapäällikko minusta tulisi.

He jättivät hevosensa leiriin metsän reunalle. Storm ja kaksi muuta sotilasta jäisivät odottamaan. Ilma oli märkä. Sade oli kuin usvaa. Se oli hiljainen harmaa rintama heidän yllään. Pojat seisoivat nöyrinä sateessa. Mustat hiukset märkinä, mutta laitettuina. Tämä oli heille suuri päivä. Tänä päivänä heistä tulisi miehiä. Storm oli ollut hiljaa koko pitkän ratsastuksen linnalta metsän rajalle. Pojatkin olivat olleet hiljaisia. Miettelijäitä. Mustametsä ei ollut paikka päiväretkille. He olivat menossa nyt vihollisen maalle. Vieraaseen maastoon yksin ja tarkoituksenaan tuoda jokin peto takaisin Stormille. He olivat valinneet aseensa, laittaneet ne kuntoon edellisenä päivänä jännitys ja kauhu tummana möykkynä mahassaan. Sen jälkeen oli alttarilla rukoiltu Jumalilta voimia ja rohkeutta, kykyä nähdä ja havaita. Taitoa tulla soturiksi. Pojat vilkuilivat toisiaan. Etsivät muista samaa latistavaa pelkoa, joka heissä itsessään velloi. Raven seisoi poikajoukon reunalla kirves kädessään. Hän katseli metsän rajaa hajamielisenä. Mustat laittamattomat hiukset valuivat kalpeille kasvoille, vaatteet liimautuivat kiinni ihoon. Storm katsoi prinssiä ja näki tämän olevan jossakin kaukana ajatuksissaan. Hän näki pojan usein katoavan johonkin, kuulevan jotakin mitä muut eivät kuulleet, näkevän mitä muut eivät nähneet. Joskus tälläisinä hetkinä Storm mietti kuningasta ja tämän alati hullummaksi muuttuvaa mieltä. Ehkä suuret maagiset voimat olivat suvun kirous, ei vahvuus. Hulluus saattoi seurata Ravenia isältä pojalle, vaikka taikavoimat nähtävästi eivät seuranneet. Ajottaisesta henkisestä poissaolostaan huolimatta Raven oli kelpo sotilas ja Storm ei epäillyt hetkeäkään, etteiko viisitoistavuotias prinssi selvittäisi koetta ja palaisi kotiin pojan sijasta miehenä. Se mitä pojalta puuttui magiassa, hän korvasi fyysisin ominaisuuksin. Hän oli kestävä, nopea reflekseissään ja oppi hyvin pian asiat joita Storm oli hänelle opettanut jo seitsemän vuoden ajan. Storm uskoikin Ravenin vielä nousevan asemaan, johon kuningas Arbush häntä toivoi. Sotapäällikkönä hän voisi edes jotenkin tyydyttää odotukset, joita kuningas oli pojalleen langettanut. Storm oli hieman pahoillaan Ravenin puolesta, sillä tämä ei ollut koskaan yltänyt kuninkaan vaatimuksiin. Jo heti lapsesta hän oli ollut pettymys isälleen olemalla täysin kykenemätön minkäänlaiseen taikomiseen. Jos Ravenista ei olisi ollut sotilaaksi, niin ties miten kurjasti Arbush olisi häntä kohdellut. Viime vuosien jälkeen Storm alkoi uskoa, että kuningas voisi tehdä ihan mitä vain. Jopa kieltää poikansa, jos tämä ei miellyttäisi häntä ja edistäisi mitenkään hänen suunnitelmiaan vallata koko pohjoinen maa ja tappaa joka ikinen haltia sen rannoilta.