Punaiset Lohikäärmevuoret: Ensimmäinen Osa - Uinuva Jumala

24.

Dina

Palinin sanat soivat mielessäni, niin myös Ronin. Kuin enkeli ja demoni kummallakin olkapäällä. Kuiskivat omia totuuksiaan. Yrittivät saada minut puolelleen. Kertoivat minulle mitä minä halusin. Minä olin niin sekaisin. Halusin oikeutta äidilleni ja isälleni ja totta kyllä minä vihasin Kuningasta ja kaikkea mitä hän edusti. Ron oli oikeassa sanoessaan, että viha virtasi veressäni. Mutta minä halusin kyllä muutakin kuin vihata. Luoja miten paljon minä halusin. Halusin olla onnellinen. Halusin elää. Siinä Palin oli oikeassa. Viha ei koskaan loppuisi vihalla. Katkeruus ei katkeruudella. Mutta miten vaikeaa olikaan päästää irti tunteesta, jota oli vaalinut koko ikänsä. Ronin kanssa oli hyvä, koska hän ei halunnut minun luopuvan katkeruudestani. Hän halusi minun ammentavan siitä. Tehdä minusta vahvan vihani kautta. Hän halusi että tekisin elämälläni suuria asioita. Hän puhui niin kiihkeästi vakaumuksestaan. Uhrauksista, joita meidän oli oltava valmis tekemään, jos halusimme paremman tulevaisuuden meille ja lapsillemme.

Palin taas. Hän halusi vain paeta ja jättää oman kansamme pulaan. Se oli pelkurimainen teko ja vaikka pako kiehtoi minuakin, niin minä en halunnut olla pelkuri. Äitini ei koskaan olisi paennut tälläistä tilannetta.

Kevät oli ohitse ja kesä saapui yöttömine öineen ja kuumine päivineen. Kaupunki oli pysähtynyt. Kaikki elämä oli kadonnut johonkin. Ihmiset, jotka vielä olivat uskaltaneet jäädä Blackwelliin odottivat jännittyneinä haltioiden uutta iskua ja pelkäsivät kuninkaan puhdistusjoukkoja, jotka etsivät kapinallisia taloista. Nolarin miehen piilottelusta saattoi menettää päänsä, tai talonsa. Kukaan ei halunnut tunnustaa olevansa tekemisissä kapinallisten kanssa. Ronin ja tämän miehien iskun jälkeen kaupunkia oli tongittu erityisellä tarkkaavaisuudella. Ron selvisi vielä tästäkin syynistä. Dina auttoi häntä, sillä hieman jälkeen sen kun Gol ja sotilas olivat puhuneet yläkerran käytävässä oli Dinan ikkunaan koputettu. Dina oli kääntynyt ja nähnyt Ronin. Ron oli pyytänyt alibia edelliselle yölle. Dina ei ollut epäillyt antaa sitä, vaikka hänen maineensa siitä kärsisikin. Hän ei ollut hetkeäkään ajatellut itseään, vaan sitä miten kamalaa olisi jos Ron pidätettäisi.

Nyt saman päivän iltapäivänä Dina istui kotinsa pöydän ääressä ja kuunteli Palinin saarnaa. Palin oli todella vihainen. Hän oli heti arvannut mistä oli kyse kun Dina aamulla, hieman Golin ja sotilaan alakertaan tulon jälkeen oli astellut rappuja alas Ron perässään. Gol ei ollut kuitenkaan epäillyt mitään, muuta kuin siveetöntä toimintaa Dinan ja Ronin osalta. Onneksi. Gol lähti pian selvittämään murhattujen sotilaiden määrää ja tekemään työtään ja sen jälkeen Palin heitti Ronin pihalle talostaan ja huusi Dinalle pää punaisena ainakin tunnin. Hän laittoi Dinan arestiin ja paasasi pitkin päivää siitä, että Dinan olisi lopetettava hölmöily ja pysyttävä poissa kapinallisten seurasta. Ei hän voinut olla niin tyhmä, että seurasi äitinsä ja isänsä esimerkkiä ja päätyisi kepin jatkeeksi torin laidalle? Ennen alakertaa tuloaan Dina oli kuitenkin luvannut Ronille että tapaisi hänet ja muut saunalla auringon laskun jälkeen. Seuraavana yönä ei säästeltäisi henkiä. He tappaisivat jokaisen sotilaan, jonka vain löytäisivät oman henkensäkin uhalla. Ron oli puhunut Dinalle kiikeänä keskellä Dinan huonetta. Mies oli vieläkin innoissaan yöllisistä tapahtumista. Onnistuneista murhista. Hän oli voimaantunut ja selvästi tunsi itsensä voittamattomaksi. Dina epäili, mutta kun Ron suuteli häntä ja kosketti oikeista paikoista, hän oli sulaa vahaa miehen käsissä. Ron oli vetänyt hellästi hänen leukansa lähelle kasvojaan ja katsonut suoraan Dinaa silmiin.

- Kun tämä yö kääntyy aamuun Dina minä teen sinusta naisen ja omani. Hän oli kuiskannut toinen käsi Dinan pakaralla tutkien naisen muotoja röyhkeän uteliaasti.