Punaiset Lohikäärmevuoret: Ensimmäinen Osa - Uinuva Jumala

22

Dina

Minä olin niin turhautunut tunteisiini, joihin Ron ei tuntunut tarttuvan. Hän ei antanut minulle minkäänlaista vihjettä siitä että olisin hänelle tärkeä. Kaikki pyöri vain sodan ja vihan ympärillä. Yhä harvemmin ja harvemmin Ron ehti nähdä minua. En tuntenut olevani enää hänen soturiprinsessansa. Riuduin ensirakkauteni hölmössä huumassa.

Haltiat olivat jo melkein Blackwellissä. Taistelu pelloilla oli pysäyttänyt koko kaupungin. Ihmiset odottivat. Toiset toiveikkaina, toiset peläten valtausta. Minä en tiennyt mitä ajatella.

Palin istui illat nenä kiinni kirjassaan. Osa kirjan sivuista oli kirjoitettu salakirjoituksella ja Palin yritti purkaa tekstejä toivoen, että niissä kerrottaisi portin tarkka sijainti. Hän ei huomannut minua tai typeriä lemmenhuoliani, jotka jälkeenpäin ajateltuina vain nolottavat minua. Mitä minä oikeastaan näin Ronissa? Olihan hän komea ja rohkea. Mutta mitä sitten? Ehkä hän oli vain sellainen mikä minä toivoin olevani. Kuningas oli tappanut vanhempani ja minä vihasin häntä, mutta en löytänyt samanlaista intohimoa kostolle mitä Ron tunsi. Halusin seurata häntä. Halusin näyttää hänelle, että minä seisoin täysin hänen aatteidensa takana. Vanhempieni aatteiden. Halusin silloin tappaa prinssin kostaakseni kuninkaalle, koska tiesin Ronin haluavan sitä ja että se olisi oikein. Jollakin tapaa aikakin. Se ei ehkä muuttaisi vanhempieni kohtaloa, mutta he voisivat olla ylpeitä minusta koska kostin heidän kuolemansa. Halusin olla hurja kapinallinen. En halunnut alistua Arbushin hirmuvallan alle. Vanhempieni rohkeus innoitti minua, mutta silti kaiken tämän vihan ja koston keskellä halusin myös rakkautta. Hellyyttä ja intohimoa. Nuori naisen mieleni kaipasi sitä. Romantiikkaa ja salaisia kosketuksia. Kaduin useasti öisin valvoessani ja miettiessäni näitä, että annoin koskaan Ronin suudella minua. Se suudelma oli elämäni paras. Siltä silloin tuntui. Mutta miten hölmö olinkaan. Ihastukseni Roniin oli vain nuoren naisen typerä päiväuni. Hänen suudelmansa vain hipaisuja. Äiti oli sanonut, että kun tapaisin sen oikean tietäisin sen ja naiviuudessani uskoin Ronin olevan hän. Koska miksi muuten olisin valvonut öitä hänen vuokseen ja miettinyt hänen huuliensa lempeää kosketusta omiani vasten? Mutta minä en ole viisain nainen maan päällä. Minä kyllä tulisin tietämään miten väärässä olinkaan ollut ja tulisin myös ymmärtämään sen, ettei rakkaus aina ollut siunaus.

Palin istui pöydän ääressä kumartuneena muistiinpanojensa ylle. Dina nojaili ikkunaan ja katseli katua, jonka kärrynuriin oli kertynyt suuria lätäköitä. Sade ei tuntunut loppuvan, vaikka kevät eteni ja oli jo melkein kesässä. Vettä oli jo tulviksi asti ja Kylmäjoki oli peittänyt osan peltoja alleen. Tosin sillä ei ollut tänä vuonna maanviljelijöille väliä, pellot olivat raja-aluetta ja sotilaat olivat talloneet ne käyttökelvottomiksi. Dina mietti iltaa ja kokousta Leipurin talossa. Ron oli tänään heidän tavatessa saunan edessä kertonut että hänen suunnitelmansa puhdistaa Blackwellin kodit niissä loisivista sotilaista otettaisi viimein käytäntöön. "Pian" Oli Ron sanonut ja hymyillyt vailloittavasti. Sipaissut hiukset Dinan poskelta ja kumartunut antamaan hellän pienen suudelman. Ron oli halunnut tietää, että Dina oli mukana. Hän oli halunnut tietää halusiko Dina kostaa vanhenpiensa kohtalon ja surmata Golin tänä yönä. Dina oli luvannut. Harkitsematta, hän oli luvannut murhata sotilaan, joka tälläkin hetkellä istui heidän kotonaan keittiön pöydän äärellä ja joi olutta. Dina vilkaisi sotilasta. Tämä näytti väsyneeltä. Mustat hiukset valuivat rasvaisina silmille. Gol oli haavoittunut pelloilla käydyssä taistelussa ja joutui pitämään oikeaa kättään kantositeessä. Hän ei voinut tarttua miekkaan ja tunsi itsensä turhaksi. Haavoittumisestaan asti hän oli istunut heidän tuvassaan ja ryypännyt. Haukkunut Dinaa ja Palinia milloin milläkin nimityksillä ja sammunut usein pöydän ääreen.

- Pitäisikö sinun mennä sänkyyn Gol. Sinä saat selkäsäryn jos nukut vielä yhden yön keittiönpöydän ääressä. Dina sanoi. Palin nosti hajamielisesti katseensa papereistaan ja vilkaisi Golia, joka nuokkui samaisen pöydän toisessa päässä käsi olutpulloa puristaen. Gol nosti päätään. Katsoi naista tympeästi ja otti sitten huulilleen laiskan virneen.