Punaiset Lohikäärmevuoret: Ensimmäinen Osa - Uinuva Jumala

18.

Dina

Kevät oli lämmin ja toi toivoa, joka oli kadonnut talven myötä. Dina oli viettänyt paljon aikaansa Ronin luona, jossa Nolarin miehet tapasivat salaa. Mitä pidemmälle talvi oli mennyt ja mitä ahkerammin kuninkaan miehet olivat siivonneet kyliä Nolarin miehistä, sitä useampi oli jättänyt tulematta. Ronin suunnitelmat tappaa sotilaita kaupungissa eivät tuntuneet saavan tuulta siipiensä alle. Ihmiset pelkäsivät liikaa. Moni pesi kätensä koko hommasta. Vielä useampi lähti pakoon etelään haltioiden rajojen taa. Prinssin joukkojen tapa polttaa kyliä, joissa Nolarin miehiä piiloteltiin ja ripustaa kapinallisia hirtettyinä kylän edustalle pelotti monia. Irrotetut päät seipäiden päissä tien varsilla olivat karmea viesti kuninkaalta. Näin kävi niille, jotka olivat häntä vastaan.

Mutta tämä raakuus sai myös joitakin kääntymää kapinallisten puolelle ja luopumaan uskostaan kuninkaaseen. Kevään myötä leipurin olohuoneeseen saapui myös naisia kuulemaan Ronin kiihkeitä puheita taistelusta ja siitä, miten luovuttaminen ei voinut olla vaihtoehto.

Eräänä kevät iltana Dina istui talonsa portailla ja katseli kuinka ihmisiä virtasi sisään leipurin ovesta. Hän halusi mennä paikalle vasta viimeisten joukossa, sillä ei jaksanut jutella. Hän oli väsynyt. Palin oli eilen aamusta lähtenyt Mustaanmetsään etsimään porttia sen läntisiltä suoalueilta, eikä ollut palannut kuin vasta tämän päivän aamuna. Dina oli valvonut koko yön huolesta sairaana. Hän oli ollut varma, että jokin suohirviö oli syönyt Palinin. Dina valpastui nähdessään tutun nuoren neidin astelevan vaaleassa hameessaan kohti leipurin talon ovea. Nainen vilkuili ympärilleen jännittyneenä. Dina irvisti. Se oli Rosmariini. Rosmariini näki Dinan ja hänen kauniit kasvonsa kirkastuivat. Hän tuli Dinan luo.

- Hei Dina oletko sinäkin menossa Ronin luo? Hän kysyi. Dina katsoi ylöspäin naista, jonka tummat hiukset olivat täydellisillä kiharoilla.

- Miten niin? Hän kysyi.

- Ron sanoi että käyt kokouksissa. Rosmariini sanoi matalalla äänellä vilkuillen mukulakivistä kujaa, jonka reunoille talojen kivijalkoja vasten oli noussut kesän ensimmäisiä voikukkia. Dina mietti oliko Ron kertonut muuta hänestä? Ehkä sen että hän oli Ronin tyttöystävä? Tosin Dina ei itse tiennyt oliko hän. Saunan edessä tapahtuneen suutelun jälkeen Ron oli suudellut häntä useasti heidän ollessaan kaksin, mutta muiden edessä Ron käyttäytyi häntä kohtaan niin kuin heidän välillään ei olisi mitään.

Dina ajatteli Ronia kokoajan. Hän näki tästä valveunia, jossa Ron meni suudelmia pidemmälle. Dinan jalkoväliä kihelmöi tälläisten kuvitelmien jälkeen ja hän tunsi punastuvansa. Hän halusi kovasti kokea enemmän kuin suudelmia, mutta se olisi sopimatonta. Ron ei kuitenkaan tuntunut haluavan muuta. Hän ei tuntunut piinaavan itseään kaipuulla Dinaa kohtaan. Kaikki mistä Ron puhui oli vain sota ja kaikki mitä hän tunsi, oli viha kuningasta kohtaan.

- Minua pelottaa mennä. Jos menen niin olen sekaantunut siihen. Jos Prinssin puhdistusjoukot saavat vihiä siitä niin olen mennyttä. Tämä on kamalaa, mutta samalla myös kiehtovaa. Ron on puhunut tästä niin paljon. Hänen omistautumisensa vapaudelle on suorastaan vavisuttavaa! Rosmariini henkäisi. Dina katseli naista ja tiesi tarkalleen mitä hän tarkoitti.

- Mennään yhdessä. Hän sanoi ja nousi ylös.

- Tajuathan ettet saa puhua tästä kenellekään. Hän muistutti naista, kun he astelivat rinta rinnan kohti leipurin taloa pidemmällä kujan varrella. Rosmariini nyökkäsi päätään, niin että kiharat hypähtivät.

- En minä tohtisi. Olen lojaali Ronille. Hän sanoi. Dina siristi hieman silmiään katsellen eteensä tielle. Kuullosti siltä että Rosmariini oli aivan lääpällään Roniin. Se oli huolestuttavaa, sillä nainen oli kylän kaunein. Kuka mies voisi pitää näppinsä erossa Rosmariinin kaltaisesta sulottaresta? Dinalla ei olisi avuja kilpailla Rosmariinin kanssa. Dinaa ärsytti. Hän tunsi itsensä typeräksi, kun edes mietti tälläistä. Tälläisinä aikoina. Urheasti hän päätti unohtaa mustasukkaisuutensa ja keskittää kaiken energiansa vihaan, jota Ron kokouksissaan lietsoi. Mutta silti, kun hän tarkkaili Rosmariinia ja tämän Roniin osoittamia kaipaavia katseita ja Ronin hymyä hänen huomatessaan Rosmariinin saapuneen kokoukseen, Dina ei voinut olla pelkäämättä asemaansa Ronin sydämessä.