Punaiset Lohikäärmevuoret: Ensimmäinen Osa - Uinuva Jumala

19.

Raven

Hulluus hiipi sisälläni kuin saalistava susi. Se korvensi mieltäni kun olin hereillä sekavilla ajatuksilla. Se oli painanut mieleeni epäilyksen siemenen, joka iti nyt aivojeni keskustassa aiheuttaen päänsärkyjä, jotka sumensivat mielen. Unissanikaan en päässyt siltä karkuun. Se kuiski korvaani, vei minut metsiin joissa vaelsin petojen lailla. Revin lihaa hampaillani alastomana, voimakkaiden aistien virratessa mieleni lävitse. Tukahduttaen minut. Minä vaelsin öisin maailmoissa, joissa en ollut minä enää.

Unissani lensin taivaalla Gorgonin kanssa. Hän käski minun päästää irti. Minun teki mieli, mutta jos päästäisin putoaisin. Alhaalla ei ollut kuin pelkkää mustaa. Siellä oli Kawn luola. Se repi nummet auki ja sen veriset sykkivät seinät jatkuivat maan keskustaan asti. Sinne missä vanhin uinui. Uinui ja odotti.

Minun unieni nainen oli Dina. Hän kuiskaili minun korvaani, kun olin eksynyt sumuun enkä tiennyt mitä polkua seurata. Hukuin hänen hiuksiinsa. Viljan kultaiseen mereen, jonka tuoksu sai minut muistamaan jotakin tärkeää, jonka herätessäni unohdin. Olin hänen kanssaan tyrmän vankina. Makasimme heinillä ja Dina kertoi tarinaa Kuninkaasta, joka söi itsensä ahneuksissaan. Hänen äänensä oli parvi valkoisia yöperhosia tyrmän katossa. Minun mieleni etsi häntä. Jostakin syystä hän tuntui olevan tärkeä. Kun heräsin näistä unista olin hiestä märkä. Olin peloissani ja hämilläni. En voinut enää olla varma mistä uni loppui ja totuus alkoi. Vaikka hereillä maailmani oli järkevämpi. Se oli harmaa, täynnä sotaa ja velvollisuuksia. Mieleni harhaili unen ja valveen rajoilla. Hukkui mietteisiin pitkillä ratsastuksilla. Gorgon oli aistinut jotakin. Se utelias lisko! Sekään ei kuitenkaan udellut. Ehkä sekin pelkäsi. Pelkäsi hulluuttani. Hirviötä, joka asui minussa.

Kesä oli kaunis ja lämmin. Haltiat olivat elelleet hiljaisina rajan tuntumissa odottaen jotakin. He pelasivat kai aikaa. Tekivät suunnitelmia. Niin teki myös kuningas Arbush. Hän oli voimistanut itseään Kawnia varten ja tunsi mustanmagian sykkivän suonissaan. Hänen kalpean ihonsa alla kulkivat mustat suonet. Kaikki se voima teki hänet kuitenkin heikoksi. Hän ei jaksanut liikkua, vaan lukkiutui työhuoneeseensa. Siellä hän odotti ja valmistautui. Luola, jonka seinät olivat kuivuneen veren punaamat henki toivoa Arbushin mieleen. Sen synkän voiman pystyi tuntemaan ilmassa. Raven miehineen oli vanginnut kapinallisia ja haltioita ja tuonnut sotavangit kaivamaan tunnelin viimeistä osaa. Työ oli hidasta. Miehiä kuoli paljon. Heidän ruumiinsa kärrättiin lohikäärmeiden syötäväksi. Raven oli kuitenkin ahkera ja sitä mukaan mitä miehiä kuoli, hän toi uusia tilalle. Heitti heidät kohtaloonsa, joka oli kuolemaakin pahempi.

Kesäpäivänseisautta juhlittiin parhaansa mukaan. Kuolema ja epätoivo leijaili suurena varjona linnan yllä. Silti jaksettiin toivoa ja uskoa tulevaan. Kokkoja sytytettiin ja niiden ympärillä tanssittiin myöhään yöhön. Lohikäärmesotilaat tekivät näytöksiä lohikäärmeillään nummen yllä ja ilma täyttyi paistetun lihan herkullisesta tuoksusta ja kepeästä musiikista.

Raven oli juhlimassa muiden mukana. Istui tapansa mukaan hieman sivussa ja seurasi ihmisiä. Hän katseli Jasminea, joka oli ystäviensä seurassa. Piti huolta heidän lapsistaan, nauroi ja tanssi. Raven tunsi kasvavan janon naista kohtaan. Hän oli ollut linnalla jo kolme päivää, mutta viettänyt ne metsässä samoillen susien kanssa. Nyt hän oli kuitenkin palannut ja kaipasi Jasminen ruumiin tuomaa helpotusta. Tämän tapaa koskettaa häntä ja saada hänen levoton mielensä hetkeksi tyhjäksi turhista ajatuksista. Kesti kuitenkin kauan, kun hän sai tilaisuuden viettää kahden naisen kanssa.

Raven odotti keittiöpuutarhan kulmalla Jasminea. Hän oli poistunut jokin aika aiemmin juhlivasta porukasta ja antanut silmillään merkin Jasminelle, että hän halusi jutella. Nyt kuitenkin alkoi tuntua, että nainen ei ollut tajunnut sitä, sillä hän oli odottanut jo kauan. Yö oli tyyni. Raven sulki silmänsä ja nautti yrttien villistä tuoksusta. Hän kuunteli kauempaa kuuluvaa juhlintaa ja katsoi taivaalle tähtiin miettien äitiään, niin kuin hän teki usein tähtiä katsellessaan.