I need you by my side✅

Pitkä perjantai

*Aleksi*

Mä seurasin taustalla Joonas ja Niko seuranani kun Joelista otettiin edustavia promokuvia. Hikinen mies heilui kameran edessä hymyillen ja hiuksiaan haroen. Enemmänkin näytti siltä kuin se olis kuvien sijaan ollut tähdittämässä kornia pornoleffaa... Ei sillä että olisin itse jotenkin aiheeseen perehtynyt. Ei...

Se todella nautti kameran edessä olemisesta. Meidän linssilude.

"Vai mitä Ale?" Nikon ääni tiedusteli.

Jostain syystä mulla oli mennyt täysin ohi niiden keskustelut ja havahduin koko tilanteeseen vasta oman nimeni kuultuani. Harvemmin niillä mitään tärkeää asiaa oli joten tuskin se suuri menetys oli etten ollut kuunnellut.

"Ai mitä sanoit?" kysyin käännettyäni katseeni Nikon suuntaan.

Se katsoi mua epäilyttävästi hymyillen. Mitäköhän helvettiä se taas oli suunnittelemassa mun pääni menoksi... Miehen ideat eivät yleensä tienneet mitään hyvää. Ainakaan mikäli henkensä halusi säilyttää.

"Että sullekin sopii jos mennään illalla porukalla Joonaksen luo" Niko vastasi ikään kuin asia olisi päätetty jo meiltä muilta mitään kysymättä. Olishan mulla toki asiaan saattanut sanavaltaa olla mikäli olisin ollut hereillä sillon kun siitä puhuttiin. Nopeet syö hitaat.. vai miten se meni?

Tyydyin vain nyökyttelemään päätäni vastaukseksi. Huokaisin syvään ja nojasin kädelläni Nikon olkapäähän. Me oltiin oltu studiolla varmaan viis tuntia, josta 4 tuntia oli kulunut Joelin kuvaamiseen. Ja puolet siitäkin kuvaamiseen tarkoitetusta ajasta oli kulunut jumalauta siihen että tuo kultakutri sai vain hiuksensa just niin hyvin kun halusi... Silmien rajauksista nyt puhumattakaan. Ei sitä turhaan kutsuttu meidän bändin diivaksi... Sitä se todella oli.

"Joel, perkeleen pornokeisari koita nyt tulla sieltä jo!" Porkon turhautunut ääni kaikui studiossa. Turhautunut se oli syystäkin. Mä en nimittäin varmasti ollut ainoa joka kuvitteli tämän kuvaussession olevan vain nopea pyörähdys kameran edessä ja sen jälkeen himaan.

Mies vain vilkaisi meihin ja tyytyi näyttämään keskariaan Joonakselle. Se ei ollut mitään uutta. Tuollaisia ne oli oikeestaan joka päivä. Ärsyttivät toisiaan kaiken aikaa niin että se vitutti jo melkein sivullisiakin enemmän kuin niitä kahta itseään.

Joelia ei paljoa näyttänyt Joonaksen hoputukset kiinnostavan. Se jatkoi kuviensa selailua kamerasta kertoen jokaisesta mielipiteensä kuvaajalle.

Niko lähti hakemaan kolmatta red bulliaan, siinä oletuksessa että sen mainosslogan tuottais tulosta ja mies saisi siivet selkäänsä ja voisi lentää mahdollisimman nopeasti vittuun täältä. Joonas lysähti vittuuntuneena sohvalle ja kirosi. Se kaivoi puhelimen taskustaan päätään pyöritellen. Minä puolestani en jaksanut enää edes välittää koko asiasta.

"Paljosta vetoo et me ollaan tääl vielä kahdeksalta?" Joonas marisi mun vieressä.

Suoraan sanottuna mä en edes tiennyt miksi me oltiin jääty studiolle. Meidän muiden osuus oli kuitenkin ollut ohi reilussa tunnissa. Tuo patsastelija vain halusi jäädä keikistelemään kameran eteen kuin mikäkin Guccin malli.

"Se ei varmaan yllättäis ketään" totesin välinpitämättömästi.

Tokihan mä olisin jo kotiin ihan mieluusti lähtenyt mutta olishan perjantai-iltaa huonomminkin voinut viettää kun parhaiden kavereiden seurassa paskaa jauhaen. Sitähän me tehtiin jatkuvasti muutenkin.

Vaikka mä olin ollut vasta hetken virallisesti mukana näiden touhuissa, oli meistä pienellä aikaa tullut kaikkien kanssa todella läheisiä. Joelin ja Joonaksen tasolle ei ollut silti kenelläkään asiaa. Ne oli ihan oma lukunsa. Melkein kun olis puhunut yhdestä ihmisestä. Nikon sanoin ne olivat kuin vanha aviopari. Me kaikki pystyttiin varmaan allekirjoittamaan tuo lausunto.

Minähän olin siis roikkunut näiden mukana jo lähes vuoden ennen kun sovittiin että jään ihan virallisesti bändiin. Se oli mun elämäni paras päätös. Vaikka ei ehkä ihan aina siltä tuntunutkaan... Esimerkiksi juuri näinä hetkinä.

***

"Tulkaa jätkät kattoo!" Joel intoili.

Se katseli edelleen kameran ruudulta tietokoneelle siirrettyjä kuvia. Tällä erää vuorossa näytti olevan meidän porukan yhteiset kuvat. Mä kun olin aivan varma että se halusi esitellä meille paidatonta kuvaa itsestään. Se vain olisi ollut niin tyypillistä Joelia...

Mä nostin perseeni sohvalta ja raahauduin katsomaan mitä sillä tällä kertaa oli näytettävänä. Joonas ja Niko suuntasivat turhautuneina mun perässä. Niitä ei olis voinut vähempää kiinnostaa.

Joel esitteli meille innoissaan ruudulle asetettua yhteiskuvaa meistä. Tapansa mukaisesti Joel seisoi keskellä muodostelmaa Niko aisaparinaan. Mä olin sen takana ja Olli musta vähän matkan päässä viistosti sijoittuneena.

Nikon takana paistatteli itse päivänsäde, Joonas Porko, joka oli saanut vierelleen meidän rumpalin, Tommin.

Vaikka itse sanoinkin, meidän edessä oleva otos näytti yllättävän hyvältä. Kerrankin meistä jokainen muistutti edes etäisesti ihmisolentoa. Yleensä kuvissa onnistui vain Joel. Ihan sama vaikka se olis tullut kameran eteen suoraa sängystä tai seissyt päällään.

Musta taas ei hyvää kuvaa saanut yrittämälläkään. Mun hiukset kun oli sellainen kiusankappale aina kuvia ottaessa, et hermot ei tahtoneet enää pitää niiden kanssa.

"Vittu tää on hyvä" Joel totesi haltioituneena ja nojasi mun olkapäähän.

Oikeassahan tuo oli. Kuva oli todella onnistunut, jos mietti ennakkoasetelmana sitä et 6 sekopäätä oli aseteltu kameran eteen muodostelmaan. Kuvaajankin piti olla jo melkoisen ammattitaitoinen että onnistui luomaan siitä jotain kaunista.

"Joko sä oot valmis lähtee?" Niko kysyi luoden Joeliin merkitsevän katseen. Se oli aivan done...

"No.. muutamas olis kyllä vielä työstämistä" Mies vastasi päätään raapien.

Sen sanat sai jokaisen huoneessa olevan luomaan itseensä murhaavan katseen, nurkassa seisovaa viherkasvia myöten. Meistä kukaan ei jaksanut enää yhtäkään minuuttia tuon patsastelijan touhuja.

"Joel!" Joonas rääkäisi turhautuneena.

Miehen säkkärät hiukset sojotti minne sattuu ja väsyneet silmät tuijotti vaativasti edessä seisovaa vaaleahiuksista miestä. Joel tyytyi viimein kohtaloonsa ja nosti kätensä ilmaan antautumisen merkiksi. Vihdoinkin...

"Mitä mielessä?" Mies kysyi antaen katseensa kiertää meistä jokaisessa.

Se kiskoi nahkatakin päälleen ja jäi odottamaan vastausta. Kaikki tuijottivat toisiaan ja odottivat kuka oli halukas avaamaan suunsa.

"Porkon kämpille ryyppäämään" Niko kertoi.

Me lähdettiin suuntaamaan kohti aulan lasiovia päästäksemme vihdoin, monen kiduttavan tunnin jälkeen pois täältä. Ulos vapauteen. Sinne missä kameroiden valot eivät räiskyneet eikä typerät "räps" äänet kaikuneet korvissa. Mikä nautinto!

"Mahtavaa" Joel totesi.

Kukapa meistä ei olisi ollut samaa mieltä..

Ulos päästyämme me sovittiin vielä tarkemmin aikataulusta. Niko lupautui ilmoittamaan Tommille ja Ollille, mikäli ne vielä maisemissa olivat. Niillä hulluilla kun oli tapana ajaa joka ikinen päivä Oulusta tänne ja takaisin.

Mä heilautin kättäni Nikolle ja asettauduin sitten autooni. Joel istui mun viereen etupenkille ja Joonas istutettiin takapenkille. Jostain kumman syystä nämä kaksoset kulki lähes aina mun kyydillä. Ehkä se oli ihan luonnollistakin kun me asuttiin niin lähellä toisiamme.

Joel ei omistanut autoa, joten sitä olis saanut aina olla odottamassa kun se olis laahustanut kävellen paikasta A paikkaan B. Sitä sai jo muutenkin odottaa ihan tarpeeksi. 

***

Minähän en tämän pidempään pysynyt wattpadin pimeältä puolelta pois joten nauttikaa :)) Alottelen tässä samalla myös niitä oneshotteja, joten settiä tulee melko usein.